Hyvän mielen kesäkulkine - Volkswagen Kleinbus '67

Julkaistu 14.8.2020

Yksi hyvä ominaisuus autossa on se, että yleensä se aiheuttaa hyvää mieltä omistajalleen. Tuomas Kalliokosken VW Kleinbus tekee niin varmasti kaikille, jotka auton näkevät. Onko missään autossa yhtä paljon hyvää fiilistä?

PIKAFAKTAT

Kone: Kuplan 1600
Vanteet: SSP 5-Spoke 5,5" x 15"
Fiilis: Todella hyvä!

Esittely julkaistu GTi-Magazinen numerossa 5 / 2019.

Vuosien ajan olemme olleet täällä GTi-Magazinessa etuoikeutetussa asemassa, sillä meillä on ollut mahdollisuus tutustua autoharrastajiin ympäri maailman ja päästä tutkimaan lähemmin jos jonkinlaista harrastekalustoa. Tässä työssä parasta on ihmiset, joilla on täysin samat intressit kuin itsellämmekin: nähdä ja kokea autojen parissa mahdollisimman paljon.

Moni auto aiheuttaa myös meissä valokuvaajissa ja toimittajissa erilaisia fiiliksiä. Tuomas Kalliokosken VW Kleinbus teki allekirjoittaneeseen saman tien lähtemättömän vaikutuksen sympaattisuudellaan. Harvoin auton kuvattuaan sitä vain tuijottaa hiljaa, eikä pysty olemaan hymyilemättä.

Tässä autossa on erinomainen karma, ja jokainen varmasti pystyy kuvittelemaan sen lämmön, joka kehon valtaa kun tällaisella autolla lipuu hiljaa auringonlaskuun. Autoharrastaminen on juuri tällaisten hetkien takia parasta. Tuntien työt autojen kimpussa palkitaan, kun vuosien projekti saadaan liikenteeseen ja sillä pääsee ajamaan ensi kerran kauniissa maisemassa Suomen kesässä.

PUOLI METRIÄ MÄTÄÄ

Tuomaksen ja Kleinbusin matka ei ole ollut kaikkein helpoin. Auton Tuomas osti vuosien puntaroinnin jälkeen vuonna 2015, eikä se ollut aivan parhaimmassa terässään.

– Aiempina projekteina minulla on ollut esimerkiksi Mazda 626 Sport Saloon, VW Caddy sekä VW T4 Multivan. Näitä kaikkia on paranneltu oman maun mukaan ja esimerkiksi T4:ssa oli korisarja, 20" vanteet sekä tottakai karaokelaitteet, Tuomas muistelee aiempia autojaan.

Myös Mazda ja Caddy olivat ajan henkeen rakennettuja autoja, mutta koko ajan, koko miehen iän, mielessä oli kuitenkin kummitellut ajatus Kleinbussista.

– Se olisi pitänyt ostaa jo vuosia aiemmin, niin olisi saattanut saada halvemmalla paremman. Nyt joutui maksamaan enemmän ja aihio oli kaikkea muuta kuin hyvä. Suurin motivaattori projektissa onkin ollut ihmiset, jotka ovat tallilla käyneet haukottelemassa, että autolla ei ikinä tulisi ajettua.

Mätävikaa vanhassa Volkswagenissa oli rajusti. Ovia oli täytetty villalla, ja jokainen vähänkin metallin ominaisuuksia tunteva ymmärtää, että märkä villa peltiä vastaan on omiaan ruostuttamaan auton toivottomaan kuntoon. Tuomas kertoo, että lopulta autoon on vaihdettu noin puoli metriä alhaalta uuteen peltiin ja hitsaamista tehtiin parin vuoden ajan.

– Ainoa paikka, johon ei pitänyt mitään tehdä, oli katto. Jossain kohtaa kuitenkin kävi sellainen tapahtuma, että auto oli nosturilla ylhäällä ja tallin nosto-ovi avautui suoraan auton kattoa päin. Lopulta siis myös kattoa jouduttiin moukaroimaan uudestaan muotoonsa, Tuomas nauraa.

MOTTI MINTTIIN

Hankintahetkellä autossa oli käytännössä mätä kori, etupenkit sekä akselit. Auto on alkuperäinen umpipakettiauto, mutta vuosien aikana joku oli puhkaissut kuskin puolelle yhden ison ja hanttarin puollelle kaksi pienempää ikkunaa.

– Hitsailin ikkunat umpeen ja tein molemmille puolelle kolme pienempää ikkunaa, niin kuin Kleinbussissa kuuluukin olla. Parempi aihiohan olisi ollut ostaa suoraan Kleinbus, mutta niiden saatavuus tuntui olevan todella haasteellinen ja hinnoittelupolitiikka vielä haastavampi.

Ajatukset auton suhteen ovat eskaloituneet vuosien aikana. Internet on ollut kovalla käytöllä ja Tuomas sanookin selanneensa erilaisia Kleinbus-kuvia jatkuvasti.

– Todella hienojahan näistä on tehty, ja lopulta totesin, että haluan tehdä tämän kunnolla, vaikka alkuun oli tarkoitus vain tehdä perus-kesäkäyttis. Ei alussa ollut tarkoitus tehdä näyttelykampetta saatikka laittaa edes ilmajousitusta. Ainoastaan väri oli selvillä siinä vaiheessa, kun auton hankin.

Esimerkiksi moottorin hankinta on hupaisa tarina itsessään. Tuomas hankki autoon vaihteiston ja samassa kasassa olikin Kuplan 1600-moottori. Alkuun Tuomas meinasi heittää sen sellaisenaan paikalleen, mutta eihän se aivan niin yksinkertaista ollut.

– Avasin moottorin, eikä se sitten näyttänytkään enää sisäpuolelta kovin hyvältä. Ensin vaikutti siltä, että tällaisen Volkkarin moottori on puoli-ilmainen rakentaa, mutta todellisuus iski kyllä vahvasti jossain kohtaa ja rahaa paloi paljon enemmän kuin alkuun oli tarkoitus. Koko moottori siis rakennettiin uudelleen ja kiilloteltiin hienoksi, kun se kerran palasiksi meni.

KANSITEKNISIÄ TILANTEITA

Tuomas osti moottoriin uudet kannet jokkis-käytöstä ja postaili aiheesta myös keskustelufoorumille kuvia.

– Sieltä sitten Petteri Knuutti hihkaisi että "ei nuo kannet käy sun moottoriin". Lopulta hän ajeli Kemistä asti katselemaan kansia ja toteamaan yhteensopimattomuuden. Petteri otti myös aiheesta kopin ja lopulta teki minulle kokonaan uudet kannet moottoriin niin sanotusti vimpan päälle, ja otti vielä ne sopimattomat vaihdossa. Kiitos vaan Petterille kaikesta!

Moottorin kasaaminen oli kustannuspuolen lisäksi myös tekniseltä puolelta haasteellinen.

– Melkoista opiskelua se oli. En olisi voinut ikinä uskoa, että olisi niin vaikeaa läjätä tuollainen ilmajäähy-moottori. Lopputulos on kuitenkin ilmeisen onnistunut, vaikkakin viikko auton katsastamisen jälkeen oli vähällä huumori tyystin loppua.

Tuomas paini öljynlämpöongelmien kanssa, ja noin viikko auton leimaamisen jälkeen ajoreissun päätteeksi hän huomasi, että moottori oli jotenkin ihmeellisen kenollaan .

– Moottorin kiinnitystuki oli päässyt ruostumaan sisäpuolelta niin ohkaiseksi, että se meinasi tyystin luovuttaa ja oli vääntynyt reilusti. Tämä puolestaan aiheutti sen että koko moottori oli vaarassa lähteä kesken kaiken irti. Eihän siinä sitten muu auttanut kuin irrottaa moottori ja vaihtaa uudemmat ja vähemmän ruostuneet osat paikalleen. Tuki oli kuitenkin hiekkapuhallettu ja maalattu, ja päälle päin se oli todella hyväkuntoisen näköinen. Ilmeisesti se sitten voi ruostua sisäpuoleltakin noin, Tuomas huokaisee.

Toinen sydämentykytyksiä aiheuttanut tilanne koettiin tänä keväänä, kun Tuomas oli kotimatkalla Ruotsin Elmiasta pääsiäisenä.

– Siinä illalla ajeltiin tänne päin, kun hirvi hyppäsi eteemme. Vetoauton karjarautaan jäi vähän karvoja, eli ihan kontaktikin tuli. Kleinbus oli peräkärryssä, ja kevyen törmäyksen jälkeen päätimme käydä vielä kärryssä vilkaisemassa autoa kaiken varalta. Hyvä että kävimme, sillä auton sidonnassa käytetty kiinnityslenkki oli jarrutuksessa vääntynyt suoraksi ja auto oli päässyt jo hieman liikahtamaan.

Onneksi auton alla oli rampit ja ilmajousitus oli tyhjänä, joten se ei sieltä lähtenyt pidemälle. Siinähän sitä oltaisiin oltu, kun olisi ollut hirvi konepellillä ja Kleinbussi takaluukussa.

NÄYTTELYMENESTYSTÄ

Vuoden 2019 Elmian lisäksi Tuomas kiersi vuonna 2018 suomalaisiakin tapahtumia ja auto oli esillä Hötsissä sekä Lahden X-Treme Car Showssa.

– Näyttelyissä on mennyt oikein mukavasti ja menestystäkin on tullut. Hötsistä sain yleisövalinta- sekä Body & Paint Top 3 -pokaalit. Lahdessa oltiin puolestaan pakettiautoluokan toisena ja Elmiasta tänä keväänä potti oli isompi: yhteensä kolme pokaalia ja yksi kunniamaininta. Pytyt olivat Paras sisusta -kategorian toinen, Paras moottori -kategorian toinen sekä B-Hallin tuomariston valinta, Tuomas kertoo tyytyväisenä.

Tyytyväinen voi mies siis olla ihan luvan kanssa. Töitä on tehty useampia vuosia ja auto katsastettiin juhannuksen tienoilla 2018. Lopulta viime vuonna Tuomas ei kerennyt autolla ajamaan kuin 500 km mutta tänä vuonna tarkoitus olisi maantietä niellä enemmänkin. Tätä reissaamista tukemaan Tuomas on rakentanut autoon sopivaa matkailuvaunua, jonka pitäisi valmistua vielä tälle kesälle. Kärryyn tulee esimerkiksi vastaava maalaus ja samat vanteet kuin Kleinarissa sekä totta kai ilmajousitus.

– Töitä auton kimpussa tehtiin yli 2 000 tuntia vuosien aikana. Paljon siinä on tullut iltoja ja öitä tallissa vietettyä, mutta mikäs sen parempaa!

SPEKSIT:

MOOTTORI:

Kuplan 1600 AS41, lohko avarrettu 90,5 mm sylintereille ja 78 mm iskulle. AA:n 90,5 mm sylinterit. Kampiakseli AA 78 mm materiaalina 4340 Chromoly. Avarretut Pro Street -kannet 35,5*40 mm venttiileillä. 1,25 keinut. Englen W-110 nokka. Scat Lube-a-lobe -nostajat. 2 x 40 mm Dellortot. Imusarjat avarrettu ja kohdistettu kansiin. 123-jakaja. Full Flow -öljynkierto. Lisäöljynjäähdytin sähköflektillä. 1,5 litran lisäöljypohja. Vintage Speed Super Flow -putkisto.

VOIMANSIIRTO:

Kuplan IRS -vaihteisto ja vetoakselit. Kevennetty chromoly-vauhtipyörä joka 8-tapitettu. Kennedy Stage-1 -kytkinasetelma ja 200 mm kush-lok -levy.

ALUSTA:

Etuakseli vakiosta 3” kavennettu ja muutettu ilmapusseille. Slam Spesialties SS-5 -pussit edessä.

Takana kuplan IRS-tukivarret. Pultattavat IRS-kannakkeet. Säätölaatat. Mallikohtainen Airkweldin ilmapussisarja Firestonen 9000 pusseilla takana. Viairin 444c kompressori ja 5 gallonan säiliö. Ohjauksena Airliftin V2 Autopilot.

JARRUT:

Edessä CSP:n levyjarrusarja. Takana vanhemman juniksen rummut ja kengät.

VANTEET JA RENKAAT:

SSP 5-Spoke 5,5" x 15" -vanteet

Renkaina edessä 165/60R15 ja takana 185/60R15

KORIMUUTOKSET JA LISÄVARUSTEET:

n. 50 cm alaosasta uusittu. Jenkkimallin puskurit. Muutettu umpipakettiautosta ikkunamalliksi. Alaosa maalattu Audin Ipanema Brown -värillä ja yläosa kirkas valkoinen. 7 kerrosta lakkaa.

SISUSTA JA HIFI:

Etupenkit alkuperäiset. Takaosan penkit ja paneelit omavalmistetta. Pullo Morgania ja pari kristallipikaria. Sisusta verhoiltu ruskealla ja valkoisella tikatulla keinonahalla. 15 m ledinauhaa. Retrosound Long Beach -soitin. MTX koaksiaalit edessä ja takana. Ground Zeron hydrogen 15” subwoofer takapenkin alla. SPL Dynamics S-1200 ja S-6002 -vahvistimet.

KIITOKSET:

Maalaus Simon Ahlsved S.A. Airbrush Saloon. Verhoilut K&M Furniture Arja ja Sari. Kannet ja imusarjat Petteri Knuuti. Messureissuista ja kuljetuksista Joppe ja Tomi. Erityiskiitos vaimolle ymmärryksestä harrastukseen.