Auton rakentamisen ei tarvitse aina olla tonnien tuhlaamista, vaan varsin hienoa jälkeä saa aikaan myös todella kohtuullisella budjetilla. Bill Blomqvistin Ford Taunus on hyvä esimerkki siitä, kuinka muutaman satasen autosta tehdään hieno peli ilman suurta rahasäkkiä.
PIKAFAKTAT
- Kone: 2.0 OHC
- Vanteet: Japan Racing JR6
- Ulkonäkö: Huomiota herättävä
Esittely on julkaistu GTi-Magazinen numerossa 01 / 2020.
Fordit ovat vähän sellainen aihe, että se jakaa kansaa kahtia. Niden harrastaminen on aina sydämenasia, ja jotain taikaa tämä automerkki pitää sisällään.
– Takavetoiset Fordit ovat aina herättäneet minun huomioni. Sierroja on tullut rakennettua monta, mutta mielenkiinto niitä kohtaan loppui aika pian erillisjousitetun taka-akselin rakenteen takia, Bill kertoo.
Sierroja piinaa madallettaessa se, että takarenkaat kuluvat ihan normaalissakin ajossa nopeasti, sillä pyöränkulmat kääntyvät renkaiden kulumisen kannalta epäedulliseen asentoon eikä akselista löydy säätöjä, joilla tämä vika olisi helposti korjattu.
– Ratkaisu olisi toki ihan simppeli ja tehtävissä, mutta sen tekeminen ei jotenkin kiinnostanut, joten aloin miettimään jotain muuta projektia.
ESCORTISTA TAUNUKSEEN
Bill laittoi ostohousut jalkaan ja istuutui tietokoneelle tarkastelemaan tarjontaa uusien projektien saralla.
– Vanhan Escortin olen aina halunnut rakentaa, mutta siihen aikaan en ollut vakituisessa työsuhteessa, joten budjetti oli todella rajallinen.
Bill huomasi pian, että Taunukset maksoivat noin kymmenesosan siitä mitä Escortit, joten päätös mallin vaihdosta oli helppo tehdä.
– Ei mennyt kuin muutama päivä niin ajelin Taunuksella. Olen seurannut jo pidemmän aikaa ruotsalaisen Skogenracingin porukkaa ja heidän budjettiratkaisujaan, joten 70-hevosvoimainen Taunus ei pitkään viihdyttänyt.
Niinpä Bill päätti rakentaa pikkurahalla tehokkaamman moottorin.
– Purussa olleesta Sierrasta nostettiin kaksilitrainen OHC-moottori pois ja se soviteltiin Taunuksen pellin alle. Silloin tuli noin 50 hevosvoimaa lisää, mutta siihenkin kyllästyin parissa kuukaudessa.
Lääkkeeksi tehonnälkään alettiin budjettisyistä tallin lattialta keräilemään osia, joista lopulta saatiin kasaan tarpeet moottorin ahtamiseksi.
KATTOKERHOON
Muiden projektien ylijäämäosista saatiin käytännössä ahdinta vaille kaikki muut tykötarpeet.
– Ahtimen kasasin lopulta kolmesta eri ahtimesta, jotta sain pikkurahalla, eli ilmaiseksi, toimivan yksilön.
Ahtimen kanssa paketti luovutti noin parisataa hevosvoimaa ja Bill ajeli auton kanssa tyytyväisenä loppukesään saakka.
– Auto oli täysin minun makuuni. Toki voimaa olisi saanut olla enemmän, mutta kun kori on kevyt, niin tuokin riitti hienosti suditteluun ja leikkimiseen.
Kesän aikana myös toiset kertoivat, kuinka sympaattinen ja mukava näky jo harvinaiseksi käynyt Taunus oli, joten Bill päätti että autoon vedetään talven aikana uusi väri, taivutellaan turvakaaret sisälle ja siihen kootaan kestävämpi moottori.
– Syksyllä eräänä perjantaina töiden jälkeen teki mieli hieman suditella, mutta se ei mennytkään kovin hyvin, sillä yhtäkkiä auto pyörähti katon kautta ympäri ojaan ja hauskuus loppui siihen.
Suuremmilta vammoilta onneksi vältyttiin ja Bill ei saanut kuin muutaman reiän päähän ja haavan otsaansa.
– Silloin tuli selväksi, että jos autossa on tuplasti tai vähän vielä enemmän tehoa kuin vakiona, kannattaa myös alustaan tehdä muutakin kuin vetää jouset puolesta välistä poikki.
UUSI KORI
Muutaman viikon ihmettelyn jälkeen Billin mielessä pyöri, miten ihmiset olivat pitäneet hänen Taunuksestaan, että kuinka se oli hieno laite eikä niitä oikein tahdo nähdä enää missään.
– Päätin, että toinen Taunus on hankittava tilalle. Kolme viikkoa ulosajosta kului, ja minulla oli jo toinen Taunus pihalla.
Auton hakureissu ei tosin sujunut aivan kuten elokuvissa, vaan kotimatkalla Turun moottoritiellä kuului pamaus ja auto pysähtyi niille sijoilleen.
– Minua alkoi ottamaan päähän ja sanoin jo, että jätetään tämä romu tähän, kun kyseessä on vain muutama satanen rahassa mitattuna.
Vikaa kuitenkin alettiin paikantamaan ja se löytyi nopeasti sytystysjärjestelmästä.
– Vanha omistaja oli vaihtanut uudet katkojan kärjet, joiden välys oli liian pieni ja sen takia ne menivät rikki. Hetken siinä ihmeteltiin, että mitä tehdään, kun ei ole uutta kärkeä.
Bill alkoi etsimään työkaluja Taunuksesta ja hänen veljensä hakuautona olleesta Mersusta.
– Mersusta löytyi vakio työkalupakista ruuvimeisseli ja Taunuksen hanskalokerosta ne vanhat katkojan kärjet, jotka edellinen omistaja oli onneksi säästänyt.
Osia vaihtamalla matka siis jatkui ongelmitta aina kotiin saakka, jossa auto ajettiin tallin viereen odottamaan talven ja projektoinnin alkamista.
KERMAKAHVIA JA UUTTA MOOTTORIA
Talven tultua Bill otti auton sisään ja alkoi tehdä jo aiemmin visioituja muutoksia autoon.
– Aluksi autosta purettiin sisusta ja akselit pois. Muuan hyvä ystäväni tuli ensimmäisenä vääntämään auton sisälle turvakaaret.
Kun häkki oli saatu sisälle tehtyä, vaihdettiin taka-akseli järeämpään versioon, joka on varustettu myös levylukolla. Akseliin rakennettiin myös kunnolliset jarrut lisääntyvää tehomäärää hillitsemään. Lisäksi vaihdettiin kaikki puslat totta kai polyuretaanisiin ja kaikki alustan osat maalattiin siistiksi.
Kattokerhoon liittymisestä oppia ottaneena Bill myös rakensi alustan uudestaan kunnollisilla jousilla ja säädettävillä iskunvaimentimilla.
– Eteen rakennettiin isommat jäähdytetyt levyjarrut ja luottavaisin mielin voitiin todeta, että ainakin alusta on kunnossa tässä yksilössä.
Takaluukun puolellakin tehtiin muutoksia. Bill asensi sinne polttoainetankin ja tarvittavat pumput sekä teki akulle tukevan paikan.
Kevään koittaessa lämpötila tallissa alkoi nousemaan niin, että siellä pystyi tekemään myös maalaustöitä, joten sisusta maalattiin uudelleen siistiksi.
– Nostin sitten koneen takaisin autoon, jotta sain tehtyä jigin, jonka mukaan pakosarjan ja imusarjan pystyi valmistamaan.
Moottoriaihioksi valikoitui samanlainen kaksilitrainen OHC 205 -lohko, johon kasattiin kellari Cosworthin männin ja kangin. Kanteen puolestaan hankittiin parempi nokka-akseli sekä isommat rosteriventtiilit, ja koko paketti vietiin Aaltoselle Mäntsälään koneistettavaksi.
– Moottorinohjaukseksi tuli ATEcu V3, koska palvelu olisi lähellä jos jotain ongelmia tulisi. Lisäksi saatiin sovittua hyvä hinta, kun moottorinohjaimia ostettiin Autotunelta samalla kertaa viiteen autoon.
Kun kaikki muu oli valmiina, oli jäljellä enää ulkokuoren viimeistely.
– Pohjatyöt tehtiin itse broidin kanssa, mutta pintaväri piti olla just eikä melkein, joten annoin sen ammattilaisen tehtäväksi. Tuttu kaveri nimeltään Mandariini-Mikke veti sitten eräänä lauantaina muutaman ohrasmoothien jälkeen Mochalatte-värin pintaan ja siitä tuli juuri sellainen kuin pitikin.
Maalauksen jälkeen ei ollut jäljellä kuin lopullinen kasaaminen, jonka jälkeen autolla on nautiskeltu jokaisesta kilometristä kesän aikana.
– Tuntuu, että rahaa on mennyt lyhyessä ajassa liian paljon tähän autoon, mutta jos olisin jättänyt sen Turun moottoritielle niin Tane ei olisi päässyt lehteen!
SPEKSIT:
MOOTTORI:
Ford 2.0 OHC -moottori, ATEcu V3, 205 lohko, Cosworth männät ja kanget. Suurteho öljypumppu, Cosworth kannentiiviste, Newman Cams PH4.5 -nokka, kovapala-followerit, Pipercams säädettävä nokkapyörä, RST-venttiilit 44,5/38 mm, K-liner ja kanavat kairattu. Nokkapukit vahvikehitsattu, itse tehty pakosarja, imusarja itse tehty suppiloilla, Holset HY35 -ahdin, 70 mm billet kaasuläppä, Bosch ev14 524cc suuttimet sekä Mikkebillet-öljynkorkki huohotuksella. Torquen 940 Volvoon tarkoitetttu alumiinisyylari, Setrabin 25-rivinen öljynjäähdytin sekä alumiininen välijäähdytin.
VOIMANSIIRTO:
Type9-vaihdelaatikko vaihdevälilyhentimellä, AP-Racing paineasetelma ja sintteri kytkinlevy, Mikkebillet-vauhtipyörä, ns. iso kardaani ja iso Atlas-perä 3J Driveline -lukolla.
ALUSTA:
Spax-madallusjouset laikattuna oman mielen mukaisesti, Gaz säädettävät iskarit, kaikki puslat Floflexin polyuretaaniset ja vahvikehitsatut tukivarret.
JARRUT:
Edessä 285 mm jäähdytetyt levyt kevlar-jarrupaloilla ja adapterit sekä levityssarja satuloille. Takana 8” rumpujen tilalla 253 mm jarrulevyt adaptereineen ja satuloineen sekä kevlar-jarrupaloilla. Teräspunos-jarruletkut.
VANTEET JA RENKAAT:
Japan Racing JR6 -vanteet, edessä 7x16" ET5 ,takana 8x16" ET25
Renkaat edessä 195/45, takana 215/45 tai 225/40 riippuen saatavuudesta ja hinnasta.
KORIMUUTOKSET JA LISÄVARUSTEET:
Sivulistat poistettu hitsaamalla, omatekoinen takaspoileri pellistä, etuspoileri muovisesta sadevesikourusta ja molemmat tehty niin, ettei toista samanlaisia tulisi edes kuvissa vastaan. Etu- ja takapuskurit modattu sopimaan vanhemmasta Taunuksesta, sekä maski vanhemmasta korimallista. Sävyikkunat
SISUSTA:
Turvakaaret, Sparco kuppipenkit, OMP:n mokkaratti, mittareita sekä tabletti. Omatekoiset sisäovipellit, alumiinitankki pumppuineen ja akku takakontissa.
KIITOKSET:
Ensin haluan kiittää broidia (IG: @blomqvist27), joka on niin paljon auttanut auton rakentelussa muun muassa korin pohjatöiden kanssa, moottorinohjauksen ja säätämisen kanssa.
Lisäksi kiitos: Automaali ja -tarvikkeen Mikke kaikista maaleista ja pintavärin maalaamisesta.
Björnwerksille kiitos, että saatiin vetää maali pintaan hänen uunissaan.
Kiitos myös koko HPD Motorsportin porukalle ihan turvakaaren vääntämisestä nippeleihin ja neuvoihin.
KUKA KUSKAA:
- Omistaja: Bill Blomqvist
- Ammatti: Maataloustöissä
- Instagram: @billen7bar & @hpdmotorsport
EXTRA PHOTOS!
Muista seurata GTi-Magazinea myös somessa!
- Facebook: https://www.facebook.com/GTiMagazine/
- Instagram: https://www.instagram.com/gtimagazine/
