Isäni on Volvomies - Volvo S70 T5 1998

Julkaistu 3.4.2020

Kun autoa ostaa jo alaikäisenä, on helppo valita yleisimmistä merkeistä esimerkiksi Volkswagen tai BMW. Näitä myös Tuomas Haapaniemi katseli, mutta lopulta isän merkkiuskollisuus puri myös poikaan ja pihaan hankittiin Volvo, kun Tuomas oli vasta 16 vuotias. Kiinnostus autoja kohtaan oli kuitenkin suunnaton ja autoa puunattiin ahkerasti jo ennen ajokortti-ikään pääsemistä.

PIKAFAKTAT

Kone: Volvo T5
Vanteet: OZ Futura 17” x 10,5” & 11”
Teho: Ei mitattu

Esittely julkaistu ensimmäisen kerran GTi-Magazinen numerossa 1 / 2019.

Kuten varmasti moni autoharrastaja tietää, on ystäväpiirillä suunnaton vaikutus autojen kanssa aikaansa viettävien elämään. Lopulta kaverijoukko hieroutuu niin, että lähes kaikki pyörii autojen ympärillä. Näin kävi myös 16-vuotiaalle Tuomakselle, joka oli porukkansa nuorin ja muut alkoivat jo olla täysi-ikäisiä.

– Olin silloisen kaveriporukan nuorin ja muut rupesivat lähestymään jo 18 ikävuotta, kun itse olin vasta täyttänyt 16. Silloin päätin että haluan ostaa jo etukäteen auton, jota voisin laittaa mieleisemmäksi pikkuhiljaa. Autot rupesivat jo silloin olemaan lähellä sydäntä ja olin kerennyt seurailemaan foorumeita aktiivisesti jo jonkun aikaa. Tästä johtuen autokuume oli valtaisaa, tottakai” Tuomas kertoo vaikutteistaan ensiauton hankitaprosessin alussa.

AUTOKAUPOILLE

– Pitkäaikaisen nettiauton selaamisen seurauksena katselin Volkswagenilta Passatteja sekä Bemarilta 300-sarjaa. Kesällä kun oli suurinpiirtein rahat kasassa lähdettiin isän kanssa autokauppoja kiertämään.

Useampaa autoa käytiin koeajamassa, mutta mikään ei miellyttänyt silmää. Lopulta isä ehdotti vannoutuneena Volvo-ihmisenä että jospa käytäisiin yhtä Volvoa katsomassa.

Sillon taisin naurahtaa ajatukselle, mutta mentiin kumminkin katsomaan sitäkin vaihtoehtoa. Paikan päällä olikin hyväkuntoinen, hyvillä varusteilla oleva vähän ajettu Volvo S70. Koeajon jälkeen olin myyty ja ehdottomasti lyötiin kättä päälle. Seuraavana päivänä haettiin auto kotiin, Tuomas hymyilee.

Ensimmäisen puoli vuotta Tuomas selaili nettiä ja visioi mahdollisia tulevia muutoksia. Autoa myös vahailtiin ja kiilloteltiin ahkerasti selailun ohessa.

– Tietenkin auto tarvitsi vanteet ja tuolloin ei ollut oikein käsitystä sopivista spekseistä. Ulkonäkö oli tärkein ja omaan silmään hienot vanteet sattuivat tulemaan vastaan netissä. Pienten hintaneuvotteluiden jälkeen omistin sitten RH Cup vanteet, 17x8.5 koossa.

MUUTTO JA MUUTOKSIA

Varsinaisesti projekti alkoi paisumaan kesällä 2015, kun Tuomas muutti tyttöystävänsä kanssa Kokkolaan ja tutustui samalla uusiin kavereihin.

– Ulkonäöllisesti auto ei muuttunut ennen muuttoa juurikaan, vaan päivittelin vain kaiuttimia sekä laitoin konttiin tietenkin useamman subbarin.” Tuomas nauraa.

Projektin paisuminen alkoi loogisesti vanteista. Vanteethan tekevät auton, tavataan sanoa.

– Olin etsiskellyt koottavia vanteita yksiosaisten RH:den tilalle, ja Volvo-foorumilta löysin vähän miedoilla spekseillä olleet 3-osaiset OZ Futurat. Myyjä toi vanteet Kokkolaan ja Matiaksen hallilla sitten koesovitus osoitti, että vanteet näyttää hyvältä Volvon alla pienillä speicereillä.

Myöhemmin syksyllä sattui pieni vahinko, joka oikeastaan johti moneenkin asiaan. Kaveri peruutti vahingossa Volvon päälle, jolloin päätin että vedetään nyt sitten kerralla överiks ja maalataan auto yli asti. Talvella kun auto oli purettu, niin ruvettiin miettimään ilmajousitusta koska rautajousilla maavaraa oli sentti - pari ja alemmas piti päästä että fitmentin saisi hierottua vielä paremmaksi.

Auto lähti maalarille ja tuli mieleen, että mitäs jos tilaisin vanteisiin alumiinikehien tilalle vähän leveämmät rosterikehät. Muutama ilta meni nettiä selatessa ja sähköpostiakin tuli laitettua useampaan paikkaan, mutta viimein lähti sitten Saksasta muutaman tuuman leveämmät kehät tilaukseen.

MESSUILLE MARS

Samoihin aikoihin Tuomas sai idean tehdä reissun kevään ACS:ään Helsinkiin. Homma eskaloitui nopealla sähköpostikeskustelulla ja ideasta parin päivän päästä asia olikin jo varmasti sovittu.

– Pari viikkoa ennen pääsiäistä auto tuli maalauksesta ja tästä alkoi kauhealla kiireellä auton niputus. Vanteiden osat tuli samoihin aikoihin pulverimaalauksesta ja pari päivää myöhemmin tuli Saksasta kehät. Eka testisovitus uusilla kehillä oli katastrofi. Takavanteet tuli n.4 senttiä kaarista yli ja se oli hieman liikaa siihen verrattuna, mitä olin mitoittanut. Mutta tästä ei lannistuttu, vaan ilma-alusta kasattiin, jotta nähtäisiin miltä tilanne näyttäisi kun auto ei ole pukkien varassa.

Tilanne oli alustan niputuksen jälkeen kutakuinkin sama. Jouduin vähän mankeloimaan kaaria sekä lisäämään miinus camberia jolloin istuvuus saatiin juuri oikeaksi. Päivää ennen tapahtumaa auto oli muuten nipussa, mutta tuulilasi puuttui. Kiitokset kuuluu kavereille jotka tuli auttamaan että saatiin lasi yöksi liimauksiin ja autolla kohti Helsinkiä seuraavana päivänä.

Näyttelyn jälkeen kesä sujui Tuomaksen osalta parhaalla mahdollisella tavalla: tapahtumia kierrettiin täysin ilman ongelmia.

KEHITYS KEHITTYY

– Syksyllä sitten mietittiin, että mitäs seuraavana talvena tehtäisiin. Vaihtoehdoiksi tuli kaksi erilaista ajatusta: korin levitys tai moottorin vaihto ja konehuoneen siistiminen, eli sheivaus. Facebookissa taisi tulla samana päivänä vastaan purkuauto, joka oli sopivalla tekniikalla sekä oikein oiva vaihtoehto, jos asiaa ajatteli moottorin vaihdon kannalta.

Hetki mietiskelyä ja soitto myyjälle. Kaupat oli lyöty lukkoon sillä samalla puhelulla. Matiaksen kanssa haettiin auto seuraavana viikonloppuna tallille.

Omasta Volvosta sai purkaa kaikki pois konehuoneesta, että Matias pystyi hitsailemaan kaikki ylimääräiset reiät umpeen. Samalla nostettiin pellillä konehuoneen “lattiaa” ylemmäs. Ajatuksena oli että konehuoneessa olisi sama teema kuin auton ulkokuoressa: punaista, beigeä, mustaa, ja kromia.

Purkuauton moottori purettiin, osat hiekkapuhallettiin ja sen jälkeen maalattiin. Kun konehuoneen hitsaukset oli saatu valmiiksi, niin kaverukset siirtyivät sähköjärjestelmän kimppuun.

– Kaikki näkyvillä olevat johdot piti pilkkoa ja jatkaa reilu metri sekä piilottaa runkopalkin tai konehuoneen ”lattian” alle. Suurin osa koko talven rakenteluajasta meni sähköjen kanssa, kun ohjelmassa oli useamman sadan johdon katkaisu ja jatkaminen. Mielellään siitä tehtiin kuitenkin kerralla hyvä, jottei koko operaatiota tarvitsisi tehdä uudestaan.

ENSI STARTTI

Kuukautta myöhemmin auto ja osat palasivat maalauksesta. Oli aika sovittaa juuri kasattu moottori paikalleen.

– Useampi viikko meni töiden ohessa ennen kuin auto oli siinä pisteessä, että sai kokeilla tapahtuuko avainta kääntäessä yhtään mitään. Kyllähän se starttasi, muttei pommillakaan käyntiin. Useampi tunti ihmettelyä ja pari muutakin kaveria kävi toteamassa, että kyllä sen käydä pitäisi, kun jako on kohdallaan, bensaa tulee ja kipinäkin on.

Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi T5-moottorin kannen “tyyppivika”, eli liimaventtiili. Liimaventtiili siis tarkoittaa sitä, että jokin venttiileistä jää jumiin moottorin seistessä käyttämättömänä. Yleensä vikaan auttaa vain pitkä starttaaminen ja jumiutuminen siitä hellittää öljyn alkaessa kiertämään moottorissa kunnolla. Muutaman akun sai sahata tyhjäksi ja boosterilla se sitten vihdoin ja viimein lähti käyntiin. Voi sitä onnen määrää!

Kun auto saatiin käymään olikin ovella jo CDLC:n Fitted Festit Lahdessa, jonne oli kutsu käynyt.

– Ilta ennen lähtöä vielä viimeiset pesut sekä vahaukset ja auto kärrylle, koska ei tohtinut lähteä kokeilemaan kylmiltään 1000 km testiajoa. Kun Lahteen päästiin ja hotellilta ajoin tapahtuman portille, niin vesiletku paukahti irti ja sisääntulo oli vähintäänkin näyttävä ison höyrypatsaan kera. Tästä kuittaillaan vielä tänä päivänäkin.

Mitään vahinkoa ei tullut tästä tullut vaan letku kiristettiin uudelleen kiinni ja nesteet laitettiin sisälle. Loppuvuosi menikin lähinnä vaan fiilistelemällä ja pikkumuutoksia tuli tehtyä sinne tänne, Tuomas summaa kesää 2017.

KAUSI 2018

Kun konehuone ja ulkokuori oli saatu kuntoon, oli luonnollinen jatkumo pureutua seuraavana talvena sisustan hieromiseen.

– Ensimmäisenä kojelauta irrotettiin ja vietiin nukkaukseen. Samalla teki mieli saada vähän väriä ja jotain erilaista sisustaan. Joltain ruotsalaiselta foorumilta huomasin vähän erilaisemmat turvakaaret, joita käytin mallina kun tein omia ”skenekaaria” hyttiin.

Myös takakontti sai huomiota osakseen, kun ilma-alustan komponentit sijoitettiin piiloon ja näkyville jäi vain subbari ja pohjaton peili.

– Ei ollut hetkeen ollut kummempia rokkivehkeitä, niin ajattelin päivittää peräkontinkin sellaiseen kuntoon että sen tohtii näyttää yleisöllekin. JJaudiolta hain uudet soittovehkeet ja valmiskotelon subbarille. Konttiin tehtiin uudet sivupalat ja teetin pohjaan peilin tarpeet. Samoihin aikoihin Hötsikin oli ovella ja juuri samana päivänä kun messuille piti lähteä, pärähti peilin päälimmäinen lasi rikki. Matias kerkesi onneksi käydä teettämässä uuden lasin ja paikan päällä Oulussa se vaihdettiin paikalleen..

Myös auton kuvaaminen meinasi mennä vaikeaksi, sillä Volvo keksi myös kuvauspäivälle omat ohjelmansa.

– Samana aamuna kun piti lähteä Kokkolaan GTi:n kuvauksiin, autosta hajosi moottorinohjaus ja kuvat meinasi jäädä ottamatta. Matti tuli kuitenkin ja otti kuvat hajoamispaikalla.

SPEKSIT

MOOTTORI:

Moottori vaihdettu vapaastihengittävästä 2,5 litraisesta vastaavan kokoiseen turbolliseen T5-moottoriin. Moottori täysin läpikäyty ja kunnostettu alkuperäisosin. Moottori ja vaihdelaatikko maalattu beigeksi ja loput osat on maalattu joko puolihimmeällä mustalla tai kiillotettu metallille. Moottorinohjaus peräisin 850 T5-R:stä BSR:n lastulla. BSR:n putkisto.

VOIMANSIIRTO:

T5:n vakio voimansiirto

ALUSTA:

BC-Racing BR alustasarja johon vaihdettu jousien tilalle Aerosportin ilmajouset. Takana on SS-5 -ilmajousitus.

JARRUT:

T5 vakiot

VANTEET JA RENKAAT:

OZ Futura, edessä 17x10,5” ET18 ja takana 11x17” ET23

Kumho Ecsta 215/35R17 ja 225/35R17

KORIMUUTOKSET JA LISÄVARUSTEET:

Maalauksen yhteydessä poistettu etupuskurista ajovalopesurien reiät sekä katosta antennit. Jenkkimallin vilkut heijastimilla. Konehuonetta silotettu rankalla kädellä. Puolikas konepelti.

SISUSTA JA HIFI:

Kojelauta ja jokaisen pilarin muovit sekä keskikonsoli nukattu. Penkit uudemmasta S60 Volvosta sähkösäädöillä. Peräkontissa bassolaatikon kanssa Infinitymirror eli pohjaton peili.

Pioneerin MVH-X580BT -soitin. Etukaiuttimet Rainbow Germanium GL-W6, diskantteina Rainbowin GL-T26. Bassona DD-Audion Redline 712D. Vahvistimina etupäälle Rainbowin Beat 4 ja bassolle SoundDigitalin SD2000.

KIITOKSET:

Erityiset kiitokset, Parts Global Import, JJAudio, Automaalaamo J.Fix, Autonhoitokauppa, Tuomas Karppinen, Autopurkaamo Backfält, Hurrimafian koko porukka, etenkin Matias Lindell joka on auttanut enemmän kuin tarpeeksi. Sekä muut jotka olette olleet mukana tavalla tai toisella!