Suomessa on useita erilaisia autoryhmittymiä ja -kerhoja. Ja autothan ovat parhaimmillaan ystävien kesken nautittuna. IMSA Sipoo ei poikkea tästä olettamuksesta yhtään, vaan kyseessä on toistensa kanssa viihtyvien moottoripäiden ryhmittymä suoraan pääkaupungin kupeesta.
Artikkeli julkaistu GTi-Magazinen numerossa 2 / 2020.
Kun astuin sisään tuusulalaisen omakotitalon ovesta tammikuisena sunnuntaina, oli selvää, että nyt ei olla juuri täysi-ikäistyneiden poikien kanssa tekemisissä. Nämä herrat ovat hengittäneet autoja jo pidemmän aikaa, jopa vuosikymmeniä.
Talon pihalla seisoo talli, joka kätkee sisäänsä ehkä jopa hieman mystisyyden varjoon jääneen IMSA Sipoon tämänhetkisistä projekteista tunnetuimman, Antti Oksan Time Attack -kilpurin. Historiaa porukalla on kuitenkin jo pitkältä ajalta ennen tätä vuosituhatta.
Ja kyllä, lähtökohdat haastatteluun olivat kovin vajavaiset: tiesin vain, että Antti Oksa kilpureineen liittyy vahvasti aiheeseen, ja että myös muita nopeita Audeja on nähty vuosien aikana nimenomaan IMSA Sipoo -nimen alla. Kokonaiskuva oli kuitenkin melko tavalla pimennossa.
MIKÄ OLI?
Nopeasti kupletin juoni kuitenkin selvisi. Pöydän ääressä oli porukan ydin-nelikko: Petteri Lindström, Antti Oksa, Henry Riihelä sekä Saku Nurminen.
Tällä hetkellä porukalla on kaksi projektia, Antti Oksan kilpuri sekä Henryn Audi S2. Näiden kahden lisäksi IMSA Sipoon nimen alla rakennetaan ja huolletaan myös tuttujen Audeja tarpeen vaatiessa. IMSA Sipoon tekemät ja sittemmin myydyt autot käyvät kovin usein nykyäänkin huollossa ja paranneltavina Sipoossa.
Tarina alkaa kuitenkin kaukaa menneisyydestä, jo viime vuosituhannelta. Keskeisessä roolissa tarinan alussa on Petteri Lindström ja hänen Super Saloon -kilpaluokan harrastuksensa.
Tuolloin tilat sijaitsivat Tapanilassa ja Porvoossa. Autona Petterillä oli kilpakäyttöön rakennettu Opel Manta, joka sekin puski kunnioitettavat lähes 680 hevosvoimaa.
Jo niihin aikoihin tallilla oli pyöritelty nimeä Ingolstadt Motorsport Sipoon Alue eli IMSA Sipoo. Nimi vakiintui käyttöön lopulta vasta vuosia myöhemmin, vaikka se ensi kertaa pyöri pöydällä jo 1990-luvun taittuessa milleniumiin.
IMSA Sipoon tunnetuin laite on siis tällä hetkellä Antti Oksan tallista löytyvä putkirunkoinen Time Attack kilpuri Audi S2.
Petteri rakensi auton alkujaan itselleen Mantan korvaajaksi, sillä takavetoisella Mantalla ei oikein tahtonut ehtiä riittävästi. Tarina kertoo, että Petteri sulkeutui tammikuussa 2000 talliin isänsä apunaan ja puoli vuotta myöhemmin täysin uusi kilpa-auto koki ensitestinsä.
MOI MOI MONESKO MOOTTORI
Ensimmäiset kaksi kilpailua päättyivät kumpikin moottoririkkoihin, sillä elettiin aikakautta ennen internetiä ja kaikki oli kehiteltävä itse. Ensimmäisellä kerralla moottorin öljypumppu ei kestänyt korkeita kierroksia ja moottori leikkasi kiinni. Tämä ongelma on nykyään yleisessä tiedossa, mutta kuten sanottua, eipä ollut internetiä josta kysellä.
Toisella kerralla vaihteisto otti harjoituksissa itseensä ja kilpailussa Petteri joutui ajamaan ilman kolmos- ja nelosvaihteita, mikä puolestaan aiheutti sen, että moottoria väännätettiin alueella johon säätäjän sormi ei ollut osunut, ja moottori nakutti itsensä jumiin.
Öljypumppuongelmiin hankittiin myöhemmin kuivasumppujärjestelmä, joka sekin on aiheuttanut harmaita hiuksia.
– Nyt 20 vuotta myöhemmin aletaan olemaan sumpun kanssa sujut, joten mistään nopeasta fiksistä ei ollut kyse, Antti nauraa.
Autosta riittäisi tarinaa vaikka muille jakaa, ja GTi- Magazinessa se on esitelty jo vuonna 2010.
Tilanteet eskaloituivat lopulta siihen, että lehtijutun aikoihin Antti alkoi ajamaan autolla uutuslaji Time Attackia menestyksekkäästi. Ennen Antin aikakautta auto oli jo kertaalleen erilaisten sääntömuutosten johdosta puoliksi unohdettu pellon reunaan ja sittemmin sieltä kaivettu takaisin kilparadoille.
Time Attackia autolla on siis ajettu lajin alusta asti ja myös itse laji on kokenut erilaisia vaiheita vuosien aikana.
– Time Attack ei ole pisteidenkeräilylaji, vaan siellä ajetaan näkemykseni mukaan puhtaasti vain edellistä kertaa kovempaa kierrosaikaa ja rataennätystä, joiden pohjalta sitten kilpailussa tulee jokin sijoitus. Me ainakin metsästetään aina omia ennätyksiä, millään muulla ei ole väliä.
Antti tekee myös selväksi, että kisoihin ei lähdetä moderate boost, old tyres tai muulla verukkeella, vaan aina mennään täysillä tai sitten ei ollenkaan. Kisojen jälkeen ei myöskään mainosteta, että "olisi tullut kovempi aika jos..”, vaan kello sen näyttää miten meni.
– Putkirunko on jo 20 vuotta vanha ja edelleen ollaan käytännössä kehityksen alkupäässä. Autossa on mahdollisesti piilevää potentiaalia, jota nyt pyritään taas hakemaan enemmän esille. Vielä on toivottavasti mahdollista päästä ihan eri lukemille.
Kilpailutilanteissakin toivomus olisi päästä takaisin siihen tilanteeseen, jossa taistelu on tiukkaa ja ajaminen aina hauskaa kavereiden kanssa kilpailua!
– Vastus on ainakin kovaa, sillä vastassa on Suomen nopeinta, Euroopan nopeinta ja Maailman toiseksi nopeinta kaaraa. Tehoa meillä ei ole kuin puolet muiden lukemista, mutta ajellaan perässä minkä ehditään.
HISTORIAN LYHYT OPPIMÄÄRÄ
Kilpuriprojektin ohessa IMSA Sipoon nimissä on tehty paljon muutakin.
2000-luvun alkupuolella rakennettiin Tuomas Kivistön nelivetoista Audi S2:ta. Auto on sittemmin varustettu 666 IMSA -tarroilla, jotka joku saattaa muistaakin. Viime vuosina auton nykyinen omistaja on tätä yksilöä myynyt useampaankin otteeseen pääkaupunkiseudulla.
Toinen tunnettu peli on samanlainen S2, mutta punaisena.Tämä auto oli Paavolan Tomin omistuksessa ja sitä alettiin tekemään vuonna 2005. Vuoden 2006 tienoilla autosta otettiin jo noin tuhat hevosvoimaa ja se sai reilusti julkisuutta. Auto oli käytännössä kilpien välissä oleva kiihdytysauto, jolla ajettiin kilpaa niin Virossa kuin Suomessakin ja käytiin heittämässä vähän hurlumheitäkin kylillä. Autolla voitettiin Street-luokan tulokaspokaali ja varttimaili taittui 9,3 sekuntiin.
Auto myytiin ulkomaille, jossa se jatkojalostui melkoisesti. Tällä hetkellä auto on Pasi "Eripasi" Kellokummun tallissa ja tunnetaan nimellä “Tähtää ja rukoile”. Puhtia on 1 319 hevosvoimaa ja varttimaili menee tasan yhdeksään sekuntiin.
Vuonna 2009 ajettiin puolestaan yksi kausi kiihdytystä 4WD Dragrace -nimen alla, kun Antti ja Petteri rakensivat kimpassa RS4-koppaisen putkirunkoisen kiihdytysauton, joka oli Paavolan Tomin auto sekin. Runko ostettiin valmiina Jaffu Holmilta, mutta käytännössä loput ovat IMSA Sipoon kaksikon tekelettä.
Auto oli varustettu Audin moottorilla, Liberty -vaihteistolla, Nissan Skylinen jakolaatikolla ja etuperällä sekä amerikkalaisella 9" perällä. Kiihdytyksen statsit ovat vakuuttavaa luettavaa: varttimaili 8,3 sekuntia loppunopeuden ollessa 275 km/h. Voimaa paketista irtosi 1 260 hevosvoimaa. Tämä auto myytiin yhden kauden jälkeen Serbiaan.
Ennen kilpuriin vaihtamista Antti puolestaan rakensi mustaa Audi S2:ta, jonka myi Henrylle vuonna 2010. Samaan aikaan myös Henry kirjattiin IMSA Sipoon jäseneksi ja auton jatkojalostus on edennyt kymmenessä vuodessa melkoisesti.
– Tämä on puhtaasti katuauto ja sellaisena tulee myös pysymään, Henry kertoo.
Antin omistuksen jälkeen autoa on enemmän ja vähemmän päivitetty varmaan parikymmentä kertaa. Omistussuhteen muuttuessa autossa oli 662 hevosvoimaa. Tällä hetkellä projekti on edennyt siihen, että auto ei ole ajokuntoinen.
– Autolla on ajettu myös nelivetomailin Suomen ennätys, 337 km/h.
ASKIT AHISTAA
Matka Suomen ennätykseen on kuitenkin ollut pitkä. Ensin auto muutettiin etanolille ja siitä irtosi 698 hevosvoimaa. Tämän jälkeen välijäähyt ja ahdin päivitettiin isompiin ja voima saatiin kasvatettua 850 heppaan saakka. Tällä kokoonpanolla ajettiin maililla 313 km/h ja suljetuilla kaduilla pätkittiin kaikki pyörät ja autot mitä vastaan tuli.
– Sen jälkeen vaihdettiin 55 Holsetti ja moottori rakennettiin uudelleen, sillä esimerkiksi mäntien tapit olivat vääntyneet.
Uudella kokoonpanolla meni kiloheppa rikki ja tehoa irtosi 1 019 hevosvoimaa. Vajaalla maililla ajettiin pakolämpörajoittajaan 337 km/h ja Motoparkin kiihdytysstripillä sudittiin katurenkailla 9,9 sekunnin varttimailiaika.
Manuaalivaihteisto hidasti menoa liikaa, joten Henry tilasi Australiasta kuukauden toimitusajalla 01E suorakytkentävaihteiston sekventaalivaihtajalla.
– Toimitusaika venyi lopulta seitsemään kuukauteen, ja kun dynon jälkeen päästiin ensimmäisen kerran kadulle, meni ensimmäisellä vedolla vaihteiston pääakseli poikki.
Käytännössä koko kausi meni pilalle vaihteiston takia, ja vaikka lopulta askiin tehtiinkin tarvittavat korjaustoimenpiteet, päätti Henry keksiä tilalle jotain ihan muuta, sillä myös sekventaalivaihtajan kanssa oli reilusti ongelmia.
Tällä hetkellä tilanne on siis se, että autoon on menossa tuoreen RS7:n koko voimansiirto. Moottoria tuodaan 10 cm taakse päin ja akselit, kaikki tehdään uusiksi. Vaihteistoa tulee ohjaamaan Tatechin purkki.
Auton vanhat osat puolestaan myytiin Eripasille ja aiempaa kestävämmät voimansiirron osat asennettiin Pasin Audi 80:een vuonna 2017. Samaan autoon vaihdettiin myös Antin kilpurin vanha Borg Warner -ahdin ja tiukemmat venttiilijouset. Dynossa autosta otettiin pihalle 942 hevosvoiman tehot.
KILPAILUVIETTI
Vuosien aikana on tehty siis paljon kaikkea ja tulevaisuudessa tehdään varmasti myös samaa. Hienoja tarinoita on kerääntynyt pankkiin reilusti ja nämä miehet kyllä juttelevat aiheesta mielellään.
Yksi hyvä esimerkki miesten huumorintajusta on se, mitä tapahtui, kun herrat näkivät lehtijutusta vuonna 2013, kuinka 500whp.netin Kenneth Eckert oli kehuskellut, että hänellä on Suomen nopein katu-Audi. Tästä inspiroituneina IMSA Sipoon herrasmiehet totesivat että "ei muuten ole kauaa" ja lainasivat Time Attack -piireistä tutun Sami Sivosen urS4:ää, jotta voisivat tehdä siihen pieniä parannuksia. Jälkeenpäin miehet toteavat kuitenkin, että koko homma oli melkoinen humpuukiprojekti.
Lopputulos ei kuitenkaan ole humpuukia, sillä Sami kävi ajamassa uudistetulla autollaan seisovaa mailia ja ensimmäisellä vedolla keräsi 325 km/h tauluun. Toisella yrittämällä vauhtia tuli 4 km/ h enemmän, eli 329 km/h. Tämä tulos oli siis oleellisesti Eckertin tulosta nopeampi.
Vedossa kävi vielä niin, että Sivonen vaihtoi vahingossa kakkoselta vitoselle ja lopulta jätti kolmosen kokonaan käyttämättä. Tämäkin auto meni muuten ensin Eripasille ja siitä sitten jatkoi elämäänsä toisaalla.
IMSA Sipoo on elävä todiste siitä, ettei meidän kenenkään tarvitse ikinä kasvaa aikuiseksi, vaan aina on tilaa olla pilke silmäkulmassa. Niinhän se vain on, että vanhentuessamme lelut vain kasvavat ja kallistuvat, mutta eivät ne mihinkään katoa.
Kiitokset:
Simolle, Ossille ja Kimille!
Muista seurata GTi-Magazinea myös somessa!
- Facebook: https://www.facebook.com/GTiMagazine/
- Instagram: https://www.instagram.com/gtimagazine/