Tiedättehän sanonnan suutarin lapsista ja kengistä? Tällä kertaa sanonta ei pidä paikkansa, sillä automaalarina työskentelevä nastolalainen Jonna Laakso on ehtinyt näyttää maaliruiskua päälipinnan lisäksi myös luukkujen sisäpuolelle. Lopputulos on omistajansa visioiden näköinen – ja onpa mukavaa että visiot ovat olleet näin kivoja!
PIKAFAKTAT
- Kone: K24A3
- Vanteet: O.Z Racing Turbo
- Konehuone: Custom-maalattu
Auto esitelty GTi-Magazinen numerossa 05 / 2023 · Kuvat: & Teksti: Matti Tirronen @kuvaamasa
Jonnan ja Civicin tiet ristesivät sattuman kautta. Syksyllä 2015 Jonnan silloiseen Civiciin oli murtauduttu ja sisustaa oli hajotettu – virtalukkokin oli kadonnut varkaiden matkaan.
– Silloin viriteltiin sitä piuhoista käyntiin, jotta pääsin kulkemaan Järvenpäähän kouluun, Jonna aloittaa tarinansa.
– Useina päivinä iskä soitti mulle, että aja heille syömään koulun jälkeen, ja tämä päivä oli myös sellainen. Ajoin aina samaa reittiä autoliikkeiden ohi, ja tällä kertaa kiinnitin huomion autoon yhden pihan reunalla. Sateisella säällä en nähnyt kunnolla muuta kuin että siellä oli viininpunainen EG Civic.
Ruuan ääressä tehdään monesti elämän suuria ratkaisuja, kuten tälläkin kertaa.
– Iskällä syödessämme sitten juteltiin mun auton tilanteesta, kun katsastuskin oli lähestymässä, eikä ilman virtalukkoa ollut asiaa edes yrittämään leimaa, ja tehtaan ajonesto hankaloitti tilannetta. Iskä oli lähdössä käymään Kodin Terrassa ruuan jälkeen ja hihkaisin, että mä tuun mukaan, siellä suunnalla oli yksi kiinnostava auto myynnissä, mennään edes katsomaan!
MUMMUT BEST
Autoliikkeen pihaan kääntyessään Jonna huomasi ilokseen kyseessä olevan harvinaisempi jenkeissä valmistettu kori, coupe, eikä suinkaan viininpunainen, vaan violetti.
– Täysin alkuperäiskuntoinen, vanhalle Hondalle tyypilliset ruosteet takakaarissa, sammaleinen ja hiukan naarmuinen maalipinta. Käytiin kyselemässä autosta lisää.
Ilmeni, että auto oli tuotu Suomeen Saksasta 2005 ja se oli tullut liikkeeseen edellisenä iltana vaihdossa.
– Päästiin nosturille katsomaan auton pohja, joka oli siisti ja ruosteeton. Öljypohjan välistä oli hikoillut öljyä, mutta auto ei jättänyt lätäköitä alleen. Käytiin koeajolla ja ihastuin aivan täysin, sillä kaikki toimi hyvin. Ongelmaksi meinasi kuitenkin muodostua se, että olin opiskelija, ylimääräistä rahaa ei ollut, eikä rahoitusta irronnut. Iskäkään ei pystynyt auttamaan silloisen työttömyytensä takia.
Siitä seurasi soitto mummulle, koska mummut ovat tunnetusti parhaita.
– Selitin hänelle tilanteen oman autoni kanssa ja että löysin tällaisen toisen, jolla voisin kulkea kouluun ja sitten laittaa kuntoon ensimmäisen ja myydä. Mummu vastasi, että hän tulee huomenna ostamaan sen auton! Olin ja olen edelleen erittäin kiitollinen! En vain ole vieläkään myynyt sitä ensimmäistä, hups! Seuraavana päivänä oston hetki koitti ja auto oli minun, tai ei, mutta oli. Maksoin pieninä erinä mummulleni takaisin.
Ensimmäiset kuukaudet Jonna vain pesi ja hinkkasi autoa parempaan kuntoon.
– Löysin MiM 1900 -vanteet, jotka maalasin valkoisiksi, ja alustaksi vaihdettiin TA Technix. Ruostehommia oli tiedossa, mutta ajettaisiin nyt ensin, kun kouluun piti päästä. Pari vuotta ajettiin ja iloittiin.
Näiden parin vuoden aikana putkistoksi vaihdettiin Invidia G300, paikalleen vaihdettiin uudet takavalot ja tuli ”tarratuning-vaihe”. Näiden vuosien jälkeen Jonna valmistui koulusta ja työt alkoivat. Kuten varmasti kaikki tietävät, töistä saa rahaa ja rahat voi aina käyttää harrasteautoihin.
PUOLIRAAKA RYPÄLE
– Vuonna 2018 kolaroin auton. Olin ajamassa töihin aamulla, selkeä keli, mutta mutkassa irtosoraa asfaltilla ja liian suuri tilannenopeus. Auto lähti pyörähtämään, nappasi pidon ja keula osui kaiteeseen. Siitä auto paiskautui vielä perä edellä uudelleen kaiteeseen. Se oli sydämen murskaava hetki.
Jonna sai ajettua auton kotiin ja jostain kumman syystä lähti siinä shokissa vielä töihin miehensä Jessen kyydillä
– Oli harvinaisen synkkä päivä sekä viikko. Viikonloppuna tutkittiin kuinka pahasti kävi: molemmat puskurit, konepelti, kuskin lokasuoja ja ajovalo, ilmastoinnin kompura ja lasinpesurin säiliö rikki, lukkopelti hyvin vähäisesti sisässä.
Hätä ei ollut onneksi tämän näköinen, sillä pihassa lojui Jessen vanha mattavihreäksi maalattu raato, joka edusti samaa koria nyt särkyneen Civicin kanssa.
– Ei kun vaihtamaan osia. Hetken aikaa vihasin ”puoliksi raakaa rypälettä” vihreine osineen, mutta joitain viikkoja pähkäillessä päätettiin, että maalaan vihreät osat mattavioletiksi väliaikaisesti. Se oli ihan hauska ratkaisu ja siitä lähti ajatus tämän projektin kypsyttelyyn. Syntyi projekti #makepurplegreatagain.
Keväällä 2019 projekti sai tuulta alleen ja auto lähti peltisepälle.
– Jos nyt voisin päättää uudelleen, niin tekisin peltityöt itse tai etsisin toisen sepän, sillä en ollut tyytyväinen työhön. Pohjatyöt joka tapauksessa aloitettiin omalla tallilla, purettiin auto palasiksi ja nostettiin moottori pois. Yllätykseksi purkuautosta otetut mattaosat olivat ylikitattuja, mikä hidasti hommaa todella paljon.
Kun auto oli hinkattu pohjille, vihdoin elokuussa päästiin vetämään pintaväriä pintaan.
– Vuokrasin maalauskammion läheltä, kun silloisella työpaikalla ei omia hommia saanut tehdä. Pikkuveli Janne tuli työautolla nappaamaan auton kyytiin ja suuntana oli maalaamo. Auton väriksi valikoitui jo olemassa oleva OEM-väri, eli Camellia Red Pearl – muita ei edes harkittu. Samaan syssyyn saatiin idea moottorin vaihdosta ja tuleva talvi oli tarkoitus pyhittää sille, mutta toisin kävi.
Talvi tuli ja konehuoneen maalaus lähti lapasesta.
– Halusin kokeilla jotain erilaista, koska erikoismaalaukset ovat kiinnostaneet aina, ja mulla olikin ihan todella hauskaa sitä maalatessa! Moottori sai kuitenkin vielä odottaa.
PUOLIVAHINKO-VANTEET
Vuosi vaihtui ja talvikin loppui. Jonnan motivaatio oli projektin osalta kateissa.
– Sain kuitenkin Jannen taas kuljettamaan autoa maalaamolle, uudelle työpaikalleni, jossa viimeistelin helmat ja mustat muoviosat. Samalla meni myös uudelleen ylilakkaus koko autoon. Koko vuosi 2020 oli mitäänsanomaton, ei sitä väkisin kannattanut tehdä, kun ideat olivat hukassa.
Talvi kun alkoi taas tehdä tuloaan, alkoi Jonna kaivamaan montun pohjalta motivaatiota projektin jatkamiseen.
– Alettiin tehdä sisustaa, josta maalailin vaaleita muoviosia mustiksi. Samalla verhoilin ovipahvit ja kattoverhoilun. Löysin auton väriteemaan sopivat matot, joten tilasin ne. Penkeiksi halusin yksinkertaiset mustat sporttijakkarat, ja ne löytyivätkin Sparcolta. Jossain välissä tuli myös haalittua harvinaisempia lisävarusteita, mukitelinettä ja kyynärnojaa, sekä lasinen kattoluukku muun muassa. Muistan etsineeni pitkään jenkkivilkkuja ja ne tulivatkin vastaan Facebookin Hondaryhmässä saatesanoin ”Haluaako joku ostaa s**tanan rumat vilkut”? Kättä ylös, minäminäminä!
Myös moottoriasialle alkoi tapahtumaan.
– Vakio D15B7-karvalakki vaihtui saman mallisarjan tehokkaampaan D16Z9 VTEC -moottoriin, joka myöskin löytyi mattavihreästä raadosta. Jesse kävi koko koneen läpi ja laitteli OEM-osilla kasaan. Samoihin aikoihin minä hääräsin erikoismaalauksien parissa, maalasin venttiilikopan ja puuratin samanlaisiksi kuosiltaan, minttua ja kirsikankukkia.
Konehuoneeseen hommattiin myös poikkituki, ja sekin tarvitsi uutta väriä, joten Jonna sävytteli siihen kivan violetin värin päälle.
– Ideat villiintyivät lisää remmiahtimen verran. Hommasin valmiiksi hyllyyn Eaton M65 -remmin, mutta laitetaan auto nyt ensin kasaan ja remmi vasta viimeisenä, kun kaikki muu toimii luotettavasti. Alusta päivitettiin KW variante 2 -coilovereihin ja samalla laitettiin myös camber-säätövarret. Ostin Skunk2 Pro Series -imusarjan ja Super Street -pakosarjan Invidian putkiston kaveriksi. Taakse tehtiin jarrupäivitys rummuista levyiksi ja satulat maalattiin mintulla. Talvella piipahdettiin Janin ja Taavin tallilla katsomassa yhtä projektia, johon lupauduin maalarin ominaisuudessa mukaan. Sieltä tarttuivatkin vähän vahingossa matkaan nuo O.Z turbo -vanteet osana diiliä Janin nurkista pois pyörimästä. Irroteltiin vanteista lipat ja käytin kannut pulverissa, väriksi valkkasin helmiäisvalkoisen, semimattana. Lipat hinkuttelin kotisohvalla elokuvia katsellessani.
KONE SOIROKSI
Kesän 2021 koittaessa projekti oli hyvällä mallilla ja Jonna uskoi, että autolla pääsisi ajamaan jo kesän aikana. Autoa kasattiin ja välillä odoteltiin osia.
– Tuli elokuu ja koitti katsastuksen H-hetki muutoskatsastuksineen! Jes, leima paperissa isojen kehujen kera, joten loppukesän sai nautiskella! Käytiinkin keräämässä yleisöä Nastola Cruisingissa kaatosateessa, mutta vihdoin sai ajaa! Tai sitten ei, jotain meni pahasti pieleen noin 200 ajokilometrin kohdilla: auto sammui tasakaasulta ilman minkäänlaista varoitusta.
Autoa oli ajettu kevyesti sisäänajaen uusia moottorin osia ajatellen.
– Tyhjäkäyntiä oli jouduttu säätämään ja se oli viimeiseksi jääneen matkankin tarkoitus. Vikaa etsittiin jonkun aikaa, mutta kun ilmeni että puristukset olivat kateissa, otettiin kansi ylös. Kansi oli löystynyt, ja se lähtikin tarkastukseen paikkaan, joka teki oikaisutyön.
Kansi ja venttiilit olivat tarkastusten mukaan kunnossa.
– Uusi kansipahvi paikalleen ja uusintayritys. Ei pihaustakaan. Tarkistettiin jako ja kaikki mahdollinen uudelleen, kunnes mitattiin ohivuodot Vilin ja Taavin lainaamalla mittarilla. Ykkös- ja kakkospytyiltä ohivuodot 40 – 45 % – se oli siinä. Tiputettiin öljypohja alas, ja mukava metallisilppukerros oli vastassa. Kone ylös, laatikko irti, ja kampiakseli kolahti ikävästi, sillä päittäisvälyslaakeri oli tohjona. Ykkös- ja kakkospyttyjen sylinterit olivat kuluneet soikeiksi. Mieli veti synkäksi.
VERSIO 2.4
Muutama päivä diagnoosien ja synkistelyn jälkeen alkoi kuitenkin tapahtua.
– Selattiin Jessen kanssa kilpaa Toria ja Nettiautoa ja etsittiin elintenluovuttajaa. Vitsailtiin, että pistetään sinne nyt se K, mitä kaikki hokee – palloteltiin vaihtoehtoja. Kouvolasta tärppäsi: hyvällä huoltohistorialla, mutta korin pettäessä ympäriltä, leimalla pompannut manuaali K24 Accord. Se lähdettiin hakemaan. Koeajettiin pieni kierros, auto kulki todella kevyesti ja kuulosti hyvältä.
Loppuautosta pariskunta laittoi Facebookkiin Hondaihmisille ilmoituksen, että nyt olisi executive varustetta myynnissä ja kaikki muu paitsi tekniikka saisi lähteä.
– Aika hyvin se alkoi purkaantua, ja lähes auton ostohinnan sain osia myymällä takaisin. Siitä alkoi uuden hulluuden aikakausi. Ehdin alkutalven aikana ostella tarvittavia osia lisää, kuten RRC-imusarjan ja kaasuläpän, uudet moottorikannakkeet konehuoneeseen, jakoketjuhilppeet ynnä muuta. 2022 kevään hiipiessä alkoi jälleen vastustaa: oma työtilanne huononi huononemistaan, ja tästä syystä ei ollut mahdollisuuksia haalia osia. Projekti vedettiin jäihin koko loppuvuodeksi. Kesällä kuitenkin sain uusia ihania ihmisiä elämääni Shinigami Angels -ryhmäläisistä – perustettiin pieni seitsemän naisen ryhmä, ja meillä kaikilla on intohimona japanilaiset autot. Heiltä saa henkistä tukea huonoina hetkinä auton kanssa!
Syksyn lopulla Jonnan ahdinkoon löytyi parantava voima, sillä eteen tuli työpaikan vaihdos, joka oli enemmän kuin tervetullutta.
– Synkkä vuosi alkoi kääntyä kirkkaammaksi ja sain kasaan uutta budjettia auton rakentamiseen. Viimeisillä työviikoilla ennen työpaikan vaihtoa Jekku tarjosi EP3 ärrän vaihdelaatikkoa lähes ilmaiseksi tähän projektiin. Vähän ajettu, mutta kauan seissyt laatikko, joten se oli pakko lunastaa. Vein laatikon Timpalle laakereiden vaihtoon. Se oli todella siistissä kunnossa ja uusilla laakereilla kuin uusi.
Ensilumien aikaan Jesse kävi nostamassa Accordista moottorin ylös.
– Lunta tuli sinä päivänä aivan järkyttävän paljon! Homma kuitenkin onnistui ja moottori kiikutettiin tallille putsattavaksi. Tässä samalla alkoivatkin jälleen maalailut: konehuoneesta irrotettiin yksi vanha moottorinkannake ja tilalle tulisi uusi K-moottorille sopiva, joten piti tehdä paikkamaalaus. Venttiilikoppa vaati saman värin kuin edellisessä, ja nyt lisäksi tuli harness bar samaan väriin, taas minttua ja kirsikankukkia.
KEVÄT 2023
Nyt keväällä 2023 on kasattu autoa taas kovalla tahdilla tallin hiljaisuudessa.
– Pieniä muuttujia ja vastustuksia on tähänkin silti mahtunut. Accordin shifteri ei sopinutkaan autoon, joten se jouduttiin tilaamaan vielä tässä viime tipassa. Konepeltikään ei mahtunut kiinni, vaan kinnasi venttiilikopan kantta vasten, mikä pakotti vielä pilkkomaan peltiä, ja se tiesi jälleen paikkamaalausta. Venttiilikopan maalaus meinasi tyssätä maalinpoistoaineiden tehottomuuteen, mutta Jere pelasti ja puhalsi lasimurskalla kopan puhtaaksi!
On tilailtu paljon pientä osaa ja tehty sähköjä. Ecun ja vetarit Andrei lähetti meille etukäteen, jotta saadaan auto käyntiin. Käydään vielä Andreilla penkissä säädöissä, kunhan aikataulut saadaan sopimaan yhteen. Täysin valmiiksi tätä ei vieläkään pysty sanomaan, ja tuskin koskaan pystyykään. Mutta nyt on aika puhjeta uuteen kukkaan, versiona 2.4!
Tämän esittelyn jälkeen auto on kokenut jälleen ison kasan muutoksia, kuten ahdetun moottorin . Tsekkaile nykytilannetta omistajan someista!
SPEKSIT:
MOOTTORI:
K24A3, portattu Type R RRC -imusarja, Doctronic ECU, custom pakosarja, Invidia G300 -putkisto, Turbo Works -bensapaineensäädin, 438 cc suuttimet, alumiinisyyläri, custom maalattu venttiilikoppa, Spoon kevlar-puolien suoja, hiilikuitu intake.
VOIMANSIIRTO:
NPQ3 Type R -vaihteisto, Exedy-kytkin, Hybrid Racing -shifteri.
ALUSTA:
KW Variante 2 -coilit, Hard Race camber-säätövarret ja poikkituki, VMS Racing billet alatukivarret, Energy Suspension -uretaanipuslat.
JARRUT:
Edessä FN2 Type R satulat ja 280 mm levyt, takana DC2 Type R satulat ja 260 mm levyt.
VANTEET JA RENKAAT:
O.Z Racing Turbo, edessä 8,5x15”, takana 9x15”
Renkaat mustat ja pyöreät 175/50/R15.
KORIMUUTOKSET:
Custom maalattu konehuone, konepelti pilkottu, lasinen kattoluukku, jenkkivilkut, lipat puskureissa, EK Civic hachback helmat, peilit korin värissä.
SISUSTA:
Custom maalatut puuratti ja harness bar, Sparco R100 -penkit, DriftShop vyöt, matot, verhoilumuutoksia, muoviosia maalattu, harvinaisia lisävarusteita.
KIITOKSET:
Erityisesti omalle miehelle Jesselle suurimmasta avusta, pikkuveljelle Jannelle ja Helokivelle maalaamokuljetuksista, Timpalle, Taaville, Vilille ja Jerelle, Janille, Jekulle, Andreille, Shinigami Angels -tytöille henkisestä tuesta, Paakkisen Automaalaamolle, Länsiauton marmoritiskille, Työkalumakasiinille, Sickspeedille sponssista, sekä kiitos mummu ja iskä!
KUKA KUSKAA:
- Omistaja: Jonna Laakso
- Ammatti: Automaalari
- Ikä: 30
- Instagram: @jonnaminni
Muista seurata GTi-Magazinea myös somessa!
- Facebook: https://www.facebook.com/GTiMagazine/
- Instagram: https://www.instagram.com/gtimagazine/
Tilaa GTi-Magazine kotiisi osoitteesta www.gti.fi/tilaa !
EXTRA PHOTOS!
