Vaikka ensin Finn-Datsun vaikuttaisi drifting-aihiona melkoisen toivottomalta, sopivalla hulluudella ja luovuudella siitä saa kuitenkin erinomaisen kilpurin. Sampo Sailon Datsunia on kasvatettu oleellisesti teholukeman lisäksi esimerkiksi akselivälin osalta, joka onkin nyt millilleen sama kuin S13-korisessa Nissan 200SX:ssä. Sampolle auto on tuonut sopivaa haastetta, kun sitä on ihan tosissaan saanut rakentaa eikä vain pulttailla osia kiinni!
PIKAFATKAT
- Kone: Volvo T6
- Vaihteisto: Samsonas RS90
- Teho: 700 hv / 800 Nm navalta mitattuna
Auto esitelty GTi-Magazinen numerossa 07 / 2024 · Kuvat & Teksti: Matti Tirronen @kuvaamasa
Inkoolaisen Sampo Sailon matka autojen pariin on alkanut lapsuudessa, jolloin harrastuslistalta löytyi RC-autojen parissa puuhastelu. Lapsuuden ajan Sampolle oli säästetty pientä pesämunaa, jonka hän sai käyttöönsä 16-vuotiaana ollessaan jo ammattikoulussa autopuolella opiskelemassa.
– Päätin investoida ne rahat ensimmäiseen turbo-Volvoon – ja se oli hyvä investointi, Sampo nauraa.
Jo silloin kärpänen puri kovasti, ja ensimmäistä Volvoa seurasi parikymmentä muuta vastaavaa sekä muutamia vanhoja Toyotia.
– Vanhat japsiautot ovat aina olleet lähellä sydäntä.
SEBUN KAUTTA LUISTOON
Kymmenisen vuotta sitten Sampo sattumalta tutustui samoilla suunnilla vaikuttavaan Sebastian Engblomiin, joka on puolestaan ajanut luistoa varmaan pari vuosikymmentä tähän mennessä. Niihin aikoihin Sebu rakensi ensimmäistä Toyota GT86 -drifteriä Suomeen ja kyseli, josko Sampolta löytyisi kakssatasen Volvon rattiakselia.
– Mulla niitä oli varastossa, kun niitä Volvoja oli tullut purettua ja rakennettua useampia jo siihen mennessä.
Tilanteet eskaloituivat nopeasti, ja yhtäkkiä Sampo olikin jo tekemässä Sebun autoon pakosarjaa ja hitsailemassa ahtoputkia sekä muutenkin auttelemassa projektissa.
– Olin myös mekaanikkona Sebulle useampana vuonna, ja kierrettiin kisoja silloin siellä sun täällä sekä rakennettiin autoja. Siitä se laji alkoi sitten pikkuhiljaa kiinnostamaan enemmän.
Ajatus omasta autosta kypsyi kuitenkin pidempään, sillä Sampon pala kakkua ei ole kulkea samaa polkua muiden kanssa – jotain erilaista oli saatava.
– Ikinä ei oo kiinnostaneet massa-Bemarit ja muut, joten tuli sitten ostettua vähän vahingossa tämä Datsuni Lauri Levalta. Onhan se ainakin massasta poikkeava, ja sen kanssa on saanut kyllä toteuttaa itseään.
Datsunia oli itse asiassa alkujaan alettu rakentamaan jo jokkikseen, mutta Lauri oli saanut jonkin puraisun driftingistä ja suunnitelmat muuttuivat – hyvä niin!
– Satuin poikkeamaan syksyllä 2020 Pieksämäellä Laten luona, jolloin hän tokaisi, että osta Datsuni, ja niin siitä tehtiin kaupat. Kävin seuraavana viikonloppuna hakemassa auton kotia ja aloitettiin tarkastelemaan, mitä pitää tehdä, että sillä pääsee ajamaan.
Tiedossa oli, että kardaani ja suuttimet puuttuivat, joten sorvissa pyöriteltiin uusi jortaani ja SR-moottoriin ruuvattiin suuttimet paikalleen. Auto lähti pelaamaan, joten Sampo suuntasi Pesämäelle testaamaan uutta hankintaansa.
– Montaa vetoa ei päästy, niin meni perä. Vaihdettiin uusi perä, mentiin Lapualle testaamaan, ja sama juttu kävi uudelleen: perä hajosi.
Oikeastaan nämä kaksi ajokertaa olivat juurisyyt sille, että auto rakennettiin täysin uudelleen. Sampo vaihtoi peräksi Chevyn 12-pulttisen akselin, joka kesti SR:n tuottamat tehot leikiten.
– Todettiin, että nythän on alitehoinen moottori, joten olihan auto rakennettava uudelleen.
VOLVOLAISTA
Ostettaessa auto oli varustettu siis Nissanin SR20DET-moottorilla, joka Sampon sanoin oli hieman kyläseppä-setupissa, kuten koko auto.
– Autossa oli kaikennäköstä patenttia ja vanhaa tekniikkaa. Auto oli viisi vuotta ajettu, ja sinä aikana oli sitä paljon muutettu ja paranneltu – sekä kokeiltu kaikkea uutta, joten kaikenlaista pysyvää väliaikaista patenttia oli reilusti.
Paketti oli kokolailla niin sanotusti ihan perus: SR-moottorin perässä ZF-vaihteisto sekä Volvon perä ja alustana D2:n tuote. Auto oli vähän niin kuin kilpa-auto, mutta siltikin vähän enemmän höntsäauto. Sampo hamusi kuitenkin rajumpaa pyssyä kuin "ihan perus", ja kestävästä perästä sisuuntuneena projekti räjäytettiin ihan levälleen ja koko auto tehtiin uusiksi.
– Kaikki, mikä autosta irtoaa, vaihdettiin käytännössä uuteen.
Volvoharrastuksesta oli talliin jäänyt luonnollisesti kasa T6-moottoreita ja muita tarpeita, joten moottorivalintaa ei tarvinnut liiemmin miettiä.
– Lisäksi kaveripiiristä löytyi useita muitakin Volvo-harrastajia, joten senkin puolesta oli hyvä siitä alkaa tekemään. Päätettiin tehdä järkevän budjetin moottori, josta saa hyvin voimaa. JZ kuulosti myös minun korvaani liian yleiseltä, joten se ei ole mun juttu.
Itse moottorin rakentaminen sujui helposti, mutta enemmän rakentamista vaati pienen auton muokkaaminen isolle moottorille.
– Vaikeinta rakentamisessa oli tilan ahtaus, jonka takia joutui tekemään aika monta kompromissiä, kun ei voinut käyttää aina sitä osaa minkä halusi tai tehdä just niin kuin halusi, koska tilaa vaan oli todella rajallisesti.
Moottorivalinnan jälkeen tiedossa oli, että seuraava heikko kohta löytyy moottorin ja kestävän perän välistä, eli ZF-vaihteistosta. Tähänkään ei muita vaihtoehtoja edes mietitty, sillä vuodet Sebun mekaanikkona olivat osoittaneet Samsonaksen hyvät puolet todella konkreettisesti.
– Sebun autolla ajaneena tiesin, että Samsonas on loistava laatikko ajaa, ja se kestää.
EI NIIN LYHYT AUTO
Korin osalta puukkosahaa ja rälläkkää näytettiin moneen kohtaan, sillä esimerkiksi syylari haluttiin siirtää taakse ja samalla tehdä myös monen monta muuta muutosta.
– Autosta leikattiin takaa kaikki ylimääräiset pois, tehtiin rintapellit, jäähdyttimen telineet, putkirunko eteen ja taakse, lattiapellit uusiksi, kardaanitunnelia silvottiin ja iskaritornit rakennettiin. Se, mitä autoon jäi vanhaa, oli osa kuiduista, kattopelti sekä ovet ja osa runkoa – siinä se aikalailla on.
Alustan puolellle Sampo vaihtoi uudet iskarit sekä nelilinkit. Korinosia vaihdeltiin levikkeiden, ajovaloumpioden sekä maskin osalta. Luonnollisesti myös koko sisusta temuttiin ympäri ja koko sähköjärjestelmä tehtiin uusiksi. Jos jokin osa autosta irtosi, se rakennettiin tai vaihdettiin uuteen.
– Uudelleen rakentamisessa parasta oli aihio, jota sai oikeasti rakentaa, eikä se ollut vaan osien vaihtamista. Oli oikeasti kiva tehdä tuota autoa. Oli myös hauska huomata, että kun moni sanoi, ettei sinne mahdu kutoskone eikä siitä saa ajettavaa, niin ne on todistettu vääräksi ja auto on tällä hetkellä todella ajettava.
Ajettavuudessa auttaa Nissan 200SX S14:n etuakseli, joka vielä kuvien ottamishetkellä oli varustettu vanhoilla tukivarsilla. Tätä kirjoitettaessa varret on jo vaihdettu Wisefabin tekeleisiin – jotka on puolestaan todistettu erittäin toimiviksi. Taka-akselia on myös siirretty taaksepäin, jolloin akseliväli on millilleen sama kuin S13-korisessa Nissanissa, joten ei voi väittää, että auto olisi poikkeuksellisen lyhyt.
– Toki onhan siinä jäykkä taka-akseli, mutta hyvällä nelilinkillä sekin on ihan hyvä, Sampo summaa.
LASTENTAUTEJA
Pidemmän tovin rakentamisen jälkeen auto saatiin takaisin radalle viime vuonna, jolloin kuitenkin tekniikan kanssa oli pienoisia lastentauteja.
– Viime vuonna oli testissä putkitettu alakerta, josta oli hitsattu vesitila yläpäästä umpeen ja kansipahviin oli porattu vesikanavien kokoiset reiät. Vedenkierron ongelmia oli erinäisistä syistä, ja moottori kävi todella monta kertaa todella kuumana, joten lopulta lohko halkesi pitkittäin. Muita vaurioita ei viime kesänä tapahtunutkaan, että lähinnä muita pieniä lastentauteja ratkottiin. Putkittamisessa ei ole hirveästi järkee eikä hyötyä tossa moottorissa, joten tehtiin kokonaan uusi alakerta, jolla homma on nyt pelittänyt hienosti.
Moottorissa on siis kasa muutoksia, kuten kuivasumppu, billetti öljypohja ja vakio öljypumppu tyhjennetty totta kai. Lisäksi auto on varustettu PO-metallin kiertokangilla, Wisecon männillä, Catcamsin nokilla sekä Garrett G35-1050 -ahtimella. Kansi on peräisin vapaasti hengittävästä moottorista, ja se on varustettu imunokan VVT:llä.
– VVT:n hyödyt ja riskit kun on vähän plusmiinusnolla, niin seuraavaa en tekisi enää VVT:llä.
Paketti on ollut tällä kaudella todistetusti toimiva, ja sitä kuuluisaa seat timeä Sampo on saanut reilusti. Varmaan yli sata rengasta on jo savustettu ilmoille lähestulkoon ongelmitta!
– Tulevaisuuden suhteen ei ole suurempia ajatuksia, vaan toiveena on vain ajaa mahdollisimman paljon. Pyritään maksimoimaan ajon määrä, eli pidetään auto kasassa ja mukavana ajaa.
Toki Sampon ajatuksissa on pyörinyt myös uuden auton rakentaminen, mutta tarkempia suunnitelmia ei ole lyöty lukkoon. Sampon tuntien uusikin auto tulee olemaan varmasti massasta erottuva eikä se varmasti ole samanlainen BMW kuin mitä viivalla on useita.
Datsun-projekti on ollut todella iso, ja kun kysyimme, lähtisikö Sampo uudelleen vastaavan kokoiseen sirkukseen, niin vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä.
– Ehdottomasti lähtisin uudelleen, kunhan siihen on vaan varattu budjetti ja aika, ettei ole samaan aikaan muuta sotkemassa aikataulukuvioita.
Aika näyttää, mitä Sampon tehtaasta tulee. Sitä ennen nautitaan kuitenkin täysin rinnoin Volvolaisen nuotista ja hyvistä drifting-hetkistä!
SPEKSIT:
MOOTTORI:
Volvo T6 2.8-litrainen moottori, PO-metalli -kiertokanget, Wiseco-männät, Catcams-nokat, imu-VVT kansi J.Viitikon läpikäymänä, kuivasumppu, vahvistettu lohko, kuvissa Garrett G35-1050 -ahdin joka vaihtunut sittemmin jo HPT 6466 -ahtimeen, Maxxecu Race -moottorinohjain.
VOIMANSIIRTO:
Tenacin kaksilevyinen 240 mm kytkin, Samsonas RS90 -vaihteisto, Chevy 12b taka-akseli kavennettuna Volvon laipoilla, billet Spool ja vetarit.
ALUSTA:
Etuakseli S14 Nissanista nykyään Wisefabin tukivarsilla, taka-akseli Chevy 12b nelilinkillä ja Nissan 200SX S14:n BC Racing -iskareilla.
JARRUT:
Edessä Nissan Skyline R33:n jarrut ja takana Volvon 240 tuplasatulat. Pedalbox ja hydraulikäsijarru.
VANTEET JA RENKAAT:
Japan Racing JR7 -vanteet 8,5x17" edessä ja 9x17" takana. Renkaat takana vaihtuva tuote, mutta pääsääntöisesti Haida 225/45R17 -koossa.
KORIMUUTOKSET:
Lasikuitukeula ja -perä, putkirunkoperä ja -keula, Nissan 200 SX S14 -konepelti lyhennetty ja kavennettu, Golf MK2 -umpiot, Polykarbonaatti-ikkunat. Korissa on alkuperäistä käytännössä enää ovet ja kattopelti. Maxxecu PDM20 ohjaamassa kaikkia sähköjä.
SISUSTA:
Lasikuituinen kojelauta, nukatut ovipahvit ja kojelauta, OMP-penkit, kuusipistevyöt, sammutusjärjestelmä, turvakaaret, tablettimittaristo, IRP-käsijarrukahva, PDM:n ohjauspaneeli.
KIITOKSET:
Kiitos yhteistyökumppanit sekä kiitos tiimille Ville, Heikki, Jore, Ari, Julle. Kiitos myös Sebulle, Henkulle ja kaikille muillekin, jotka ovat auttaneet.
KUKA KUSKAA:
- Omistaja: Sampo Sailo
- Ammatti: Yrittäjä
- Ikä: 29
- Instagram: @s.o.s.racing
Muista seurata GTi-Magazinea myös somessa!
- Facebook: https://www.facebook.com/GTiMagazine/
- Instagram: https://www.instagram.com/gtimagazine/
Tilaa GTi-Magazine kotiisi osoitteesta www.gti.fi/tilaa !
EXTRA PHOTOS!
