Puhallin-Sierra, ja jää! - Ford Sierra Cosworth '89

Julkaistu 14.4.2020

Nuori lainsuojaton Tommi Huttunen Savonlinnan osavaltiosta on tunnettu sheriffien kauhu, sillä miehellä on allaan 600-heppainen takavetoinen Cossu Sierra, eikä hän pelkää näyttää ja käyttää ohjustaan myöhäisinä kesäiltoina.

PIKAFAKTAT

Kone: 2.0 Turbo
Vanteet: Compomotive TH 17”
Teho: 600 hv / 640 Nm

Esittely julkaistu ensimmäisen kerran GTi-Magazinen numerossa 10 / 2019.

– Ajokortti-iän lähestyessä ja käyttöautoa etsiessä ei tullut mieleenkään, että ottaisin ensimmäiseksi autoksi vanhan Sierran. Joulukuussa 2014 eräs luokkakaverini kertoi kuitenkin kuulleensa, että erään rivitalon parkkipaikalla seisoo aito Cossu Sierra, Tommi muistelee.

Tuota ihmettä oli lähdettävä heti katsomaan, ja siellähän seisoi auto, joka näytti siltä, ettei sillä oltu ajettu ihan hetkeen. Rekisterinumerolla löytyi tieto edellisestä leimasta, joka oli mennyt umpeen kesällä 2013. Ei se kamalan huono voinut olla, joten aloin välittömästi tiedustelemaan omistajan numeroa ja kyselemään auton perään.

Omistajan tavoitettuani tiedustelin, olisiko auto mahdollisesti myytävänä. Cossu oli kaupan, ja vieläpä todella edulliseen hintaan. Siispä aloin heti kysellä, milloin kaupanteko olisi mahdollista.

NEUVOTTELUT HOVISSA

– Omistaja kertoi asuvansa Tampereella ja tulevansa Savonlinnaan vasta tammikuussa, jolloin autoa olisi mahdollista tulla katsomaan. Ennen tammikuuta minun oli saatava vielä kotiväki taivuteltua ymmärtämään, miten edullinen auto oli, ja miten pienellä vaivalla siitä saisi näppärän käyttiksen.

Suostumusta auton hankintaan ei meinannut herua, ei sitten millään. Kyllähän kaikki ymmärtää, ettei tuollainen vanha Sierra ole millään tapaa järkevä tai edes hyvä käyttöauto. No, lopulta pääsin neuvotteluissa niskan päälle ja sain luvan hankkia tuon auton.

Autoa mentiin katsomaan ja hirvittävässä ostokiimassa nopeasti lumihangessa läpikäytynä se vaikutti varsin kelvolliselta, eikä leimalle ollut muuta huomauttamista kuin pari pientä ruosteen alkua ja pikkuinen öljyvuoto. Siispä auto kärryyn ja kotia.

MISSÄ MUN LATTIA?

– Ajoin välittömästi pajalle ja aloin herkistelemään Sierraa käyntiin. Se lähti käymään melko pienellä vaivalla. Hidasteina oli vain muutamia pieniä hapettumia ja sen sellaista. Jarruille tein pikku herkistelyt, heitin nastat alle ja lähdin koeajolle.

Alku vaikutti ihan lupaavalta, mutta kun ahdot nousivat yli yhden barin, työnsi kone huohottimen täydeltä öljyä pihalle. Sierra takaisin talliin ja tutkimaan. Moottorin paljastuttua kelvottomaksi tuuppasin auton pihalle ja pidin muutaman kuukauden mittaisen tuumaustauon.

Motivaation hiipiessä takaisin alettiin purkamaan autoa. Maton alle vilkaistessa lattiasta oli jäljellä nimellisesti vain rippeet, ja alustasta sekä muista rakenteista löytyi vähintään kyseenalaisia viritelmiä, joten auto purettiin täysin osiksi ja kori hiekkapuhallettiin. Hiekkapuhalluksen jälkeen tuli tehtyä varmaan sata tuntia hitsaushommia ja siihen päälle kunnon ruostesuojaus.

Akselistot käytiin läpi ja asennettiin takaisin. Samalla haalittiin ruosteettomia luukkuja ympäri Suomea, jotta saadaan kori maalaukseen. Korin ollessa maalarilla kone purettiin ja rakennettiin uudelleen. Moottorin kylkeen asennettiin hiukan vakiota suurempi ahdin ja itse tehty pakosarja putkistoineen.

Auto palasi maalarilta syyskuussa 2015. Aika pitkäksi ehti venyä tuo nopeaksi suunniteltu projekti, jonka piti alunperin sisältää vain vähän siistimistä ja leimaamisen.

KERTAUS ON OPINTOJEN ÄITI

– Kesällä 2016 päätin kuitenkin päästä ajamaan, ja aloimme kasata autoa.

Uudet tolpat, ensimmäinen versio isommista jarruista ja hiukan piristetty moottori löysivät paikkansa muiden viritysten ohella.

Ajokuntoon päästiin lopulta vasta helmikuussa 2017, ja ensitesti vaikutti jälleen lupaavalta. Ajatus leimalle lähdöstä alkoi hiipiä mieleen. Talvirengaspakon loppua odotellessa ehdin kuitenkin rikkoa tuon uuden moottorin. Ei auttanut muuta kuin ottaa taas kone ylös, purkaa muttereiksi ja katsoa, mitä sieltä pimeni.

Tässä kohtaa meni pari vuotta osia myydessä ja hankkiessa. Poistoon meni sisusta, viritys- ja jarruosat, ja tilalle tuli lohkoa ja kampiakselia lukuuunottamatta kaikki uutta ja isommalle teholle speksattua osaa. Myös sisusta ja jarrut menivät täysin uusiksi. Projekti vaan eteni jokseenkin hitaasti, eikä siitä meinannut tulla valmista millään.

NISKALENKKI

– Viimeisen puolentoista vuoden ajan oikeastaan vain suunnittelin ja jännitin MaxxECU:n johtosarjan tekemistä. Viimein helmikuussa ajattelin, että valmistumiselle on asetettava joku takaraja tai tästä ei tule ikinä valmista. Niinpä ilmoitin auton American Car Show:hun, ja samalla päätin, että Sierra liikkuu sinne ajamalla ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen.

Konehuoneesta silotettiin kaikki ylimääräiset reiät pois ja tila maalattiin uudelleen. Tekeminen jäi taas jostain syystä kovin vähälle, kunnes pari viikkoa ennen ACS:ää tuli ymmärrettyä, että kohta tulee oikeasti kiire, ja osia puuttuu vielä hirveä läjä ennen kuin auto on oikeasti käynnissä.

Kaverit auttoivat tässä ja kävivät keräilemässä osia ympäri Suomea, jotta päästiin kasaamaan autoa.

NUORI RAKENTAJA

– Kaksi päivää ennen lähtöä kello 4:30 aamulla kone roikkui edelleen taljassa, eikä johtosarjan tekoa ollut vielä edes aloitettu. Mylly paikalleen, piuhaa vetämään, ja itsevarmoin aikein aamulla soittamaan Jylpylle:

– Kone alkaisi olla kohta läppärihommia vaille käyntikunnossa. Ehtisitkö nopeasti pyörähtämään, niin laitetaan Sierra käymään.

Jyri tuli joskus puolenpäivän jälkeen, ja auto oli vielä täysin vaiheessa. Ryhdyimme tuumasta toimeen ja alettiin värkkäämään. Seuraavana iltana noin klo 18 hujakoilla auto alkoi olla näyttelykunnossa, ja sitä voitiin yrittää käyntiin. Kovasta yrittämisestä huolimatta Sierraa ei saatu kuitenkaan tulille.

Ei siinä auttanut muuta kuin asentaa loput osat paikoilleen, tuupata auto kärryyn ja nokka kohti Helsinkiä, jossa oltiin perillä sheriffien vastustuksen takia vasta puolenyön jälkeen. Auton halliin työntäminen jäi perjantaiaamuun, jolloin messut jo alkoivat.

Kaikesta huolimatta näyttelystä jäi hyvä fiilis, sillä nuori rakentaja -puolelta tarttui pytty mukaan. Nyt päästiin kaikessa rauhassa kotiin laittamaan Sierraa käyntiin.

Näyttelystä toivuttuamme mentiin miehissä tallille ja käytiin kaikki asiat läpi kunnolla ajatuksen kanssa, ja niin vain pärähti kone käymään. Uusi moottori heräsi henkiin ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen.

Ja kyllä, oli mahtava fiilis! Tähän perään tehtiin heti muutamia säätöajoja kadulla ja pieniä lastentautien korjailuja ennen penkitystä. Penkitys ei mennyt aivan hyvin ensimmäisellä yrittämällä, vaikka yritys oli kova. Heikosta latauksesta ja triggeröinnistä johtuneet käyntihäiriöt korjattiin ja mentiin uudelleen rullille.

Toisella penkkikäynnillä kaikki meni nappiin, ja näytölle pyörähti ihan mieltä ylentävät 600 hv / 640 Nm lukemat suhteellisen pienellä 1,5 barin paineella.

Loppukesän vaan nautin ajelusta, kun sitä tällä autolla ei vielä tähän mennessä ollut oikein päässyt tekemään. Kilometrejä kertyi viitisentuhatta ja takapyöriä meni paljon. Talven aikana on suunnitelmissa tehdä pieniä parannuksia taka-akselistolle ja lisätä painetta kattilaan.

SPEKSIT

MOOTTORI:

Cosworth YB 2.0, lohkoon koneistettu kierteet vesitilan pohjaan pitkille pinnapulteille lohkoa jäykistämään sekä liekkirenkaan urat dekkitasoon, kansi kairattu, kovat paininkupit, tuplavenajouset, Cat Camsin teräsnokat, huohotus kerääjäsäiliöön lohkosta sekä 2 x kannesta, itse tehty säiliö, ensimmäisen ylikoon Wössnerin takokupit sekä saman valmistajan H-profiilin kiertokanget, ACL-laakerit, suurtehoöljypumppu, öljysuihkut männille, laajennettu öljypohja, imusarjana toimii hiilikuituinen plenumi Jenveyn runnereilla, Bosch ev14 2000 cc suuttimet, pakosarja hitsattu itse rosterista ja siihen istutettu Borg Warnerin EFR 8374 -ahdin, jonka jatkona itse hitsuuteltu 4" savupiippu, Thrustin 300x600x100 välijäähdytin, Airteckin 300x600x50 syyläri

VOIMANSIIRTO:

Teräsvauhtipyörä mallia kevyt, 4-lapainen sintterikytkin Sachs 765 -asetelmalla, Borg Warner T5 -vaihteisto, Gripperin lukko perässä

ALUSTA:

Jäykistehitsattu kori, vahvistetut iskaritornit, poikkituet molemmissa päissä, 28 mm ja 18 mm vakaajat, Gaz Gold Series -coilover tolpat

JARRUT:

Edessä 328 mm levyt, 4-mäntäiset Brembot, Ferodon D2500 -palat, takana 300 mm levyt, 2-mäntäiset Brembot, Ferodon D2500 -palat, käsijarrulla vakiosatulat

VANTEET JA RENKAAT:

Compomotive TH 8x17” ET 25 Hankook renkaat: edessä 215/40-17”, takana 235/35-17”

KORIMUUTOKSET JA LISÄVARUSTEET:

Kori äänieristetty STP Black Gold -bitumimatolla lattiasta kattoon luukkuja myöten, 4wd-mallin ritiläkonepelti hiilikuituisilla ritilöillä ja Aerocatch-pikalukoilla, hiilikuituiset peilit, etupuskuri lasikuitua Rellun kumilipalla ja pikalukoilla, kori jäykistehitsauksia lukuunottamatta säilytetty vakiona

SISUSTA JA HIFI:

Recaron nahkapenkit edessä ja takana, nahkaiset oviverhoilut, kojelauta nukattu, katto ja muita pieniä muoviosia verhoiltu itse mustaksi, koko sisusta muutettu harmaasta mustaksi, Pioneerin soitin, Ground Zeron 6” hattuhyllyllä ja 4" etuovissa, konttiin integroitu 8" subbari, jotta on mukava kuunnella aamulla töihin ajellessa aamulypsyä

KIITOKSET:

Suurimmat kiitokset menee omille vanhemmille, koska kotoa löytyi tilat sekä vehkeet auton rakennukseen, Petelle avusta ja motivoinnista, Kiteen Moottorikoneistamo, TT-Speed, Fin-Turbo, Hiilikeiju Jarno Kauppila kaikista hiilikuitukikkareista sekä nukkauksista, Sami Vataselle auton säädöstä /penkityksestä sekä avusta ongelmissa, Jimi, Olli, Arttu, Niko, Jani, Väinö, Jere, Atte, Kalle, Tommi, Tuomas, Samu, Ukko, Antti & Powertekin pojat, Juho, Jylppy "parintunninhommasta", Iida avusta ymmärryksestä ja uskosta, sekä kaikille muille enemmän tai vähemmän väkisin tai vapaaehtoisesti mukana olleille