Kalle Rovanperä on tehnyt selvää työtä rallin MM-sarjassa, ja nuoren suomalaiskuljettajan nimi on ollut monen moottoripään huulilla jo pitkään. Koska raskaat työt vaativat raskaat huvit, tykkää Kalle vapaa-ajallaan harrastella autoja. Kallen tallista löytyy jos jonkinlaista peliä, mutta varmasti yksi mielenkiintoisimmista on tämä nyt esiteltävä, Japanissa itsensä Daigo Saiton tallissa rakennettu ja sittemmin Puuppolassa paranneltu Toyota GR Supra -drifting-kilpuri. Maailmanluokan peli maailmanluokan rukkasissa on hieno kombo!
PIKAFAKTAT
- Kone: 3,4-litrainen 2JZ
- Vanteet: Advan GT 10x18" edessä, 10,5x18" takana
- Rakentaja: Daigo Saito tiimeineen
- Käyttö: Drifting-kilpailut (ja höntsä tietty!)
Auto esitelty GTi-Magazinen numerossa 08 / 2022 ja auto oli kyseisen numeron kansiauto · Kuvat: & Teksti: Matti Tirronen @kuvaamasa
Kalle Rovanperä on varmasti tuttu mies jokaiselle GTi-Magazinea lukevalle. Sen lisäksi, että Kalle ajaa rallia ansiokkaasti MM-tasolla, on hän tunnetusti myös kunnon bensalenkkari, joka tykkää vapaa-ajallaankin ajaa autoilla sekä arvostaa hienoja klassikkoautoja. Ja tässä yhteydessä kun puhutaan klassikkoautoista, tarkoitetaan sillä 80- ja 90-lukujen legendaarisia saksalaisia sekä JDM-autoja. Mutta mistä kaikki on alkanut?
– Alkujaan se taisi mennä niin, että isä lupasi ostaa mulle mopon, kun opin ajamaan polkupyörällä ilman apupyöriä. Oltiin äidin kanssa mökillä ja isä jossain Uudessa-Seelannissa ralleissa, kun olin hakenut vajan takaa randomilla jonkun polkupyörän ja ajanut sillä ilman apupyöriä. Siitä oli sitten ollut pakko soittaa heti iskälle toiselle puolelle maapalloa, ja se vielä heräsi siihen puheluun. Olin vaan kysellyt että "muistatko mitä lupasit”, ja silloinhan se sitten osti ekan mopon ja mönkijän mulle, Kalle kertoilee noin kolmen-neljän vanhana tekemästään tempusta. Siitä asti Kalle on ajanut kaikella pärisevällä tauotta.
RALLIT JA LUISTOT
Ensimmäinen koppiralliauto Kallelle hankittiin puolestaan kuuden, seitsemän vanhana ja YouTube-videoistakin tuttu sininen Starletti puolestaan sinä vuonna, kun Kalle täytti kahdeksan.
– Siitä sitten ajeltiin milloin milläkin ja missäkin, esimerkiksi R2 Citikalla vuoden verran sprinttejä. Yläasteikäisenä tuli puolestaan varmaan vuoden tauko, kun en käynyt kertaakaan ajamassa. Ei ollut kiinnostusta siihen, vaan kiinnosti tehdä kaikkea mitä sen ikäisenä tehdäänkään.
Vuoden muun tekemisen jälkeen oli aika kypsä sille, että ralliura lähti etenemään kausi kaudelta. Suomalaiset säännöt eivät venyneet siihen, että alaikäisenä ihan rallia olisi päässyt ajamaan, joten Kalle ajoi paljon sprinttejä Virossa ja ralleja Latviassa – ja menestystäkin tuli, sillä onhan Kalle voittanut Latvian rallisarjoja parissa luokassa pariin otteeseen. Sittemmin palkintokaappiin on nostettu esimerkiksi WRC2-luokan sarjamestaruus ja nyt kiikarissa on rallin pääluokan mestaruus.
Ralli on Kallen leipälaji, josta on varmasti kirjoitettu lehdet piukaksi artikkeleita. Meitä GTi-Magazinessa kiinnostavat rallin lisäksi totta kai myös Kallen muut harrasteautot, joten pureudutaankin seuraavaksi driftingiin. Miten Kalle on tutustunut lajiin?
– Driftingin olen tiennyt lajina käytännössä aina, ja jo pienempänä olen isällekin sanonut, että voitaisiin etsiä joku auto, jolla sitä pääsisi kokeilemaan. Idea kokeilusta eli jo kauemmin, ja aina olen ollut sitä mieltä, että se on siistin näköinen laji, ja olen uskonut että voisin osata ajaakin sitä.
Muutamia vuosia takaperin Kalle osti Lempalta Latelankin talleissa pyörineen sinisen Nissan 200SX S13:n, joka oli siis aivan kilpipeli ja varustettu väkivahvalla CA-moottorilla.
– Sillä käytiin ajamassa ensin yksi päivä Joutsassa ja sitten mentiin Lapualle testaamaan. Yhden kierroksen jälkeen siitä meni se CA-moottori rikki, joten samaan aikaan radalla ollut Timo Pihlava kysyi, että haluaisinko käydä kokeilemassa hänen autoaan radalla. Sillä sitten kokeiltiin yhdet renkaat driftingiä.
Faktahomma on se, että Kallen autonkäsittelytaito on jotain käsittämätöntä, ja kuten arvata saattaa, onnistui auton luistossa vieminenkin varsin maukkaasti.
– Samana syksynä oltiin laiteltu Määttälän Nikon kanssa jotain viestiä, että voisin käydä avoimella vuorolla vähän kokeilemassa hänen autoaan.
Kaikkien mutkien jälkeen ei kuitenkaan avoimia vuoroja ollut tarjolla, joten Kalle hyppäsi Nikon kyytiin SM-finaalien harjoituksissa.
– Yhden vedon istuin kyydissä, ja sitten lineupissa vaihdettiinkin kuskia. Parin kierroksen ajamisen jälkeen jäi niin hyvä fiilis, että oli pakko saada itsellekin auto. Silloin ostin sitten Viktor Grankullalta sen punaisen S13:n.
S13:N TARINA
Kalle möi sinisen S13:n pois, sillä katuautona se ei enää ollut tarpeellinen uuden kilpurin rinnalla. Punainen S13 on siis samainen auto, joka on nykyään driftingin SM-sarjaa Toyota Chaserilla ajavan Jarkko Jylhän veljellä ja jolla myös Jarkko on ajanut satunnaisesti tarpeen vaatiessa. Auto on nykyään varustettu ahdetulla Toyotan 1UZ V8:lla, suorakytkentävaihteistolla ja muilla luistokäyttöön sopivilla muutoksilla.
– Silloin puhuin hyvän perheystävämme Ala-Lahden Jorman kanssa – joka muuten rakentaa todella hienoja ralliautoja – että josko hän tekisi minulle drifting-auton, jos hommaisin aihion. Jorma oli sitä mieltä, että tässä vaiheessa olisi parhain ostaa mahdollisimman valmis auto, jota sitten tarvittaessa muokata.
Kalle ja Jorma hakivat yhdessä Grankullalta auton pois, ja vanhana rallimiehenä myös Jorma innostui aiheesta kovasti.
– Molemmat hakureissun jälkeen seistiin tallissa, katsottiin autoa ja todettiin, ettei kyllä ole kummallakaan mitään hajua lajista.
Kalle avasi internetin ja alkoi selvittämään, että mitä autoon voisi tehdä, jotta se olisi ainakin paperilla parempi.
– Parissa viikossa siihen vaihdeltiin sitten perät ja muut tarpeet, jotta se saatiin hyvään iskuun.
Uudella kilpurillaan Kalle kävi kertaalleen Joutsassa kokeilemassa, ennen kuin osallistui sillä vuoden 2018 Motoparkin Radalle.com -festivaalien Pro-kilpailuun.
– Ei meillä kellään ollut mitään hajua, että miten tuollainen kilpailu toimii, mutta sinne mentiin. Määttälä laitteli jotain ohjeita, joilla päästiin hyvin alkuun. Ajeltiin siellä sitten kisat alta pois aika pienellä treenillä.
Lahjattomat harjoittelee, tavataan sanoa, ja jälleen se piti paikkansa, sillä lajitteluvoitto kirjattiin sekä Pro- että Pro2-luokissa Kallen nimiin. Pro-luokan kaaviossa Kalle ajoi neljänneksi ja Pro2 -luokasta napsahti voitto, joten tutustumismatka driftingin ihmeelliseen maailmaan oli onnistunut.
– Ohjauksen kanssa oli kaikenlaista murhetta, joten päätin päivittää jonkun itse tekemät ohjausosat Wisefabeihin. Samalla myös vaihteisto päivitettiin suorakytkentään, ja Jorma naputteli auton uuteen iskuun. Seuraava kilpailu oli vuoden 2019 JKL Drift King -kilpailu, josta ei sitten jäänyt kilpailullisesti paljoa kerrottavaa.
Lopulta kyseinen auto oli kuitenkin Kallen sanojen mukaan liian helppo ja tylsä, joten se myytiin pois.
– Ei se ollut silleen jännittävä, Kalle toteaa.
HÖNTSIÄ JA SUPRA
Nissanin jälkeen Kallella oli kaikenlaisia höntsäautoja sekä jääratapelejä. Yksi mielenkiintoinen on esimerkiksi Nissan 350Z, jolla Kalle ajeli höntsää vaparina useampaankin otteeseen, ja onpa allekirjoittanutkin päässyt syöttämään Kallen kanssa pariajoa Pesämäellä kyseisen auton kanssa. Hauska tarina sisältyy siihenkin autoon, sillä nykyään se on varustettu Mercedeksen OM605 turbodiesel -moottorilla.
– Ei siinäkään muuta ideaa ole, kuin että olen nähnyt jossain Youtubessa kun tuollainen 605-moottori perkaa jossain autossa, ja ideana se kuulosti kivalta, joten päätin että 350Z:n keulalla se olisi hauska. Monessakin jutussa on ollut ideana tehdä vähän jotain erilaista, mitä muut ei ehkä tekisi.
Dieselin kanssa meinaa välillä olla lämpöongelmia, mutta muuten Kalle kehuu autoa vuolaasti.
– Se kori on tosi hyvä ajaa, ja vaikka se on matalalla budjetilla tehty, on se silti varmasti yksi hauskimmista autoista mitä minulla on ollut.
Mutta miten edettiin siihen tilanteeseen, että loppuvuodesta 2021 tontille laskeutui uusikorinen Supra, jonka Daigo Saito oli Kallelle rakentanut?
– S13 oli ollut pari kesää poissa, mutta ajatuksena oli, että kyllä kunnon kilpuri pitää olla, jotta pääsee ajamaan luisua kilpaa taas. Parissa vuodessa laji oli myös kehittynyt esimerkiksi pitävämpien pyörien ja DMEC:in hyvän pöhinän vuoksi, joten laji kiinnosti entistä enemmän.
Ongelmaksi tuli vain se, että ei oikein löytynyt ketään, jolla olisi ollut aikaa rakentaa autoa.
– Olin Daigo Saiton kanssa jutellut Instagramissa niitä näitä, kun Daigo laittoi pro-kilpuri Charista johonkin stooriin kuvia, ja muistan vastanneeni siihen, että "voisikohan sulta ostaa vaikka tommosta JZX100:aa tai muuta kilpuria?".
Ilmiselvä valinta oli se, että auton tulisi olla Toyota, koska työt sitovat Kallen vahvasti Toyotan lipun alle, ja kilpaileminen muilla merkeillä ei tulisi kyseeseen.
– Idea lähti kehittymään, kun juttelin Takamoto Katsutan kanssa aiheesta ja Takamotokin innostui, että drifting kiinnostaa ja hän haluaisi itsekin ajaa. Muutaman jutun kautta asiat menivät sitten niin, että Gazoo Racingin kanssa keskusteltiin tahdostani rakentaaToyota drifteri ja selvisi, että heitäkin kiinnosti olla mukana projektissa. Sieltä sitten kysyttiin, että käviskö tuollainen vitoskorin Supra, kun se sopisi hyvin Toyotan markkinointiinkin.
Kuten arvata saattaa, sehän kävi oikein mainiosti.
– Pitemmittä puheitta homma eteni niin, että Daigo rakensi minulle Supran ja Takamotolle Yariksen. Alusta asti oli ajatuksena, että autoilla tultaisiin ajamaan kilpaa, ja niiden pitäisi olla FD ja DMEC -sääntökirjojen mukaiset.
Daigo Saiton pajassa mutterit liikkuvat keskimääräistä nopeammin, ja suorituskäskystä ei mennyt lopulta kuin noin puoli vuotta, kun autot olivat jo Suomessa.
– Suprassa parasta on kyllä ulkonäkö.
ENSIMMÄISET MUUTOKSET
Kun autot tulivat Suomeen, laitettiin niihin totta kai ensimmäisenä omat penkit ja katsottiin muita pikkujuttuja kasaan.
– Autot olivat vähän raakileet, kun Japanin päässä oli hieman tiukka aikataulu lähettämisen kanssa. Alkuun Gazoo Racingin pojat katsoivat loput pikkujutut kuntoon, jotta autoilla päästiin tekemään ensimmäinen testi- ja kuvauspäivä. Meidän omalle porukalle tuli heti aika paljon ideoita, miten autoa voisi vielä muuttaa ja parantaa.
Ennen ajoja laitettiin esimerkiksi alustan puolelle sellainen turvallinen perus-setup, jolla Kalle uskoi ajon sujuvan alkuun. Daigo Saito on tunnettu persoonallisuudestaan, ja sitä myös olivat auton pyöränkulmat kun ne Suomeen tulivat, sillä Daigon ajotyyli on kovin erilainen kuin esimerkiksi Kallella. Pitää myös muistaa, että alustasäädöt ovat aina kuljettajan mieltymyksistä kiinni, ja asiat jotka toimivat toisella, eivät välttämättä toimi toisella.
– Liupakan Henri teippasi auton hienoon kuntoon, ja syksyllä sillä ajeltiin vielä Drift Madness -tapahtuma Lapualla. Seuraavan talven aikana Asentaja-Anssi Tarvainen kävi oikeastaan koko auton vielä läpi, ja teki huoltoystävällisyyttä palvelevia muutoksia.
Auto oli Japanista tullessaan Anssin sanoin vähän liiankin hieno, ja muutamia kriittisiä komponentteja oli piilotettu konehuoneesta. Anssi päätti kuitenkin tuoda esimerkiksi polttoaineen paineensäätimen takaisin näkösälle, jotta tarvittaessa huoltotoimenpiteissä se on saavutettavissa helposti.
– Talven aikana ei ihan saatu selville, että millaista moottorisetuppia lähdettäisiin tekemään, joten keväällä mentiin DMEC:in aloituskilpailuun Irlannin Mondello Parkiin vielä vanhalla setupilla.
Kalle kertoo, että Irlannissa ahdin ei oikein pelannut hänen mieleensä, ja se tuntui hieman ahdistavan. Moottori ei ollut kovin iloinen, jos niin voi sanoa, joten Irlannin reissun jälkeen oli aika tehdä teknisiä muutoksia.
Lahikaisen Juuso, joka on muuten Toyotan rallitiimissä töissä, kävi tekemässä uuden moottorin johtosarjan. Moottorinohjaimeksi vaihdettiin Maxxecu, ja ahdin sekä nokat vaihdettiin.
– Taas siis Anssi rakenteli vähän sitä sun tätä, ja nyt auto alkaa olemaankin jo pikku hiljaa kokonaan Anssin kädenjälkeä täynnä. Kaikki muutokset on tehty sen mukaan, mitä olen itse selvittänyt tai viisaammat ovat kertoneet.
Talvella auto kävi myös muotituksessa, ja uusi hiilikuituinen korisarja on parhaillaan menossa paikalleen.
– Tällä hetkellä Anssi on itse asiassa laittamassa Samsonaksen nelivaihteista h-kaaviollista vaihteistoa paikalleen. Haluan testata miltä sellainen tuntuu, ja uskoisin, että tykkään ajaa luistoa nimenomaan h-kaaviolla.
Kaikesta tästä voi jälleen todeta, että kehitys päättyy tyytyväisyyteen. On hienoa nähdä, että Suomessa on ylipäänsä tällainen auto ja että auton ympärillä tehdään töitä ja sitä halutaan kehittää myös jatkossa.
Se mikä Kallen ajaa ajosuoritteiden lisäksi luiston pariin, on lajin ympärillä yleisesti tiedossa oleva hyvä henki.
– Itselle tärkeintä on lajin rentous. Drifting antaa hyvällä tavalla vastapainoa työlle. Normaalisti joutuu ajamaan kilpaa aina tosissaan niin, että on iso paine päällä. Drifting on siitä hienoa, että saan oman perheen ja ystävieni kanssa tehdä sitä ja pääsen olemaan enemmän sellaisella harrastelutasolla, vaikka kaikki pyritäänkin aina tekemään mahdollisimman hyvin. Ajaminen ei tosiaan ole niin tiukkaa, vaikka aina kypärä päässä haluankin ehdottomasti voittaa. Driftingyhteisö on myös todella mukavaa porukkaa täynnä, ja olen saanut paljon sieltä ystäviä, vaikken olekaan ollut monissa kilpailuissa.
Drifting on erittäin jees meidänkin mielestä.
SPEKSIT
MOOTTORI:
- 2JZ-GTE 3,4 stroker -moottori top secret -sisuskaluilla
- Mittatilaus nokka-akselit
- Portattu kansi
- Precision 6870 -ahdin
- Plazmaman-imusarja
- Plazmaman-suutinkisko
- Daigo Saito -spec RST-pakosarja räätälöitynä
- HKS-hukkaportt
- Titaaninen 4” pakoputki
- HKS-välijäähdytin
- Turbosmart BOV
- Jäähdytinpaketti ”peräkontissa”, hiilikuituinen flektikotelo + 2 kpl Spal-flektit
VOIMANSIIRTO:
- Tilton nelilevykytkin
- Samsonas 5v sequential -vaihteisto, joka vaihtuu parhaillaan nelivaihteiseen h-kaavio-Samsonakseen.
- Driveshaft shop -hiilikuitukardaani
- Winters Quick Change -perä
- Wisefab-vetoakselit
ALUSTA:
- Feal 442 -tolpat
- Eibach-jouset
- Wisefab-tukivarret edessä ja takana
JARRUT:
- Isot Winmax-jarrut
- Takana tuplasatulat
VANTEET JA RENKAAT:
- Advan GT -vanteet
- Edessä 10x18"
- Takana 10,5x18"
- Valinon renkaat, edessä 265/35, takana 285/35
KORIMUUTOKSET:
- Pandem lasikuituinen korisarja. Tekeillä carbon / kevlar -ovet, konepelti, puskurit ja takaluukku
- JKT-Composites hiilikuituinen takasiipi
- Yliteippaus Liupakka Graphics / Boostmark
- Putkikeula ja -perä. Keulapaketti irtoaa kokonaisuutena valojen ja puskurin kanssa helpottamaan huoltotoimenpiteitä
SISUSTA:
- Turvakaaret
- Kuppipenkit
- Hiilikuitukojelauta
- Pedalbox
- Ecumaster-dash
- Hydraulikäsijarru
- Kaikki kilpa-auton varusteet
KIITOKSET:
- Tarvaiset, Jorma, Tuned by Samuli, Iso-H, Lahikainen, JJRE, IKH, Ouneva Group, Silvasti, Red Bull, TT-Speed, Wisefab, Liupakka Graphics, Boostmark, Rengasnuora ja Marine
KUKA KUSKAA:
- Omistaja: Kalle Rovanperä
- Ammatti: Autourheilija
- Ikä: 21
- Instagram: @kallerovanpera
Muista seurata GTi-Magazinea myös somessa!
- Facebook: https://www.facebook.com/GTiMagazine/
- Instagram: https://www.instagram.com/gtimagazine/
Tilaa GTi-Magazine kotiisi osoitteesta www.gti.fi/tilaa !
EXTRA PHOTOS!
