Suomen nopein ässä - Audi S4 B5 '98

Julkaistu 11.2.2020

Savonlinnalaisen Antti Hännisen tavoite oli rakentaa Audi S4:sta lajinsa Suomen nopein seisovalla maililla. Neljän vuoden sinnikkään rakentamisen jälkeen aherrus palkittiin komeasti Lappeenrannassa viime keväänä. Ässä kiisi maililla komeat 310 km/h.

PIKAFAKTAT

Kone: 2.7 V6 Biturbo
Vanteet: OZ Ultraleggera 9x18”
Teho: 800hv/832Nm

Esittely julkaistu ensimmäisen kerran GTi-Magazinen numerossa 7 / 2019.

Antti löysi S4:n Nettiautosta vuonna 2012. Joulun alla pidetyt lyhyet myyntineuvottelut johtivat lopulta kaupoille ja näin Imolan keltainen farmari lähti Lahdesta Antin mukaan.

Autoon oli vaihdettu jo k04-ahtimet, RS4-mallin kytkin, 630cc suuttimet ja XS Powerin putkisto. Talvi meni ajellessa ja perushuoltoja tehden kuten kuuluukin. Kevään tullessa lumet suli ja ahdin sanoi koli koli.

– Eräänä iltana ajelin töistä kotiin kamalan savupilven saattelemana. Ei muuta kuin tallille tutkimaan, mikä on homman nimi. Ahtoputket otettiin irti coolereilta ja öljyä tuli reilusti. Kone pois keulalta. Tässä kohtaa menetin koneennostoneitsyyden. Otin imuputket irti ja syyllinen löytyi. Toisessa ahtimessa oli 1,5 cm päittäisvälystä. Molemmat ahtimet irti ja Fin-Turbolle Markuksen juttusille. Päädyttiin tekemään hybridit, eli k04:n sisään Audi RS6 ahtimien siivet.

ENSIKOSKETUS B5-MAAILMAAN

Remontin yhteydessä vaihdettiin myös TFSI-puolat, Puolan poikien tekemät ETG-anturit näytöillä, RS4-coolerit ja faceliftin pakosarjat murenevien tilalle.

Elokuussa auto saatiin takaisin ajoon ja uudelleen ohjelmoitua. Syyskuussa oli sopivasti Audi Clubin ratapäivät Ahvenistolla, joten sinne lähdettiin ajamaan. Lähtösuoralle tullessa oikealle kaartuvassa mutkassa loiskautti ilmeisesti yläkerran tukkoon. Piti lähteä varikolle tunkkia lainaamaan ja tutkimaan mistä tulee ulos öljyä, ja paljon.

Apulaitehihnan alta valui norona. Kampiakselin etustefa oli pullahtanut ulos. Kyytiläiset olivat jo heittämässä pyyhettä kehään. Ei muuta kuin keula huoltoasentoon, apulaitehihnan pyörä irti ja tutkimaan, millä stefan saisi takaisin paikalleen ilman jakopään purkua.

Apulaitehihnapyörän kiinnityspulttien reiät sattuivat juuri stefan ulkolaidalle jakopään hihnapyörässä. M6-pultilla ja räikällä aikani koputtelin jakopään rei’istä, mutta aina toinen reuna pomppasi pois. Sitten etsin M8-pultteja, jotta saisin kierrettyä tasaisesti molemmilta puolilta yhtä aikaa. Pultit löytyivät puskurin etukannakkeista ja stefa lähti imemään paikoilleen. Loppusilaus tehtiin sillä M6-pultilla ja räikällä, ja pohjassa on. Keula kasaan, auto käyntiin ja öljyt pysyivät sisässä. Kyytiläiselle avaimet ja ratabaariin voitto-oluelle!

Loppusyksy ajettiin samalla stefalla. Reissun opetus oli se, ettei ikinä kannata lisätä öljyä maximiin saakka. Sitä kun on noudattanut, niin ei ole ollut ongelmia.

AJATUKSISSA SUOMEN NOPEIN B5

Vuoden 2014 marraskuuhun saakka sai kierrellä ratapäiviä ja muita tapahtumia ja nautiskella vaan ajamisesta. Tehon nälkä kasvoi ylitsepääsemättömäksi, ja pitkän harkinnan jälkeen ässä nostettiin pukeille ja moottori purettiin atomeiksi.

Osalista eli ajan kuluessa paljonkin, mutta perusajatuksena oli hakea sen verran voimaa, että varsinkin B5-korisille maaginen 300 km/h mailille raja menisi rikki.

JE:n männät tulivat 0,5 mm ylikokoon, jotta sylinterit voitiin porata uudelle pinnalle. Lohko ja männät vietiin keväällä Kiteen Moottorikoneistamolle. Lohko tuli takaisin nopeasti ja sai päälleen uutta maalia. Sitten alkoi männänrenkaiden välien mittailu ja hiominen timanttiviilalla.

– Alkuperäisen laatikkomallin imusarjan ja kannet vinguttelin tiivisteen mukaan avaraksi. Kevään aikana lohko saatiin kasattua. Päädyin lopulta 2.7 biturbo A6 faceliftin imusarjaan paremman muotoilun vuoksi. Samalla tehtiin uusi laippa isommalle kaasuläpälle. Palat niputettiin kasaan teipillä ja vietiin kaverille hitsaukseen. Samalla kaikki ylimääräiset reiät poistettiin konehuoneesta.

Itselläni ei ole alumiinin hitsaukseen tarvittavaa Tigiä, ja niinpä kaveri hoiti näiden hitsaamisen. Kesä ja syksy 2015 purettiin sisustaa, tehtiin Torseeniin prikkamodaus, päivitettiin takajarrut ja mietittiin kokonaisuutta.

TALOKAUPAT, KOIRAN HANKINTA JA VENEILY HIDASTAA

– Kesäkuussa tehtiin talokaupat, talli vaihtui omaan ja syksyllä koiran hankinta meni autoprojektin edelle, joten hanke hidastui hieman. Penkkejä metsästin syksyn ja talven aikana, kunnes joulukuussa löysin sopivat Sparcot.

Etujarrut päivittyivät talven aikana Brembon 18z-satuloihin ja Mersun ML55 AMG:n levyihin. Kesä meni suuremmalta osin veneillessä ja taloaskareissa. Ehdin kuitenkin poistamaan kattokaiteet, sovittamaan penkit, rakentamaan bensalinjat ja 3L kerääjäsäiliön ja tilaamaan hirveän määrän osia sieltä täältä. Talliin löysivät tiensä myös 2.4L vaparin kannet, ja itseavarretut saivat väistyä. Rahatilanteen salliessa tilasin kansiin Supertechin osia.

Kun syksyllä kaikki osat kansiin oli hankittuna, vein hatut Kiteelle kasattavaksi. Kannet valmistuivat vajaassa viikossa. Loppuvuosi meni sisustaa ja moottoria kasatessa.

PEILIKUVAN RAKENTAMINEN

Tammikuussa 2017 alkoi pakosarjan teko. Laipat tulivat KKD:ltä ja lisäksi hain putkiliikkeestä ”kattilaputkea”. Kollektorit ajoin penkissä muotoon ja täpeillä kasaan. Onneksi tallin perälle oli jäänyt ylimääräisiä kansia, joihin sai tehtyä jigin ja täpättyä kollektorit paikoilleen.

Ensimmäinen sarja olikin kasassa kollektorille saakka melko pian, jonka jälkeen oli vuorossa koesovitus moottorin kanssa. Sopi hienosti. Sitten vaan toiselle puolelle samanlainen peilikuvana. Äkkiä voisi luulla, että on helppo homma tehdä peilikuva, mutta kysypä joku toinen!?

Viimein sarja saatiin heppailtua kasaan ja kevät teki tuloaan. TTV:ltä saapui vauhtipyörä 184 mm kytkimelle. Bensan paluulinjaan rakensin jäähdyttimen varapyöräkoteloon. Taaksepäin on Audi 200:n takakontin läppäventtiili (ei tule parkissa pölyt sisälle), ja sen edessä jäähdytin. Varapyöräkotelon päälle tuli kansi ja siihen flekti, että saatiin ilma kiertämään puskurin taakse jäähdyttimen läpi.

SOVITTELUA KENKÄLUSIKALLA

– Toukokuussa tuli pieni tyttölapsi taloon ja tallissa tuusailut jäivät luonnollisesti vähemmälle. Kun pakosarjat olivat kasassa kollektoreille saakka, oli edessä ahtimien hankinta. RS6-ahtimet olivat poissa laskuista, koska niillä ei meno tunnu riittävän 300 km/h ylitykseen maililla. Monihan sitä on jo kokeillut.

Valinta osui Garrettin GTX-sarjan puhaltimiin. Soitin Fin-Turbon Markukselle ja suuntaa antavan turinatuokion jälkeen päädyin GTX2863R-mallisiin föönehin. Kun ahtimet saapuivat, alkoi kaikista tuskallisin sovitustyömaa.

Pakosarjat paikoilleen, ahtimet tankojen päähän hollille ja koesovittamaan konetta paikalleen. Ja oli muuten hierominen! Ahdin sopi, kello ei, kello sopi, ahdin ei. Kaiken lisäksi prosessi piti tehdä vielä molemmille puolille. Ei taida 20 kertaa riittää, kun kone-laatikkopaketti käytettiin paikoillaan. Lopulta kaikki löysi kuitenkin paikkansa.

Sovittelun lomassa speksattiin sopivaa 2-levyistä kytkintä. Valinta kääntyi maailmalla kehuttuun Tiltoniin, ja 034 Motorsport myy valmista pakettia. Puhelu Suomen jälleenmyyjälle Sarlin Race Teamille, jonka kautta löytyi sopiva asetelma ja carametallic levyt. Väännönkestoa paketille luvataan 1 200 Nm.

Kun ahtimen laipat olivat paikoillaan, oli aika tehdä kollektoreilta loppupätkät. Mutkat täpeillä heppiin, niin homma oli viittä vaille valmis. Kaverilta saatiin Tig lainaan ja hanke valmistui käsiin. Maalit niskaan, sarjat ja ahtimet paikoilleen. Kytkimen saavuttua saatiin laatikkokin paikalleen ja päästiin isompiin putkitöihin talven tehdessä tuloaan.

ENSISAVUT

– Imuputket tein 2.5” alukäyristä, jotka yhdistyivät yhteen 4” putkeen. Kaikki teipillä kasaan ja kaverille hitsaukseen. Hitsauksen jälkeen laitettiin vielä kultateippiä pintaan vähentämään lämpenemistä.

Coolereille vaihdettiin 2.5” lähdöt, jotta saatiin 2.5” ahtoputket koko matkalle. Y-haara ja bi-pipet tulivat The Tunerilta. Downpipet hitsailin itse Motonetin 3” käyristä. Rataa varten hankin etujarruille VW Phaetonin jarrukilvet, joissa on ilmanohjaimet levyille.

Kevään aikana alkoi tapahtua, kun näytti että tänä vuonna otetaan ensi savut. Finjectorilta tuli 1200 ev14 suuttimet, Sparetolta repullinen sähköhärpäkkeita ja ensistartti läheni. Laitoin mailia Erikoismoottorin Porkkikselle, että tarvittaisiin starttikarttaa. Ohjelma tuli ja ensimmäinen käynnistys oli edessä. Ilmassa oli suurta urheilujuhlan tuntua ja melko jännittynyt tunnelma. Auto lähti käymään hienosti lähes neljän vuoden rakentelun jälkeen. Olipa mahtava fiilis!

YLLÄTYS DYNOSSA

Ajoin sisäänajoa jonkin aikaa. Kaikki tuntui toimivan ja nesteet pysyivät sisällä kuten kuuluukin. Ensimmäinen säätöreissu Erikoismoottorille meni ongelmitta. Taas ajettiin. Toinen säätöreissu ja päivän viimeinen testiveto: hetken hiljaisuus, katseiden vaihto ja toteamus, että loput säädetään sitten penkissä. Meno alkoi olla sen verran raikasta, että säätö oli parempi jättää penkkiin AMW:lle.

Penkkiaika läheni ja jännitys kasvoi. Tarkoitus oli vaihtaa polttoaine E85:lle kun bensaohjelma olisi valmis. Lokakuun lopulla tuupattiin auto trailerille ja lähdettiin kohti Lappeenrantaa ja AMW:tä. Auto rullille ja lämmittelyn jälkeen ottamaan vetoja. Joka vedolla jännitettiin ettei kuuluisi mitään kolinoita, olihan kone kuitenkin itse kasattu. Kaikki sujui ongelmitta ja koko ajan hivuttauduttiin tehoissa ylöspäin, kunnes Porkkis vihelsi pelin poikki ja pyysi palaveriin.

– Bensalla ollaan jo 890 Nm:ssa. Mitä tehdään? Lohko ei tule viinalla kestämään tätä menoa. Porkkis tiedotti.

Hammasta purren päädyttiin rajoittamaan tehoa. Ensin se vähän harmitti, koska penkkiin oli lähdetty ottamaan kaikki irti mitä lähtee. Lopulta tämä olikin vain positiivinen asia, kun tietää että hönkää on saatavilla lisää kunhan vahvistaa lohkon kunnolla.

Viinat tankkiin ja homma jatkui. Loppulukemiksi jäi 800 hv ja 832 Nm. Vaikka huippuvääntöä on leikattu, on jengaa silti jo 3 600 rpm kohdalla 400 Nm.

APINALLA HÄKKI

– Loppusyksy ajeltiin ja ohjelmaan tehtiin yläpäähän pieniä lisärikastuksia kevään mailiajoa ajatellen. Eräästä logista Porkkis huomasi, että jännite tippuu välillä alle 11 voltin. Epäilykset kääntyivät itse kunnostamaani laturiin, kun maadoituksista ei mitään vikaa löytynyt. Noh, laturi vaihtoon ja testejä. Sama homma jatkui, mutta harvemmin.

Vika löytyi 044 bensapumpuista. Molemmat olivat luovuttaneet hiilensä viinan pirulle. Pieni messinkinen AN-suodatin ahdisti niin helposti pienestäkin likamäärästä. Viina irrottaa kaiken vanhan moskan tankista. Tuloksena pumput kuormittuivat liikaa ja homma oli valmis. Lääkkeeksi tuli isompi vaihdettavalla patruunalla oleva suodatin ja kaksi 400 lph Aem pumppua.

Samaan aikaan talvi oli tullut, ja pitäähän autolla talvellakin päästä ajamaan, joten talvirenkaat alle. Sanotaanko vaikka näin, että melko irtonaistahan tuo meno oli.

Kevättalvesta oli aika ruveta tekemään turvakaaria. Hain 30 m putkea, kaverilta taivuttimen lainaan ja aloin tekemään. Tähän hommaan putkiporausteline oli aivan ehdoton hankinta.

Pääkaari valmistui nopeasti ja oli hollillaan. Etusivukaaret näyttivät helpoilta taivuttaa, kunnes esiin astui savolainen supermies vituiks män. Aloitettiin alusta ja hieman maltillisemmin. Siinä tulikin tehtyä projektin ainoat hukkapätkät.

Kun kaaret alkoivat muuten sopia, loppu olikin oikeastaan suoran putken pätkimistä ja mittailua. Häkki tuli hitsausta vaille valmiiksi. Tein kaaret tarkoituksella matalaksi, jotta hitsaus onnistuisi putkien ympäri. Jalkojen alle tein hitsauksen jälkeen korokekotelot. Päiden alueille on nyt jälkeenpäin lisätty pehmusteet.

Sisustan väriä mietin kauan: jatkaako samalla vanhalla keltaisella, jolla se joskus oli maalattu, häkki eriväriseksi, vai koko sisusta uuteen väriin. Mattamustaksihan se sitten maalattiin helppouden ja siisteyden vuoksi. Keltainen näytti nimittäin jo aika nuhjuiselta.

LENTÄVÄ KONEPELTI

Ruotsista löytyi 3.2 kg painava lasikuituinen konepeitto, joka saapui kreivin aikaan maalattavaksi. Auto oli kuin tilkkutäkki keltaisen eri sävyineen ja pohjamaalissa olevien osien johdosta, joten uusi maalipinta piti saada.

Maalari tekisi kerralla hyvän mutta maksaa maltaita. Tarvitseeko autossa, jolla on tarkoitus ajaa radalla ja kovaa, olla näyttelypinta? Ei. Joten eikun maali tilaukseen ja ruiskun hankintaan. Ensin korjailtiin muutama pieni ruostekohta ja sitten koko auto mataksi 400 paperilla. Talliin muovit seinille ja pahvit lattioille, ettei joka paikka olisi pian keltaisena. Puskurit, lokarit, helmat, listat ja konepeitto maalattiin erillään, kun omaan 23 m² talliin ei kaikkea kerralla mahtunut.

Jälkeenpäin jossiteltuna maalaus olisi pitänyt aloittaa irto-osista eikä korista. Maalausjälki kun parani loppua kohden. Ensimmäiseksi maalatuksi autoksi siitä tuli ihan yllättävän hyvä ja virheistä ei voi syyttää kuin itseään. Katsotaan, josko talvella jaksaisi vesihioa ja myllyttää. Sillä vaan ei nopeutta saa yhtään lisää, joten voi jäädä tekemättä.
Irto-osat kiinni ja sponsoritarrat kylkeen niin oltiin valmiita kesän rientoihin. Ensimmäinen retki kohdistui CDLC X Speedhooked Pitstopin avausmiittiin. Pieniä ennakko-ongelmia saatiin kehitettyä, kun konepeitto haukkasi keskiviikon ilta-ajeluilla ilmaa allensa ja lähti lentoon. Lopun voitte varmaan arvata.

Torstai-iltana uudet maalit niskaan, perjantaina kiinnitysten korjailua ja lauantaina olikin lähtö. Alkuvastustelun jälkeen matka taittui hyvin ja ongelmista ei ollut tietoakaan.

KIRKKAASTI YLI 300

Kotiuduttuani aloin henkisen valmistautumisen Lappeenrantaan mailille. Tarkoitus oli yritys rikkoa B5 2.7 Biturboille haasteelliseksi todettu 300 km/h maaginen raja. Päivä koitti ja lähdin Lappeenrantaan aamulla suoraan Himokselta kaverin polttareista. Pelipaikoille ilmoittautumaan ja jonottamaan omaa vuoroa. Jännitys oli taas pilvissä.

Oma vuoro koitti. Rauhallinen lähtö ykkösellä ja vasta kakkosella lutu lattiaan. Mailin kohdalla vilkaisu mittariin ja neula oli tapissa ohi asteikon. Auto parkkiin ja tutkimaan vahingot. Öljynpaineet löytyi, eli kone säilyi ehjänä. Puskuri repesi toiselta puolelta. Splitteri ei ole selkeästi tehty yli 300 km/h nopeuksia varten. Huohotin olisi pitänyt tyhjentää ennen lähtöä, se kun työnsi mehut säiliöstä pihalle.

Tarkastelujen jälkeen lähdin kohti tulostaulua kuuntelemaan tuomion. Tulos oli 310 km/h, eli kirkkaasti yli sen 300 km/h. Aivan mahtavaa! Makkara naamaan ja auton nokka kohti kotia.
Alkuun näytti siltä, että loggeri olisi jumittanut ja logi olisi jäänyt saamatta, mutta löytyihän se onneksi vielä koneelta. Logi toimitettiin Porkkikselle ja vastaus tuli, että kaikki hyvin. Kolmosen jos olisi jättänyt vetämättä rajoittimelle asti ja sitä kautta imulämmöt alemmas niin oltaisi menty kovempaa. Laitetaan vaihtovirhe krapulan piikkiin ja imulämpöihin löytyy lääke vesi-metanoli ruiskusta.

Kesäkuussa käytiin jälleen Porvoossa, kun sai kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Audiclubin ja XS-Magin tapahtumat osuivat samalle päivälle ja vieläpä samassa paikassa, Speedhooked Pitstopilla. Nyt vain yritetään nauttia autosta, kun se liikkuu. Neljä vuotta kun meni rakentaessa, niin pyritään nyt auto pitämään liikenteessä ilman suurempia seisotuksia.

SPEKSIT

MOOTTORI:

2.7 biturbo, AGB lohko, RPM:n veivit ARP:n pulteilla, JE:n männät, pinnoitetut laakerit, ARP-runkopultit, 2.4 vaparin kannet, Supertechin 1 mm ylikokoventtiilit, ohjurit ja tupla-venttiliinjouset titaanilautasilla, vakionostajat, ARP-kannenpultit, omavalmiste-pakosarjat, Garrett GTX2863R -ahtimet, 3" downpipet ja loppupätkä 3.5" putkea kahdella vaimentimella, omavalmisteena: y-putki, imuputket ja ahtoputket, kiinacoolerit, The-Tunerin y-haara ja bi-pipet, RS6 laajakaista egt:t, A8 kaasuläppä, a6fl imusarja isonnetulla plenumilla, 034 Motorsport bensakiskot, 1200 cc suuttimet, bensalinjat an8, Facet Redtop -siirtopumppu, 3L kerääjäsäiliö, 2 x 400 lph Aem-bensapumput

VOIMANSIIRTO:

2-levyinen 7.25 Tilton kytkin, torsenin prikkamodaus, 034 Motorsport track laatikon ja moottorin tuet, Apikol perän tuki, muuten vakio

ALUSTA:

BC-Racing alusta, apurungoissa alupuslat, muuten uretaanipuslia, 034 Motorsportin vakaaja takana, JHM:n lisäpoikkituki pohjassa, alumiiniset olka-akselit edessä

JARRUT:

Brembon z18 satulat ja ML55 AMG Mersun 345 mm levyt edessä VW Phaetonin scoopillisillä jarrukilvillä, Audi B6/7 S4:n satulat ja 300 mm levyt takana

VANTEET JA RENKAAT:

OZ Ultraleggera 18 x 9 et35 spacereilla joka kulmassa, 255/35-18” Nankang NS-2R semislicksit

KORIMUUTOKSET JA LISÄVARUSTEET:

Levitetyt etulokarit ja konepeitto lasikuitua, etupuskuri pilkottu ja splitteri lisätty, takapuskuri rei’itetty, akku ja pissapojan säiliö siirretty takakonttiin

SISUSTA JA HIFI:

Sparco Pro 2000 penkit, 6-pistevyöt, turvakaaret, kaikki ylimääräinen riisuttu pois ja maalattu mattamustaksi, sammutin, radio poistettu kaikkine kaiuttimineen ja johtoineen