Maailmanlopun Drifteri - Volkswagen Golf MK7 '14

Talven aikana on rakennettu ympäri Suomea jos jonkinlaista peliä. Suomen Lohjalla on valmistettu luultavasti maailman ensimmäinen takavetoinen MK7 Golf, ja sen luomista GTi-Magazinessa on seurattu koko talven ajan. Tässä viittä vailla ratakunnossa oleva auto, olkaapa hyvät!

PIKAFAKTAT:

  • Kone: M60B40
  • Akselistot: Peräisin BMW E36:sta ja E39:stä
  • Harvinaisuus: Luultavasti maailman ainoa takavetoinen MK7 Golf
  • Käyttö: Drifting

Tämän auton projektikertomus on julkaistu ensimmäisen kerran GTi-Magazinen numeroissa 01 - 04 / 2020!

Auton hankkiminen on aina projektin ensimmäinen askel, ja tällä kertaa Toni "Vare" Varelius ei etsinyt käyttöautoa, vaan kiikarissa oli helppo ja kestävä luistoauto, jolla pitää hupia kavereiden kanssa. Kiikarissa ei ollut 800-hevosvoimainen pro-kilpuri, jolla ajaminen muuttuu helposti vakavaksi, vaan ihan perus-hupiluistoauto.

– Alkuperäinen suunnitelma oli helppo resepti, eli ostaa E46 Compact BMW, johon istuttaisin M60 V8 koneen. Tarina sai yllättävän käänteen, kun alkutalvesta jätin tarjouksen vähän kolaroidusta Volkswagen Golf MK7:sta ja vastoin ennakko-odotuksia tarjous meni läpi ja auto piti lunastaa itselle, Toni kertaa.

Golfista olisi saanut pienellä vaivalla vielä ajopelin vuosiksi, sillä mittarissa oli vasta 85 tkm ja merkkihuoltohistoria oli aukoton. Jotenkin motivaatio ei lähtenyt odotetulla tavalla liitoon auton korjaamiseksi, vaan Varen takaraivossa kytevä haave höntsäplujuautosta alkoi voimistua.

– Heitin MLV crewin Whatsapp-ryhmässä ilmoille ajatuksen, että mitä jos änkisin V8:n tuohon Golfiin ja muuttaisin sen takavedoksi, niin siinähän mulla olisi hyvä peränheittopeli. Noin 270 % kavereista oli sitä mieltä, että on todella huono idea, ja se vastaanotto taisi olla viimeinen naula arkkuun.

TALLIAIKAA HAKUUN

Kun projektiin tarvittavat osat oli hankittu, niin auto oli enää tekemistä vaille valmis.

– Tässä vaiheessa GTi-Magazineen etsittiin projektiautoa, ja ehdotin toimituspäällikkö Tirroselle, että kävisikö tämä viritys siihen. Hän asiaa hetken ajateltuaan suostui tähän hankeeseen, vaikka pientä epäuskoa oli havaittavaissa projektia kohtaan.

Löimme projektiautohankkeen lukkoon, ja se loi melko selkeän tahdin sille, että auton piti edistyä vähintäänkin tehokkaasti, jotta pystyisimme noin kerran kuussa kertomaan edistymisestä lehden sivuilla.

– Samalla laskelmoimme, että auton pitäisi olla suunnitellulla tahdilla kevääksi valmiina, eli sen voisi esitellä American Car Showssa. Viime talvena kokeilin Silvian kanssa, että kyllä auton voi alusta loppuun tehdä talvessa, joten otin haasteen vastaan.

Seuraavaksi otettiin hattu kouraan ja lähdettiin kotiin kertomaan rouvalle, että oltiin poikien kanssa oltu vähän tyhmiä ja nyt pitäisi TAAS viettää talvi hallilla. Kuten arvata saattaa, niin kyllä se tykkäsi! Onneksi se vielä tämän projektin jaksoi, enkä ehkä enempää uskalla kokeilla. Terveisiä Emilialle: oot paras <3.

Ulkokuori on sleeper-hengessä likimain vakio. Hieman madallettu koppa ja vanteet ovat ainoat muutokset, jotka silmään pistävät ensivilkaisulla. Juuri tätä lookkia Vare autoa visioidessaan hakikin, jotta yllätysmomentti on maksimaalinen kun auton todellinen luonne paljastuu.
Turvakaaret ja läppäpenkit pilkistävät ikkunoista ja paljastavat auton luonteen. Viimeistään käynnistyessään kasin murina paljastaa ulkokuoren piilottaman salaisuuden.
V8 -merkki on muuten alkuperäinen Volkswagen-varaosa, joka on peräisin Touraegista. The devil is in the details!

PELLIT SUORAAN

Kun talliajan hakemus oli hyväksytty, joskin hieman pitkin hampain, oli aika siirtyä projektin kimppuun. Koko talven aikana ei ole juuri lomailtu hommista, vaan talliaikaa on todellakin käytetty niin paljon kuin sitä on vain mitenkään inhimillisesti saatu käytettyä. Lakki nousee korkealle!

– Mukavampihan se olisi ollut uusimmasta Golf MK8 -korimallista tämä tehdä, mutta sitä ei vielä ollut julkaistu, kun projekti aloitettiin, niin mennään nyt tällä MK7:lla, Vare virnistää.

Ennen kuin mitään oli tehty, piti vähän tuumailla, että mitäs nyt sitten tehtäisiin kun taivas on rajana, mutta mallia ei voi katsoa keneltäkään.

– Arvostan kovasti Sleepereitä, ja viime talvena tehdystä Silviasta on hankala tehdä sleepperiä, kun jo korimalli kertoo, että tekniikka ei ole 1.4 kaasarilla ja että vetävät pyörät löytyvät takaa. Sen sijaan Golf on ulkomuodoiltaan melko vaatimaton, joten autosta olisi helppo tehdä todellinen sleeper. Melko helposti päätin, että ulkokuori pyritään pitämään mahdollisimman vakiona, jotta siitä ei huomaisi päältä, että autolle on tehty mittavia muutoksia.

Auto oli lievästi kolaroitu kuskin etunurkasta ja a-pilarin alapää sekä iskaritorni olivat päälipeltien lisäksi ottaneet kipeää. Iskaritorni lämmitettiin pillillä hehkuvaksi ja kylmänviileästi lekalla moukaroitiin takaisin alkuperäiseen asentoonsa.

– Iskaritornin kestävyydestä ei tehty sen kummempia laskemia, vaan aika näyttää, kestääkö se vai tarvitseeko siihen vielä tulevaisuudessa jotain vahvikkeita rakentaa. Kokeilemalla vaikeatkin asiat selviää!

Eniten jälkiä oli kuskin ovessa, josta pystyi näkemään minkä muotoiseen kaiteeseen auto oli pysähtynyt.

– Haastattelin kanssani samassa työpaikassa työskentelevää peltiseppä Dmitri Zaretskia, että josko hän saisi sen vielä elvytettyä siedettäväksi. Priimaa ei tarvittu tähän tapaukseen, kun autolla olisi tarkoitus kuitenkin ajaa paljon ja kovaa.

Dmitri naputteli ovea yhden illan ja hämmästys oli suuri, kun Vare meni hakemaan sitä: ovessa ei ollut jälkeäkään kolarista!

– Olisi itseltä jäänyt tekemättä. Oikomisen jälkeen keulan uudet osat sekä oiottu kuskin ovi kiikutettiin Värikaksikko Oy:n Samuli Puikkoselle, joka sipaisi niihin orkkisvärin parempana kuin tehtaalta. Kiitos heille avusta!

MUSIIKIT PITÄÄ KUULUA

Jo alusta asti Vare teki selväksi, että alkuperäistä sähköjärjestelmää pyritään säilyttämään mahdollisimman paljon.

– Päätin heti, että vakio CAN-väylä pidetään toiminnassa ja pyritään säästämään kaikki mukavuusvarusteet. Päätös aiheutti muutaman pidemmän illan ja harmaan hiuksen, mutta sain kuin sainkin esimerkiksi pidettyä toiminnassa sähköpeilit, jotka kääntyvät sisään, kun vakio-kaukosäätimestä lukitsen auton. Ihan turhaahan tuo kilpurissa on, mutta tulipa tehtyä!

Sähköisten pelien ja ikkunoiden lisäksi myös vakio-mediakeskus pidettiin tallessa ja sillä voi varikolla kuunnella mielimusiikkia Spotifystä bluetoothin kautta! Alkuperäistä kojelautaa ja mukavuusvarusteita lukuunottamatta sisusta on enemmän toiminta edellä varusteltu.

– Kabiiniin ängettiin hyvän ystäväni Joni Sauriston kanssa yhtenä helmikuisena viikonloppuna 42 metriä putkea, ja se aiheutti sen, että vaikka kuinka halusin, niin vakio-ovipahveista jouduin luopumaan. Haaveena oli ne säästää, mutta katsoin kuitenkin parhaaksi tinkiä niistä, kun toisena vaihtoehtona oli tehdä turvakaaret istumaan koriin huonosti ovipahvien takia.

Hytti sekä putket maalattiin jo klassikkostatusta nauttivalla Mastonin 121 mattimustalla tavoitteena se, että turvakaaret eivät pomppaa silmille.

– Halusin ikkunoihin kevyen tummennuksen sen takia, että racehenkinen sisusta ei kiinnittäisi huomiota ennen kuin sitä erikseen katsoo. Järvisen Teemu hoiti homman ja laittoi Golfiin uuden tuulilasin ja kalvotti kaikki lasit 45% kalvolla, myös sen uuden tuulilasin. Nyt kun autoa ohimennen katsoo, se näyttää vakio seiska Golfilta. Juuri sitä mitä halusinkin!

Bimarcon läppäpenkit mahtuvat muuten tällaiseen 2010-luvun perusautoon aika paljon vaivattomammin kuin 90-luvun sportti-Nissaniin ja tilaa on joka suunnassa reilusti!
Bluetooth-yhteys pelaa edelleen auton vakiomankan kautta ja merisään saa kulumaan vaikka kesken sladin!
Takaosaston iskarit vangitsevat katseen. Leuhkan näköinen paketti on myös toimiva! Nykymittarilla pienehköksi autoksi laskettava Golf on kuitenkin sisätiloiltaan paljon esim 90-luvun autoja isompi, joten turvakaarta on hytissä komeat 42 metriä

TAKAOSASTO

Sisustassa yhtenä sisustuselementtinä on customina tehty pushrod-takajousitus.

– Kontista löytyvät iskarit herättävät paljon kysymyksiä rakenteen tarpeellisuudesta. Normaalin coilover-tolpan olisi saanut sovitettua tavalliseen tyyliin taka-akselille mutta se olisi rajoittanut takavanteen maksimileveyden noin seitsemään tuumaan. Kaarien levittäminen ulospäin ei ollut vaihtoehto, koska ulkokuori oli tarkoitus pitää mahdollisimman vakiona, joten iskarien siirtämisellä takaluukun puolelle saatiin kaivattua tilaa takavanteelle.

Vanteen kapeus ei näillä tehoilla ole mikään maailmanluokan ongelma, mutta auto on tarkoitus ahtaa heti kun budjetista löytyy sen verran tilaa, ja silloin myös leveämmälle takavanteelle tulee validi tarve.

– Suurin syy ratkaisulle oli kuitenkin se, että minua kiinnosti tutustua aiheeseen, ja onhan se leuhkan näköinen paketti! Työntötangot valmistin itse Uniball nivelistä ja tukivarsiaihioista. Linkut sekä keskikiinnikkeen suunnitteli ja leikkasi Pekka Vaarala, joka on meikäläisen pelastanut jo monesta liemestä uskomattomilla taidoillaan valmistaa osia minun ideoitteni pohjalta. Hyvä Peksi!

– Tähän autoon täysin customina tilatut tolpat tulivat BC Racing Finlandin Toni Mårdin kautta ja palvelu oli ensiluokkaista alustan suunnittelussa ja toteutuksessa. Siitä vielä erityiskiitos BC Racingille!

Moottori on pyritty istuttamaan konehuoneeseen niin, että se voisi asiaan perehtymättömälle mennä ihan alkuperäisestä. Ylimääräiset sheivattu ja viimeistelty.
Budjettiteknisistä syistä moottori on vielä noin 300-hevosvoimainen vapaasti hengittävä pakkaus. Kunhan budjetti sallii, saa tämä kylkeensä ahtimen ja voimaa otetaan reilummin ulos. Jo tällä kuitenkin on hauskaa aivan varmasti koko rahan edestä!

KONE KÄYNTIIN

Kun auto oli saatu rullaavaksi ja päällisin puolin valmiiksi, piti se saada vielä käymään.

– TT-Speedin Terolta tuli tähän Maxxecu V1 -moottorinohjain ja vakio M60-johtosarja modattuna Maxxeculle. Terolta tuli myös Maxxecun oma rele- ja sulakerasia, jonka kanssa moottorin sähköistäminen oli lapsellisen helppoa. Pari piuhaa kiinni ja heti päästiin starttailemaan!

Moottori on siis täysin avaamaton yksilö, joka on nostettu E38 BMW:n keulilta tätä projektia varten. M60-moottorien suosio on kasvanut viime vuosina räjähdysmäisesti luistohommissa edullisen hintansa ja kohtuullisen hyvän virityspotentaalinsa ansiosta. Moottorin istuttamisesta autoon kerroimme enemmän projektin edellisessä osassa. Kannattaa siis lukaista edellinen numero, jos et sitä jo ole tehnyt!

– Kun ensistartti oli käsillä, hälytin luotto-maxxecu-fakiiri Sami Kujalan paikalle ja Sami katseli että ecun parametrit olivat jiirissä. Triggerin signaali oli erikoinen, joten sen tilalle vaihdettiin taatusti ehjä kampuran asentotunnistin ja signaali korjaantui kerrasta. Moottori lähti laakista tulille ja kävi nätisti. Suuri kivi vierähti harteilta, sillä vaikka ehjänä ostettu moottori näytti kaikin puolin hyvältä, niin eihän näistä ikinä tiedä!

Kun auto oli vihdoinkin pitkän talven jälkeen käyntikuntoinen ja rullaava, niin oli aika säätää pyöränkulmat kohdilleen.

– Viimeisintä suuntauslappua en löytänyt, kun auton ostin, joten nykäisin auton kärryyn ja suuntasin Autotalo Lohjan kulmapenkkiin.

Samalla reissulla tuli mieleeni, josko näissä tiloissa voitaisiin autoa kuvata lehteä varten, ja idealle lämpesi myös Kuvaamasa. Haastattelin vielä Autotalo Lohja Oy:n toimitusjohtaja Juhani Mattista, että olisiko tälläinen missään puitteissa mahdollista, ja automies kun on, niin tykkäsi ajatuksesta ja lupa irtosi. Lopputuloksen näette näiltä sivuilta – tuli todella komea setti!

Autolla ei vielä tätä kirjoitettaessa ole ajettu, sillä kardaani ja muutama muu pikkunippeli puuttuu ennen kuin ensimetrit autolla päästään ottamaan. Tämän lisäksi tarvitsee myös käydä penkissä ennen radalle suuntaamista. Toivottavasti koronavirus laantuisi kevään mittaan ja pääsisimme pikimmiten tätä ulkoiluttamaan ratapäiville. Seuraa GTi-Magazinea ja Maailmanlopun Vehkeitä somessa, niin näet varmasti milloin autoa koestetaan ensimmäisen kerran!

SPEKSIT:

MOOTTORI:

BMW:n valmistama V8-moottori mallinimeltään M60B40, toistaiseksi vapaasti hengitttävä. Ahdin tulossa myöhemmin! Maxxecu V1 -moottorinohjaus.

VOIMANSIIRTO:

ZF GS5-39DZ 5-vaihteinen vaihdelaatikko, custom E39 -kardaani ja TYP188-perä.

ALUSTA:

BMW E36 -etuakseli, E39 taka-akseli, BC Racingin täysin customina tähän tehty alustasarja. Takana Pushrod-tyyppinen iskunvaimennus.

JARRUT:

BMW:n vakiojarrut entisöitynä.

VANTEET JA RENKAAT:

Aidot Lenso CL5 -vanteet 18x8,5" & 18x9,5" -koossa. Renkaina black and round Pirelli.

KORIMUUTOKSET:

Stockbody on aina muodissa. Kaikki ikkunat tummennettu ja vaihdettu reiätön etupuskuri.

SISUSTA:

42 metriä turvakaariputkea ja mahdollisuuksien mukaan säästetty vakiosisusta. Vakio-kojelauta, mediasoitin, mittaristo ja CAN-väylä. Bimarcon läppäpenkit ja Sabeltin kuusipistevyöt. Vaihdekeppi mukitelineessä.

KIITOKSET:

Toni Kullberg / Kulliverin Bräkkis & Teräsharja avustamisesta viimeistelyssä. Joni Sauristo / Sauristo Customs turvakaarien nikkaroimisesta. Toni Mård / BC-Racing Finland loistavasta asiakaspalvelusta customi alustan kanssa. Samuli Puikkonen / Värikaksikko Oy moitteettomasta maalaustyöstä. Martelius Exhaust Oy turvakaarien taivuttelusta, Tero Talvensaari / TT-Speed moottorinohjauspolitiikasta. Sami Kujala / Kujala Performance moottorin säädöstä. Rakkaalle puolisolleni Emilialle suurkiitos kärsivällisyydestä sekä kiitos myös Juhani Mattiselle / Autotalo Lohja Oy kuvauslokaation tarjoamisesta ja muista avuista auton suhteen! Kiitos myös Maailmanlopun Vehkeet Crew!

KUKA KUSKAA:

Muista seurata GTi-Magazinea myös somessa!

Tilaa GTi-Magazine kotiisi osoitteesta www.gti.fi/tilaa !

EXTRA PHOTOS: