Joku saattaa muistaa muutaman vuoden takaa esittelystä Repsol-teipatun Escortin. Kyseessä on tämä sama auto, mutta sittemmin Sami Hietanoro on purkanut auton nippeleiksi, parannellut kauttaaltaan ja taas rakentanut kasaan. Auto on kuin uudelleen syntynyt, mutta kehitys ei lopu vielä tähän.
PIKAFAKTAT
- Kone: 2.0 Cosworth YB
- Vanteet: Compomotive TH 18x8" ET15
- Teho: 500 hevosvoiman tuntumassa
Artikkeli julkaistu GTi-Magazinen numerossa 10 / 2020.
Auto on ollut Samin omistuksessa jo vuodesta 2013, joten nopealla matikalla laskettuna herra on ostanut sen ollessaan 17-vuotias. Ei kovin huono ensiauto!
– Auto esiteltiin viimeksi siis vuonna 2016, jolloin se oli vielä edellisessä kuosissaan. Siinä oli erivärinen konehuone, rumat johtosarjat ja vähän sanomista maalipinnassakin. Nämä alkoivat häiritsemään askel askeleelta enemmän ja enemmän, ja loppukesästä 2017 hankin tallin, johon auto peruutettiin lokakuussa, Sami kertoo uuden rakennuskierroksen alkuajoista.
Visiot olivat suuret ja ajatuksena Samilla oli purkaa auto muttereiksi ja päivitellä samalla muun muassa sähkövermeitä. Projekti otti lopulta useamman vuoden, mutta lopputulos on kyllä vähintäänkin komea. Tämä on hyvä ehdokas Suomen komeimmaksi Cossuksi!
KOPPA TYHJÄKSI
Purkamisen yhteydessä vielä käyttökelpoisia ja Samin mukaan vähemmän käyttökelpoisia osia myytiin eteenpäin ja uusia osia alettiin haalimaan nurkkiin.
– Autossa olleen jeesuksen vanhan ja huonon Hestecin sain ihmeen kaupalla vielä kaupattua hyvällä rahalla ja se sai ensimmäisenä lähteä vauhdilla pois tontilta. Terveisiä vaan Valkeakoskelle.
Suunnitelma oli vähintäänkin radikaali: koppa täysin tyhjäksi ja vesipesuun.
– Puhtaalta pöydältä olisi sitten mukava lähteä liikenteeseen. Noin kahden kuukauden ajan aina töiden jälkeen rauhakseen purkaen auto oli tyhjä ja auton osia joka nurkka ja torppa täynnä.
Purkamisen jälkeen kori siis korkeapaine-vesipestiin orkkis pohjaväriin asti ja sen jälkeen happamille peltipaikoille Samin kaveri Markkeli taiteili tuoretta peltiä tilalle. Pohjien teon jälkeen päästiin yhteen suureen kysymykseen näin isossa projektissa: mihin väriin auto maalattaisiin?
– Punainen päätyi kerta toisensa jälkeen parhaaksi vaihtoehdoksi. Sävyksi valikoitui jo melkein BMW:n kartasta Hellrot -väri, mutta lopulta uudemman Fordin kartasta kaivettiin Race red -niminen sävy. Vuoren Niko vastasi maalaustöistä, ja kyllähän siitä vain hieno tuli!
NIPPELIÄ KIINNI
Maalauksen jälkeen oli mieltä nostattava näky, kun auto oli pukkien päällä yhdessä värissä, eikä peltipuhtaana korigrillissä. Siistiin koriin oli sitten mukava laittaa puhtaita, pulveroituja ja uusia osia toinen toisensa perään.
– Rajamäen Metallipinnoite pulverimaalasi muun muassa akselistot. Tämän projektin kanssa tuli kyllä pulveroitua miltei jokainen osa, joka vain pulveria ja lämpöä kesti. Isäukon kanssa tehtiin pitkää päivää auton kasauksen parissa ja äiskäkin oli aina auttamassa, kun tarvittiin lisäkäsiä tai tarkempaa silmää.
Sami oli tähän aikaa vielä Fordilla töissä, joten tämä etu käytettiin totta kai hyväksi.
– Miltei jokainen pikkunippeli, jota vielä tehtaalta sai uutena, tilattiin tähän. Se vasta mieltä ylentävää olikin saada pakka uusia osia ysäri-autoon. Välillä se mielihyvä on pienestä kiinni, Sami pohtii.
Alusta ja jarrut hyödynnettiin puolestaan miltei koskemattomana vanhasta kokoonpanosta.
– Coiloverit ovat Gazin ja jarrut ovat AP Racingin tuotteita. Jarrut ovat vakiota isommat: 330 mm levyt edessä AP Racingin nelimäntäisillä satuloilla ja takana orkkis satulat 325 mm jarrulevyillä. Voimansiirron puolella etuperä on italiasta Oppligerin kuorilla ja Gripperin lukolla varustettu. Vaihteistossa on myös Oppligerin ratassarja.
Takaperä on puolestaan Ford Scorpiosta peräisin oleva 7,5-tuumainen ja sekin on varustettu Gripperin lukolla. Sami päivitti tässä kohtaa myös joka nurkkaan jytymmät vetarit, jotta voima välittyy tiehen saakka.
– Auton sähköjen kannalta oli selkeä suunnitelma: Moottoria ohjaamaan Maxxecu Race, flektejä ohjaamaan Maxxecun PWM, auton sähköjä ohjaamaan Haltech / Racepakin PDM, ja orkkis mittaristo siirtyy sivuun ja sen tilalle Haltech / Racepakin IQ3 Street -dash.
Sähkölaitteet ja johdotukset suunniteltiin Kujalan Samin ja Vuorion Mikan kanssa, koska miehet tietävät, mitä kannattaa tehdä ja miten. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja sitä rataa.
MOOTTORI KUNTOON
– Finjectorilta tuli tähän projektiin kaikki sähköistämistarvikkeet. Piuhaa ja kutistesukkaa menee yllättävän paljon tällaiseen
projektiin. Kun laittelin Finjectorin Artulle viestiä, että olisi kutistesukalle tarvetta lisää, niin hän epäili käyttäjävirhettä, sen verran reilusti sitä tilattiin.
Sähkötyöt ovat tällaisessa projektissa niitä työläimpiä vaiheita ja niiden aikana on syytä ensinnäkin olla kartalla siitä, mitä on tekemässä ja ennen kaikkea tarkkana, jotta kaikki menee oikein.
– Autoon tehtiin moottorin johtosarjan lisäksi korin johtosarjat kokonaisuudessaan. Kaikki johdot letitettiin ja sen jälkeen pujotettiin kutistesukan sisään, ja se jos jokin oli kamalaa hommaa. Itse tein niin sanotut “paskahommat” eli tässä tapauksessa juuri kutistesukan pujotuksen, kun taas Mika hoiti enemmän ymmärrystä sähköstä vaativat osuudet. Mulle kun sähkö on sinistä ja sattuu, niin oli parempi ulkoistaa nämä hommat. Isot kiitokset Mikalle sähkötöistä!
Konehuoneeen puolella moottori säilyi miltei sellaisenaan, mutta uusi pidempi-iskuinen takomoottori on jo kovaa vauhtia rakentumassa pukissa. Uusi moottori olisi tarkoitus heittää keulille vuoden 2021 alussa.
– Tästä nykyisestä moottorista käytin öljypohjan irti ja sinne laittelin vain loiskelevyt. Muuten perusmoottori pysyi koskemattomana.
Pakosarja ja pakoputkisto ovat Luisun käsialaa ja V-band billet -kollektori pakosarjaan tuli Lehtimäeltä. Pakosarjan päälle asumaan tuli Garrett G30-770 -ahdin 0,63 pesällä.
– Imusarja meinasikin olla pienimuotoinen työmaa. "Kohtuu helppo" plenumin vaihto venähti kahden vuoden projektiksi kaikkien suunniteluiden, virtaussimulaatioiden, 3D-tulostusten ja pään raapimisten kanssa.
“Yoppez” piirsi kuvan mallikappaleesta runnereiden osalta koneelle ja Blingfactory kaivoi palikat alumiinista. Mäntsälän Kuitu & Kutina painoi hiilaria muottiin ja taikoi kohtuu makoisan imusarjapaketin autoon.
Sami haki MW Steeliltä Setrabin välijäähdytinkennon ja Kujalan Sami suunnitteli välijäähyn päät tietokoneella parhaaksi mahdolliseksi käytettävissä olevan tilan puitteissa.
– Ei jäänyt montaa milliä tämänkään kanssa tilaa, mutta tuli hyvä, ja ahtolämpöjen kanssa ei ole ollut minkäänlaista ongelmaa.
HETI AJOON
Heinäkuussa 2020 auto startattiin vihdoinkin ensimmäistä kertaa. Paria nestevuotoa lukuunottamatta ensistartti meni ilman ongelmia.
– Nestevuodot korjattiin liittimien kiristyksellä. Kuukauden päivät autoa vielä kasattiin ja viimeisteltiin, kunnes elokuussa oltiin jo konttorilla hakemassa siirtokilpiä ensimetrejä varten.
Kujala köytettiin jälleen apparin paikalle hieromaan karttoja ja ensimmäiset 20 km siirtoajoa ajeltiin ilman ongelmia.
– Muutamat viikot köröttelin pikkuajoja ja vikoja ulos. Yhden pyöränlaakerin tässä vaiheessa jouduin uusimaan asennuserheen vuoksi.
Päivää ennen Hyvinkään Streetslide 1⁄4 mile -ajoja käytiin jälleen Kujalan kanssa säätämässä autoa. Kun ahdot nostettiin aiemmasta 0,3 barista 1,8 bariin, rupesi auto hiukan jo tukistamaan. Uudehko 750-kuutioinen kyykkyprätkä ei pysynyt enää perässä 80 km/h lähdössä, niin kai se oli ihan ok vanhalle Fordille.
Streetslideilla oli märkää eikä virallista ajanottoa päästy suorittamaan. Radan kuivahdettua Dragyyn Sami ajoi kuitenkin 0-100 km/h vedon aikaan 3,9 sekuntia, joka on ihan kohtuullinen aika kostealla kelillä.
– Varttimaili meni aikaan 12,2, vaikka jätin vedon kesken.
Kävin myös Motoparkissa kokeilemassa auton kiihtyvyyttä, mutta
siitä reissusta ei paljoa kerrottavaa jäänyt. Auto ajettiin kuitenkin ehjänä kotiin, ja kun loppunopeus oli miltei 190 km/h, niin jotain posiiviista jäi kuitenkin mieleen.
Auto on todellakin tehty ajettavaksi, vaikkakin se on päältä äärimmäisen kauniiksi hierottu. Sami kävi suorittamassa kesällä myös nopean ratatestin Alastarolla ja sielläkin suunnilleen kaikki toimi pikkuongelmia lukuunottamatta.
– Auto tuntui hyvältä radalla, mikä jätti hyvän mielen ensi kesän ratapäiviä ajatellen. Ratamestarilta tuli kommenttia, että vanha Foorti kuulostaa kohtuu kiukkuiselta.
Ensimmäisen kierrosten jälkeen tarkastettiin nesteet ja Kujala tarkasti logeista, että kaikki oli reilassa myös moottorin parametrien puolella.
– Lähdin siis uudestaan radalle, tällä kertaa antilag-järjestelmä päälle kytkettynä. Jokusen kierroksen jälkeen samainen ratamestari lipui uudelleen paikalle ja tokaisi, että sehän rupesi kuulostamaan vieläkin paremmalta. Paukku on melko raju ja saa kunnon ysäriralliauto- ja A-ryhmäläisen vibat aikaiseksi.
SUMMA SUMMARUM
Elokuun lopusta lokakuun puoleenväliin menessä autolla ajettiin reilu 5000 km ilman isompia huolia, ja sitten oli oli taas talvilevon aika.
– Pari Keski-Suomen mökkireissua tuli heitettyä, joista toinen edestakaisin yhdellä istumalla, noin 750 kilometriä ilman ongelmia. Ei ole tarvinnut muuta kuin laittaa etanolia tankkiin ja ottaa vetuja.
Muutamat vähäiset tapahtumat, jotka #covid20worldtour mahdollisti, tuli kierrettyä ja kyselijöitä sekä kiinnostuneita on riittänyt. Ensimmäisen kerran käytiin Malmilla cruisingeissa pyörähtämässä ja taisi mennä reilu kolme tuntia ennen kuin pääsin auton vierestä karkaamaan ja silloinkin vähän pakolla. Kotiin saikin ajaa ikkunat alhaalla, sillä sen verran oli rasvajälkiä jäänyt ikkunoihin sisälle kurkkineiden käsistä.
Kaiken kaikkiaan ei voi olla kuin todella tyytyväinen autoon ja todeta kuinka paljon tämmöinen projekti opettaa räikän kääntöä. Ihan tuosta noin vain ei tämmöinen projekti valmistu ja on syytä olla hyvin kiitollinen avusta, jota tämän auton kanssa on saatu ja todellakin tarvittu.
SPEKSIT:
MOOTTORI:
Kaksilitrainen Cosworth YB -moottori. Takomännät, ARP:n pultit ja muuten bone stock -perusmoottori. Maxxecu Race -moottorinohjain, 1500 cc EV14 -suuttimet, Nuken polttoainekisko, AN6-polttoainelinjat ja Walbron polttoainepumppu. Garrett G30-770 -ahdin, Setrab-välijäähdytin, Custom hiilikuituinen kaksoiskammio-plenum ja alumiinista koneistetut runnerit elaksoituna. Luisun käsialaa rosteri pakosarja billet-collectorilla ja pakoputki alusta loppuun. Uusi pidempi-iskuinen takomoottori rakenteilla Kansisetin parantelemalla kannella.
VOIMANSIIRTO:
Etuperä paksuilla Oppligerin kuorilla ja Gripperin lukolla. Takaperä isompi 7,5" Gripperin lukolla. Oppliger Motorsport -hammassarja vaihteistossa, AP Racingin asetelma ja nelilapainen jousitettu sintteri-kytkinlevy.
ALUSTA:
GAZ coiloverit joka nurkassa ja 909 tukivarret edessä reaktiotangoilla.
JARRUT:
Edessä 330 x 28 mm jarrulevyt ja AP Racingin nelimäntäiset jarrusatulat. Takana 325 x 22 mm jarrulevyt ja vakiosatulat.
VANTEET JA RENKAAT:
Compomotive TH 18x8" ET15 -vanteet joka nurkassa.
Michelin Pilot Supersport 225/40R18 -renkaat.
KORIMUUTOKSET:
Hiilikuitupäreet keulassa, näihin otettu vakiolipoista muotit. Muuten kori kunnioittaa vahvasti alkuperäistä.
SISUSTA:
OEM, pois lukien vaihdekepin nuppi, ratti ja Haltech IQ3 -dash.
KIITOKSET:
Mika Vuorio, Kujala Performance, Super Auto Blomström, Kansiset, Luisu´s Garage, Markkeli, Jarno Kauppila, Joni Karinen, Finjector.com / Halinen, Autoväri Vuori, THM Polishing, Samiteippi, Kursula, Faija ja Mutsi sekä “ Seppä” custom osista.
KUKA KUSKAA:
- Omistaja: Sami Juhani Hietanoro
- Ammatti: Korjaamon työnjohtaja
- Ikä: 24
- Instagram: @sambsaje / @sandelsracing
Muista seurata GTi-Magazinea myös somessa!
- Facebook: https://www.facebook.com/GTiMagazine/
- Instagram: https://www.instagram.com/gtimagazine/
Tilaa GTi-Magazine kotiisi osoitteesta www.gti.fi/tilaa !
EXTRA PHOTOS!
