Akun Armas · Toyota Aristo V300 '98

Akun Armas Aristo on varmasti yksi maamme hienoimmista kyseisen mallin yksilöistä. Muutaman vuoden aikana kokonaisuudeksi hioutunut paketti aiheuttaa ihastusta missä ikinä liikkuukaan.

PIKAFAKTAT

  • Kone: 2JZ-GTE
  • Vanteet: SSR Koenig 19x9" / 10" ET10
  • Tyyli: Kliini kruiseri

Auto esitelty GTi-Magazinen numerossa 03 / 2020 · Kuvat & Teksti: Matti Tirronen @kuvaamasa

Japanilaisten VIP-henkisten isojen sedanien suosio on hiljalleen kasvanut täällä Pohjolassakin. Kyseistä segmenttiä ovat varmasti edustaneet pisimpään nimenomaan Toyota Aristot, joita on näkynyt katukuvassamme jo jonkin aikaa. Aristojen rinnalle on viime vuosina ilmestynyt myös muita, vanhempia ja tuoreempia VIP-henkisiä isoja japskeja.

Mikäpä siinä, näistä saa kohtuullisin muutoksin todella siistejä massasta poikkeavia ja kruisailuun erinomaisesti soveltuvia harrastepelejä. Toinen vaihtoehto on uskotella itselleen ostavansa jälleen kerran uutta käyttistä, mutta kuitenkin paisuttaa projekti koskemaan kaikkea etu- ja takakilven välissä. Näin kävi Akulle, kun hän tämän kyseisen autonsa hankki muutama vuosi takaperin.

AUTO NAUTISKELTAVAKSI

Ties kuinka monetta kertaa auton tarina alkaa samoilla askelmerkeillä.

– Edellinen auto oli juuri hukattu ja uusi käyttis oli kiikarissa, kun sain kohtalokkaan puhelun tutulta autokauppiaalta. Pakkohan se oli mennä katsomaan, että mistä moinen vouhotus johtui, Aku pohjustaa auton hankintaan liittyviä harhaluulojaan.

Käyttiksen ostaminen on yleisin tapa hankkia harrasteauto. Yksi asia johtaa toiseen ja lopulta, jos veressä virtaa yhtään bensaa, huomaa upottavansa tähän käyttikseen huomattavia summia rahaa sekä merkittävästi aikaa.

– Olihan siinä vikaa. Helma oli kurtussa, toinen takaposki oli tehty kitistä, toisesta etulokarista oli kitit halki eikä vetojakaan ollut niin kuin pitäisi.

Hetken väännön jälkeen Aku päätti kuitenkin auton poistaa itselleen, sillä käyttiksen virkaa toimittavassa autossa eivät muotovirheet liiemmin haitanneet ja tekniikkakin oli Akulle jo entuudestaan tuttua.

– Tekniikkamurheet paikallistetttiin jo heti kotipihassa. Viallinen ahtopaineenohjaus ja poikki ollut letku estivät toisen ahtimen toiminnan. Tallin kätköistä löytyi kuitenkin uudet osat ja taas alkoi matka maittamaan.

Loppukesä menikin autosta nautiskellessa, vaikka pikkuhiljaa alkoivat ulkoiset virheet muuten loistavassa autossa Akun mieltä kaihertamaan.

Ulkokuori on viimeistely ja vahvasti nykyaikaista tyyliä huokuva. Punainen väri sopii Aristoon kuin nenä päähän!
Myös ajokorkeus on niin matala kuin mahdollista. Ilmajousitusta ei asenneta siksi, että autolla ajettaisiin aina hirvitorniasennossa.

EI HIACEN HARMAALLE

Yksi kahvikupillinen saattaa joskus aiheuttaa jos jonkinlaisia käänteitä elämässä ja näin kävi myös Akulle, kun hän vieraili ystävänsä Mikon MjPaint-maalaamolla.

– Alettiin keskustelemaan, josko vaan oiottaisiin ne huonot korjaukset ja maalattaisiin pakolliset.

Pakolliset maalaukset vaihtuivat nopeasti ylimaalaukseen ja seuraavassa käänteessä Mikko jo totesikin, ettei autosta tulisi enää Hiacen harmaata. Suunnitelmat ulkokuoren korjauksesta lyötiin siis lukkoon ja projekti päätettiin aloittaa talven koittaessa. Tässä vaiheessa väriksi kaavailtiin hieman Hiacen harmaata tummempaa harmaan sävyä.

– Syksyn tullen auto pistettiinkin lihoiksi ja kaivettiin vanhat vammat auki. Jani vasaroineen kutsuttiin paikalle ja tarkkasilmäinen peltimies löysi aika paljon muutakin naputeltavaa ja muotoili samoilla vauhdeilla kaariin lisää tilaa tulevalle rengastukselle.

Pohjien hinkkauksen yhteydessä Mikko tökkäsi Akua heikkoon kohtaan ja ehdotti, josko autosta tulisi sittenkin punainen.

– Sillä hetkellä lähti mopo ihan uudelle uralle eikä jarruja enää tarvittu. Itselleni juttu oli äkkiä perusteltu, sillä olihan minulla justiinsa tulossa pyöreät synttärit ja kaikkea, Aku nauraa.

Mopon keuliminen johti siihen, että "osa nyt" painettiin myös Akun pitkään himoitseman korisarjan kohdalla. Koppasetin toimitusta odotellessa todettiin, ettei aikaa ole hukattavaksi, sillä kevät ja ACS oli jo nurkan takana ja pääsiäisen messuille olisi auto mukava saada valmiiksi. Korisarjan lopulta saapuessa oli kori jo vedetty väreihin.

– "Perfect fitment" ja "Genuine" olivat taas huumorilla höystettyjä myyntiargumentteja, joilla minua oli huijattu. Propellin malliset osat eivät sopineet auton muotoon alkuunkaan, eikä niissä ollut kiinnikkeitä saatikka puskurin listojen uria.

ILMAA ALLE

Ei auttanut itku markkinoilla, vaan korisarjalle oli selkeästi jotain tehtävä ennen kuin sen pystyi hyvillä mielin autoon asentamaan.

– Mikko painoi uudet lasikuituosat paloiksi ja teki samoin myös alkuperäisille korinosille. Paria liiman ja lasikuidun käryistä iltaa myöhemmin meillä olikin autoon sopivat puskurit väriä vaille valmiina.

Tässä kohtaa oli tullut myös selväksi, etteivät tulevat puskurit, haluttu ajokorkeus sekä Suomen hyväkuntoinen tiestö mahdu samaan lauseeseen rautajousien kanssa, joten Aku painoi taas ostoskorin täyteen roipetta, jolla alustan sai muutettua ilmalla korkeussäädettäväksi.

– Elettiin ACS-viikon maanantaita, kun osissa oleva auto saapui omalle tallille puskureiden, valojen ja muiden pisteosien jäädessä vielä maalaamoon. Hommiinhan sitä oli ryhdyttävä, ja kuinka ollakaan keskiviikkona Mikon tuodessa loppuja osia tallille autoon oli asennettu ilmajousitus, jarrut oli päivitetty ja kaikki muutkin tehtävissä olleet muutokset olivat valmiina.

Vielä viimeisenä yönä siis kasattiin kaikki loput osat kiinni ja aamun sarastaessa auto ajettiin kokonaisena, näyttelyvalmiina pakettina omin voimin ulos.

Aivan pääsiäiseksi ei saapunut jo aiemmin tilattu, sittemmin mielipiteitä jakanut iso spoileri, joka ruuvattiin kontin päälle sitten ACS:n jälkeen.

– Auto miellytti nyt ulkoisesti omaa silmää ja kommenteista päätellen en ollut ainoa. Ajettavuus manuaalisäätöisen alustan kanssa ei ollut kuitenkaan aivan toivotulla tasolla, ja sisustakin oli vakiona liian harmaa näyttävän ulkokuoren rinnalla.

Seuraavat korjailun alle joutuvat osiot tulivat siis selväksi melko lailla nopeasti ja Aku hankki Accuairin E-Level alustan automaattisen korkeudensäädön palikat valmiiksi. Samalla myös sisusta raavittiin autosta ulos osaavampiin käsiin työstettäväksi.

– Pienen kyselyringin jälkeen päädyin juttusille Transinteriorin Riston kanssa. Hetken jutustelun jälkeen totesimme olevamme asiasta niin samoilla linjoilla, että Risto sai käytännössä vapaat kädet määrittämäni värimaailman pohjalta. Matkaan pakattiin lattiaverhoilua ja kojelautaa lukuunottamatta koko sisusta.

Kultaiset vanteiden keskiöt ja pienet yksityiskohdat sointuvat hyvin sisustan kultaisiin tikkauksiin. Näin tehdään kokonaisuus, jossa jokainen osavalinta tukee toista.

LISÄÄ VOIMAA?

Sillä aikaa kun sisusta oli uudelleen verhoiltavana, Aku nosti Armaansa pukkien päälle ja asenteli alustaan uudet osat, jotta myös ajettavuus saataisiin ulkokuoren tapaan timanttiseksi.

Lyhyemmät olkavarret auttoivat tuomaan puuttuvat sentit madallusta keulaan. Ariston takapyörät ovat vakiona ohjaavat, mutta tämä järjestelmä oli vuosien saatossa vikaantunut, joten ajettavuutta E-Levelin lisäksi parannettiin rikkoontuneiden osien vaihtamisella kiinteisiin tukivarsiin.

– Nämä muutokset palauttivat ajo-ominaisuudet mahtavalle tasolle. Ajohalujakin oli, joten puuttuvan sisustan tilalle ruuvasin väliaikaisesti kaksi Prodriven kuppijakkaraa ja tälläkin setillä käytiin jossain tapahtumassa. Nämä penkit olivatkin puolisoni mielestä paras muutos autossa.

Lopulta sisusta palautui verhoilusta ja kiirehän senkin kanssa tuli.

– Sisusta asennettiin viimeisenä yönä ennen Fittedfestiä, johon kutsu oli kolahtanut muutamaa viikkoa aiemmin. Uusi sisusta ylitti kaikki odotukseni punaisine koristereunoineen sekä punaisten ja kultaisten tikkausten kanssa. Musta nahka ja alcantara toivat ehdottoman viimeistellyn tunteen myös sisustan puolelle.

Aku on kiertänyt Aristoineen ahkerasti Suomen autotapahtumia ja auto on varmasti tuttu näky myös monelle lukijalle. Näillä reissulla tapahtuu tunnetusti jos jonkinlaista, ja Oulun Hötsiin suuntauneelta reissultakin jäi käteen muutama pisteosa.

– Kotimatkalla poikkesimme Mr Mahoganyn luona Kajaanissa kahvilla ja kahvittelun lomassa Teppo vihjasi, että hänen Lexuksensa mahonkiosia olisi vielä myytävänä.

Aku tarttui nopeasti täkyyn ja ilmoitti, että mukaan lähtee ainakin vaihdekepin nuppi, sillä sitä hän oli jo pitkään himoinnut.

– Pitihän niitä muitakin osia samalla vähän mittilöidä ja lopulta yllättävän pienellä muokkauksella ns. VIP-pöydät sopivatkin paikalleen Aristoon. Vauhtiin kun päästiin, niin lähtihän se takapenkin kyynärnoja-kaappi -yhdistelmäkin matkaan.

Kyynärnojan sivut muotoilin uusiksi ja verhoilutin ne samalla nahalla muun sisustan kanssa, ja kaappia madalsin hieman, jotta se sopii tähän vanhempaan malliin. Käyttötarkoitus pyhitettiin janon sammutukselle!

Näillä eväillä Aku kiersi kauden loppuun, ja tähän aikaan Armas on lepuutellut jo pidempään raajojaan tallissa.

– Aina satunnaisesti hän on käynyt aiheuttamassa ihastusta lähiseuduilla. Seuraavaksi päivitystä tehdään voiman tuottamisen puolelle ja viimeistellään muutamat muutkin asiat, joten hän palaa ensi kesänä koreampana kuin koskaan.

Akun puheista voi todeta ainakin yhden faktan: valmiita autoja ei ole

Sisusta on kauttaaltaan uudelleen verhoiltu ja höystetty tyyliin kuuluvin VIP-pöydin. Hieno kokonaisuus myös sisustan puolelta!
Takapenkin keskeltä löytyy hauska pieni kaappi, jossa janoisille sankareille on pelastus käsillä.

SPEKSIT:

MOOTTORI:

Vakio 2JZ-GTE, lisää voimaa kehitteillä.

VOIMANSIIRTO:

Vakio nelivaihteinen liukulaatikko, koska miksi muuttaa hyvää ja toimivaa.

ALUSTA:

BC Racing -tolpat, joiden ympärillä edessä Universal Air- ja takana OCD Bags -palkeet. Paineet hoitaa Viair-kompura ja ohjauksen Accuair E-Level. Olkavarret 50 mm lyhyemmät. Alustavalot.

JARRUT:

Edessä Brembon nelimäntäiset satulat ja 315 mm rei'itetyt jarrulevyt. Takana vakio kaksimäntäinen satula sävytettynä Brembon väreihin sopivaksi.

VANTEET JA RENKAAT:

SSR Koenig 19x9" / 10" ET10

Renkaina 215/35 ja 235/39 mustat ja pyöreät.

KORIMUUTOKSET:

Vertex style korisarja, BCL Atmosphere Demolisher -lintulauta, reilulla otteella venytetyt ja muotoillut kaaret, faceliftin takavalot, OEM "tupakkilipat" sekä värinvaihto Hiacen hopeasta Lexuksen infrared (3T5) -väriin.

SISUSTA:

Uudelleen nahka-alcantara -verhoillut istuimet sekä ovipahvit, ratti vaihdettu ja uudelleen verhoiltu nahalla. Kattoverhous ja pilarit verhoiltu mustaksi alcantaralla. "VIP-pöydät", vaihdekepin nuppi ja takaosaston juomakaappi mahonkia.

KIITOKSET:

Äiti

Mikko/ MjPaint

Jani Heikkola

Eci.ee/Kristjan

Transinterior

Hinauskuusi

Teppo Näyhä/Mr.Mahogany

Kari (Kapa)

Koko lowmotiven porukka

Ja olihan niitä muitakin apukäsiä vaan ei vanha enää muista, kiitos kuitenkin kaikille 💖

KUKA KUSKAA:

  • Omistaja: Aku
  • Ammatti: Maanteiden kuningas
  • Ikä: Henkisesti 16, fyysisesti vähän päälle.
  • Instagram: @hakuta87 / @lowmotive

Muista seurata GTi-Magazinea myös somessa!

Tilaa GTi-Magazine kotiisi osoitteesta www.gti.fi/tilaa !

 

EXTRA PHOTOS!