Autonpesutapoja on yhtä monta erilaista kuin pesijöitä. Kerromme tässä artikkelissa, minkälaisia työvaiheita auton perusteelliseen pesemiseen ja pinnoittamiseen sisältyy.
Auton puhtaana pitäminen on monelle iso osa autoharrastusta. Hieman oman harrasteen tyypistä riippuen, osalle riittää nopea pesaisu silloin tällöin, kun taas osalle maalipinnan ylläpitäminen on kaikki kaikessa. Pesuun on siis olemassa vähintäänkin monta erilaista tapaa, ja mieltymykset ovat jokaisella erilaiset.
Keräsimme yhteen tietoja, jotka kannattaa muistaa autoa pestessä. Nämä pesuvaiheet kun pitää mielessä, on lopputulos varmasti kiiltävä maalipinta. Ja mikäs sen parempaa kuin viimeisen päälle siisti peli!
ESIPESU
Auton peseminen kannattaa aloittaa aina huolellisella esipesulla. Esipesussa auton pinnalta puhdistetaan kaikki ilman mekaanista kosketusta irtoava lika, jotta pinnassa olisi mekaanisen pesun vaiheessa mahdollisimman vähän likaa, joka pintaa ehkä naarmuttaisi.
Esipesuaine levitetään auton pinnalle ja sen annetaan vaikuttaa, antamatta sen kuitenkaan kuivua. Paras pesutulos saadaan käyttämällä esipesuaineen levitykseen pesuainevaahdotinta ja huuhteluun painepesuria. Vaahtoutuvalla pesuaineella ja vaahdottimella syntyvä vaahto antaa huomattavasti lisää vaikutusaikaa pesuaineelle.
Esipesun lopputulokseen vaikuttaa myös painepesurin suuttimen etäisyys autosta. Liian kaukaa suihkuttamalla ei saada tarvittavaa huuhtelutehoa. Omalle painepesurille sopivaa pesuetäisyyttä voi kokeilla tuomalla kättään varovasti kohti painepesurin suutinta. Pesuetäisyys on oikea, kun vesisuihku alkaa tuntua kädessä epämiellyttävältä.
KÄSINPESU
Seuraava työvaihe on auton käsinpesu eli kinnastus. Suositeltavin pesuväline auton käsinpesuun on pesukinnas, joka on auton maalipinnalle pesusientä hellävaraisempi vaihtoehto.
Pesusieni kuljettaa likaa itsensä ja auton maalipinnan välissä enemmän kuin kinnas ja näin ollen tekee myös enemmän pesunaarmuja. Kinnas kätkee lian paremmin sisäänsä ja kuormittaa auton pintaa vähemmän.
Käsinpesussa kannattaa käyttää kahta ämpäriä. Toisessa ämpärissä on autoshampoo ja toisessa pelkkää vettä pesuvälineen ajoittaista huuhtelua varten. Peseminen aloitetaan aina ylhäältä alas eli puhtaammilta pinnoilta kohti likaisempia. Vanteiden pesu kannattaa tehdä viimeiseksi ja mieluiten ihan omalla pesuvälineellään.
RAUDANPOISTO
Raudanpoisto on autonhoidon toimenpiteistä vähiten tunnettu. Rautaa irtoaa runsaasti varsinkin jarrupaloista, juna- ja raitiovaunukiskoista sekä teollisuudesta. Raudanpoistolla hankkiudutaan näistä epäpuhtauksista eroon.
Rautahiukkaset ovat muodoltaan särmikkäitä ja ne takertuvat lujasti auton maalipinnan ja vanteiden epätasaisuuksiin. Suurimmat hiukkaset näkyvät paljaalla silmälläkin, ja varsinkin valkoisen auton alakyljistä on helppo löytää näkyviä, ruostumisen eri vaiheissa olevia rautapartikkeleita.
Maalipintaa vähiten kuormittava tapa on poistaa rauta kemiallisesti tarkoitukseen kehitetyllä aineella. Raudanpoistoaineissa on vaikuttavana aineena joko natrium- tai ammoniummerkaptoasetaatti.
Näiden aineiden vaikutusmekanismi perustuu rautapartikkelin olomuodon ja kemiallisen koostumuksen nopeaan muuttamiseen, jolloin se irtoaa helposti maalipinnasta. Tässä kemiallisessa reaktiossa syntyy punaista väriä, joka on tunnusomaista kaikille raudanpoistoaineille.
Raudanpoisto kannattaa tehdä ainakin kerran tai pari vuodessa koko autolle ja aina ennen vahausta tai pinnoittamista. Raudanpoistoainetta suihkutetaan auton kaikille pinnoille ja sen annetaan vaikuttaa joitakin minuutteja, päästämättä sitä kuitenkaan kuivumaan. Tämän jälkeen auto huuhdellaan huolellisesti painepesurilla ja tarvittaessa toimenpide toistetaan.
PIENPOISTO
Pienpoistoksi kutsutaan työvaihetta, jossa auton pinnoilta poistetaan mm. pikeä, polttoaine- ja öljytahroja, mahdolliset vahajäämät sekä muita jäljellä olevia epäpuhtauksia.
Pienpoistossa sumutetaan kuivan auton päälle tai vaihtoehtoisesti pelkkiin ongelmakohtiin tarkoitukseen tehtyä hiilivetypohjaista liuotinta. Liuottimen annetaan vaikuttaa mahdollisimman pitkään, antamatta sen
kuitenkaan kuivua pinnoille. Liuottimen vaikutusta voi tehostaa ns. brushaamalla, eli kevyesti harjaamalla pikeentyneitä kohtia tarkoitukseen kehitetyllä harjalla. Viimeisenä työvaiheena pienpoistoaine huuhdellaan huolellisesti pois.
SAVESTUS
Raudan- ja pienpoiston jälkeen auton maalipinnalla voi tuntua vielä jonkin verran karheutta. Auton savestus tarkoittaa maalipinnan käsittelyä erityisellä autosavella.
Savestus on varsin yksinkertainen toimenpide, jossa karheutta sisältävä alue liukastetaan ja sen jälkeen savea liu’utetaan kevyesti kyseisellä alueella. Savi kerää itseensä viimeisetkin vieraat partikkelit ja lopputuloksena saadaan pinnasta lasimaisen sileä ja puhdas.
Vanhemmassa autossa voi olla tarpeen savestaa koko auto, mutta vähintäänkin ne kohdat missä karheutta vielä tuntuu edellisten toimenpiteiden jälkeen. Savestuksen jälkeen auto huuhdellaan huolellisesti.
KIILLOTUS ELI MYLLYTYS
Mikäli auto on tarkoitus pinnoittaa, on viimeisenä vaiheena ennen pinnoitusta auton maalipinnan koneellinen kunnostus, jota kutsutaan myös myllytykseksi tai kiillotukseksi. Tämä on myös autonhoidon ehdottomasti vaativin työvaihe.
Auton maalipintaan syntyy eriasteisia naarmuja kaikista mekaanisista kontakteista. Mainita voi esimerkiksi lumen- ja jäänpoiston, lumiharjan käytön, autoon nojaamisen, auton peittämisen ja niin edelleen. Naarmuja syntyy jopa kaikkein hellävaraisimmassa käsinpesussa. Naarmuinen pinta heijastaa huonommin valoa ja naarmujen yhä lisääntyessä maalipinta muuttuu harmaaksi ja kiillottomaksi. Pinta saattaa ajan myötä myös hapettua, pinttyä ja jopa muuttua mataksi uv-valon, lentoruosteen, ilmansaasteiden ja pesu- ym kemikaalien yhteisvaikutuksesta. Näiden lisäksi myös kuivuneet vesipisarat jättävät jälkeensä näkyviä kalkki- ja mineraalijäämiä, jotka ajan mittaan tunkeutuvat auton lakkakerrokseen.
Myllyttämällä pystytään palauttamaan kulunutkin maalipinta alkuperäiseen loistoonsa ja jopa sen ylikin. Maalipinnan kiillotus perustuu lakkapinnan hienovaraiseen ohentamiseen: käytännössä siis maalia suojaavasta lakkakerroksesta leikataan huonokuntoisinta pintaa pois.
Lakkapintaa ei kannata kuitenkaan ohentaa yhtään sen enempää kuin on pakko. Jos maalipinnan naarmu tuntuu kynnellä koitettaessa, niin se on käytännössä liian syvä poistettavaksi. Nykyautoissa lakkapinnan paksuus vaihtelee noin 40–100 mikronin välillä (1 mikroni = 1/1000 mm). Puhkihiotulle lakka- tai maalipinnalle ei ole mitään tehtävissä ja silloin edessä on maalaamoreissu.
Varsinkin keraamisia pinnoitteita asennettaessa kannattaa kiillotusaineeksi valita silikonivapaita tuotteita. Näin varmistutaan, että auton pinnoille ei vahingossa jää pinnoitteen kanssa reagoivia vieraita aineita. Ennen pinnoitusta on käytetty auto vähintäänkin kiillotettava epäkeskokoneella, hienojakoisella hiomatahnalla ja pehmeällä laikalla, jolla palautuu jo suurin osa auton maalipinnan alkuperäisestä kiillosta. Tällä toimenpiteellä saadaan poistettua suuri osa pienistä pesunaarmuista, lakkakerroksen pinnassa olevat hapettumat ja kalkkijäämät sekä saadaan pinta tasoitettua ja syväpuhdistettua riittävästi seuraavaksi tehtävää pinnoitusta tai vahausta varten.
Vielä parempaa tai jopa näyttelykuntoista pintaa tavoiteltaessa pinnan kiillotus aloitetaan karkeammalla raekoolla ja leikkaavammalla laikalla. Sen jälkeen siirrytään vaiheittain hienojakoisinta viimeistelyainetta kohti, jolla pinta saadaan viimeisteltyä lähes peilikiiltäväksi. Mitä virheettömämpää pintaa halutaan, sitä enemmän työaikaa kuluu. Mustan auton näyttelykuntoiseksi saattamiseen voi mennä helposti parin päivän työtunnit, jopa enemmänkin.
Ennen myllyttämistä kannattaa aiheeseen perehtyä paremmin ja tarvittaessa kääntyä ammattilaisen puoleen, mikäli olo on epävarma. Puhkimyllytetty pinta tulee aina kalliimmaksi kuin ammattilaisella teetetty myllytys!
PINNOITTAMINEN
Maalipinnan kunnostamisen jälkeen se voidaan pinnoittaa. Huomattavaa on, että auton on oltava täysin kuiva, sillä lähes kaikki keraamiset pinnoitteet ovat asennusvaiheessa äärimmäisen arkoja vedelle.
Pinnoittaminen aloitetaan aina rasvanpoistolla. Auton pinnat pyyhitään tarkoitukseen sopivalla jäämättömäksi haihtuvalla rasvanpoistoaineella. Yleisesti rasvan poistoon käytetään isopropanolia eli IPA:a. Tämän jälkeen aloitetaan varsinainen pinnoittaminen. Työ vaihtelee jonkin verran valitun pinnoitteen mukaan. Toiset pinnoitteet asennetaan pieni alue kerrallaan ja toiset jopa paneeli tai kaksi kerrallaan . Pinnoitetta levitetään valmistajan ohjeiden mukaan tasaiseksi kerrokseksi auton maalipinnalle.
Pinnoituksessa maalipinnan päälle asennetaan käytännössä äärimmäisen kova ja liukas pinta. Tämä hylkii vettä ja likaa, mikä puolestaan auttaa auton puhtaanapysymistä ja puhdistamista jatkossa. Pinnoitteet ovat nousseet vasta viime vuosina suosioon ja tällä hetkellä tuntuu, että pinnoitteet ovat perinteistä vahaamista suositumpi vaihtoehto. Pinnoitteita on nyjkyään todella laaja valikoima, ja niiden kesto maalipinnalla vaihtelee kuukausista useisiin vuosiin.
Pinnoitteita löytyy käytännössä kaikilta autonhoitotuotteita valmistavilta yrityksiltä, ja niiden ominaisuuksista löytyy tuoteselosteista kattavasti tietoa. Omat tuotteensa löytyy niin teippi-, lasi- kuin myös maalipinnoille ja näiden kanssa kannattaakin olla tarkkana. Huomioitavaa on myös se, että teippi ei tartu pinnoitettuun pintaan kovin hyvin, eli jos on suunnitelmissa tehdä isoa grafiikkaa kylkiin, kannattaa pinnoite vetää päälle vasta teippien asentamisen jälkeen. Tässä tapauksessa tarvitaankin sitten hieman selvitystyötä, sillä jokainen pinnoite ei sovi teipille, vaan pinnoite saattaa liuottaa teippien liimat mennessään.
Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran GTi-Magazinen numerossa 4 / 2019.
Muista seurata GTi-Magazinea myös somessa!
- Facebook: https://www.facebook.com/GTiMagazine/
- Instagram: https://www.instagram.com/gtimagazine/
