GTi-Magazine täyttää tänä vuonna pyöreät 20 vuotta, ja juhlavuoden kunniaksi muistelemme menneitä entisten ja nykyisten lehden tekijöiden kanssa. Kaikkien tässä juttusarjassa esiteltävien henkilöiden elämään GTi on jättänyt lähtemättömän jäljen. Tervetuloa aikamatkalle suomalaisen autoharrastamisen syntysijoille!
PIKAFAKTAT:
- Nimi: Ilja Ojala
- Ikä: 49
- Paikkakunta: Helsinki
- Mukana lehden tekemisessä: 2004–2006 ja 2008–2014
- Titteli: Ensimmäisellä kierroksella toimitussihteeri ja toisella toimituspäällikkö
- Instagram: @i.ojala
Artikkeli julkaistu GTi-Magazinen numerossa 06 / 2020.
Olet tehnyt pitkän uran lehtimaailmassa. Miten päädyit nimenomaan tälle alalle ja GTi-Magazineen töihin?
– Se oli ihan vahinko. Olen koulutukseltani opettaja ja vuonna 2004 olin hiukan kyllästynyt työhöni. Sunnuntain Hesarissa oli työpaikkailmoitus, jossa etsittiin toimitussihteeriä GTi-Magazineen. Hain paikkaa ja sain sen. Getarista tuli minun toimittajakouluni.
Onko elämää GTi:n jälkeen? Mitä sinulle kuuluu nykyään?
– GTi:n jälkeen olin hetken aikaa töissä Auto Bild Suomessa, ja sieltä siirryin töihin ET-lehteen. Autoista kirjoittaminen vaihtui siis yleisaikakauslehteen. Olen viihtynyt uusissa hommissa tosi hyvin.
Mikä lehden tekemisessä oli mielestäsi parasta?
– Ihan parasta oli se hyvä meininki, joka ihmisillä oli sekä toimituksessa että harrastajien kesken laajemminkin. Kyllä sen huomaa, kun tyypit tekevät sydämellään jotain, mistä pitävät tosi paljon.
Entäpä ikävintä? Ainahan työ ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista.
– Ikävintä oli ehkä sellainen turha lokeroituminen automerkkien tai tyylisuuntien mukaan, johon osa harrastajista sortui. Se teki lehden tekemisestäkin välillä vähän turhauttavaa.
Yhtenä hauskana muistona vanhoissa Getareissa oli ns. apinalaatikko, jossa toimituksen henkilöt vastasivat aina milloin mihinkin kysymyksiin hauskasti. Mistä kaivoitte ideat näihin hulvattomiin kysymyksiin ja vastauksiin?
– Apinalaatikkokysymykset keksittiin yleensä joko perjantai-iltapäivänä tai pahimmassa deadlinekiireessä. Yleensä typerin ehdotus voitti. Muutaman kerran lehteen päätyneet läpät olivat niin häröjä, että olin ihan varma, että nyt tulee potkut.
Onko sinulla jotain yksittäistä artikkelia tai tarinaa, joka olisi jäänyt mieleesi erityisesti?
– Kerran aikataulut ja suunnitelmat pettivät sen verran pahasti, että meiltä puuttui perjantaina juttu maanantaina painoon menevästä lehdestä. Menin lauantaina puoliltapäivin töihin ja soitin Räisäsen Villelle, jonka Mersu oli valmiiksi kuvattuna. Kolmelta juttu oli valmiina, ja siitä tuli vielä ihan kelpo teksti.
Millaisia haasteita lehden tekeminen tarjosi sinulle?
– Alkuhan oli pelkkää haastetta, sillä en tiennyt lehden tekemisestä mitään. Päätoimittaja Markkanen antoi painoaikataulun ja sanoi, että lehti pitää sitten saada ajoissa valmiiksi. Siinä taisi olla virallinen perehdyttäminen näihin hommiin. Onneksi toimituksessa oli osaavaa väkeä. Erosen Tomi ja Robert Ottosson auttoivat hyvin alkuun.
Mitä olet saanut Getarin tekemisestä, mitä et mistään muualta voisi ikinä saada?
– Ammatillisen oppimisen kannalta Getari oli täydellinen paikka. Toimituksessa kaikki tekivät kaikkea, ja lehden tekeminen piti osata kirjoittamisesta ja kuvaamisesta taittamiseen ja ilmoitusmyynnistä koeajojen tekemiseen. Vähintään yhtä tärkeää oli se yhteisöllisyys, jota työ tarjosi. Harvassa lehdessä lukijat ja tekijät ovat yhtä tiukasti yhteydessä. Se on valtavan hieno asia.
Miten autoharrastaminen on muuttunut näiden 10 vuoden aikana sinun mielestäsi?
– Ehdin nähdä melkoisen mullistuksen autoharrastuksessa niiden kymmenen vuoden aikana, jotka lehdessä olin. Kun aloitin, oli tuning-buumi kasvamassa käsittämätöntä vauhtia. Tapahtumia tuntui olevan kaikkialla, ja rakenneltuja autoja putkahteli esiin koko ajan enemmän. 2 Fast 2 Furious oli ehtinyt lyödä porukat ällikällä ja sekin näkyi harrastuksessa. Muutaman vuoden aikana autojen määrä ja laatu paranivat uskomatonta vauhtia. Tuntui, että tuning-osia myytiin melkein joka marketissa. Vuoden 2008 taantuma pisti sille stopin. Sen jälkeen meininki vähän muuttui. Pienempi joukko jatkoi rankasti rakenneltujen näyttelyautojen parissa, mutta moni muu siirtyi minimalistisempaan suuntaan, jossa auto lyötiin tonttiin ja vedettiin vanteille venykumit. Olen tosi iloinen, että sain tehdä lehteä silloin, kun tuning-buumi oli kuumimmillaan.
Kerro hieman omasta autoharrastamisesta. GTi:ssä töiden tekeminen ei liene edes mahdollista, jollei bensa hieman virtaisi veressä!
– Sanonta suutarin lapsen kengistä pätee minuun. Pari käyttöautoa tuunailin ihan nätiksi. Jälkimmäinen on varmaan vieläkin Suomen nätein Dacia Duster – mikä ei tietysti ole kovin iso saavutus. Muuten olen enemmän oldtimer-henkinen harrastaja. Tällä hetkellä alla on tosin vain museorekisterissä oleva Honda CB, mutta poika sentään ajelee Porsche 924:lla – sekin museorekisterissä.
Miten olet kiinnostunut autoista ensimmäisen kerran?
– Kyllä se ihan lapsuudesta tulee. Isä ajeli aina kaikenlaisilla iäkkäämmillä autoilla, kuten Saab 96:lla tai W114-Mersulla.
Mikä on unelma-autosi ja miten sitä parantelisit?
– No jos saisin ihan minkä auton tahansa, niin se olisi 70-lukulainen Porsche 911 Turbo Carrera. Sitä ei tosin voisi – tai saisi – parannella. Realistisempi vaihtoehto voisi olla vaikka ykköskoppainen avo-Golf. Sille riittäisi madallus ja nätit vanteet.
Mikä on makein auto, jota olet päässyt ihastelemaan lehden tekemisen lomassa? Onko jokin esitellyistä autoista jäänyt erityisesti mieleen?
– Makeinta autoa on mahdotonta nimetä, sillä hienoja autoja on tullut vastaan niin paljon. Parhaiten on jäänyt mieleen Lembergin Janin pinkki S-Cargo. Olin Lempan mukana näyttelyreissulla Tanskassa, missä auto keräsi valtavasti huomiota ja sai ihmiset hyvälle tuulelle. Lopulta auto päätyi kesäksi kotipihaani ja olihan sillä ilo ajella ympäri Helsinkiä. En tiedä ovatko lapseni vieläkään toipuneet siitä, että auto piti lopulta palauttaa.
Vieläkö harrasteita ja mielenkiintoa autoharrastusta kohtaan on?
– Ei autoinnostus ole mihinkään kadonnut. Tällä hetkellä tyydyn tosin rassailemaan moottoripyörääni ja auttamaan lapsiani omien autojensa kanssa, mutta kun sopiva auto tulee kohdalle, niin eiköhän sitä tule itsekin taas sorruttua.
Haluatko lähettää terveisiä GTi:n lukijoille?
– Kiitos hienoista vuosista. Rakentakaa hienoja autoja ja muistakaa arvostaa toisten tekemisiä – yhteisellä asialla tässä ollaan.
Muista seurata GTi-Magazinea myös somessa!
- Facebook: https://www.facebook.com/GTiMagazine/
- Instagram: https://www.instagram.com/gtimagazine/
