Kaarinalainen Mikael Korin meni siitä, mistä aita oli kaikkea muuta kuin matalin: valitsi aihioksi Volvon, johon ei saa mitään valmiina ja teki siitä omin käsin visionsa mukaisen auton, johon on yhdistelty kaikki parhaat puolet saman konsernin sisältä – ja vähän ulkopuoleltakin. Tämä, rakkaat lukijamme, on todella hieno paketti nykyaikaista stance-skeneä.
PIKAFAKTAT
- Vanteet: Customina valmistetut
- Korisarja: Omavalmisteinen, muovista
- Aihio: Ainutlaatuinen Suomessa
- Viimeistely: 6/5
Esitelty julkaistu GTi-Magazinen numerossa 3 / 2021 ja auto oli kyseisen numeron kansiauto. Autoa on rakennettu reilusti jutun julkaisun jälkeen, tsekkaa omistajan instagram!
Törmäämme säännöllisesti kommentteihin, joissa moititaan, ettei joihinkin autoihin olisi tehty muuta kuin alusta ja vanteet. Tätä sattuu niin tapahtumissa kuin sosiaalisessa mediassa, myös Getarin someissa. Mikael Korinin nyt esiteltävä Volvo V40 on todella oiva esimerkki autosta, jonka voisi herkästi luulla lukeutuvan tähän "vanteet ja alusta" -kategoriaan.
Totuus iskee kuitenkin päin näköä todella nopeasti, kun autoa alkaa tutkimaan. Tähän autoon on yhdistelty niin Volvoa kuin RS Fordiakin sekä paljon rakentajansa omaa visiota ja kädenjälkeä. Koko korisarja on Mikaelin itsensä rakentama – kauttaaltaan muovista.
Eivätkä muutokset rajoitu todellakaan ulkokuoreen ja täysin Mikaelin toiveiden mukaisesti valmistettuihin customvanteisiin, vaan sama tinkimätön, alkuperäislaatuinen rakennusteema jatkuu niin sisustassa kuin konehuoneessakin.
Jos luet tästä lehdestä vain yhden esittelyn, olkoon se tämä, loistava esimerkki nykyaikaisesta stanceautosta, joka on todella paljon muuta kuin vain alusta ja vanteet.
PERINTEISET PIKKUSIISTIMISET
Mikael on harrastellut Volvoja pidemmän aikaa, ja ennen tätä yksilöä työn alla oli vuosia yhtä sukupolvea vanhempi V70. Kyseinen auto oli kuitenkin rakennettu useaan kertaan uudelleen ja into uuteen projektiin eskaloitui eräällä matkalla Ruotsista autonäyttelystä kotiin.
– Omasta mielestäni olin saavuttanut sen ulkonäön, mitä halusin edelliseen V70:een. Autossa oli jo viides keulaversio ja takapuskuristakin kolmas versio menossa. Ei ollut oikein mitään uusia ideoita siihen autoon, sillä olin jo koko ulkokuoren rakentanut uudestaan ja sisustan käynyt läpi, Mikael kertoo.
V70:een Mikael oli jo hankkinut ilma-alustan ja suunnitellut värinvaihtoa, mutta silti takaraivossa kaihersi ajatus siitä, että se on siltikin sama auto, jolla hän oli ajanut jo seitsemän vuotta.
– Niinpä tuli hankittua yksi 2015 vuoden V40, jota piti vain hiukan fiksata ja tehdä pienet muutokset.
Aihiona tällainen V40 on harvinainen, eikä Mikaelkaan muista nähneensä missään päin maailmaa kenenkään tehneen suurempia muutoksia tähän kyseiseen korimalliin.
– Siitä se ajatus sitten lähti – miten tuollaiseen päärynän malliseen autoon saisi tehtyä hieman muotoja?
Tähän väliin kerrottakoon, että auton kuvauksien aikana tuli vahvasti selville se, että Mikaelin aivot toimivat visuaalisesti sellaisella tavalla, mitä tällainen toimittajan renttu ei pysty käsittämään. Mikael pystyy kuvittelemaan auton muotoja päässään todella pitkälle ja luomaan pitkälle vietyjä visioita ihan vain sillä, että katselee autojen muotoja ja yhdistelee niitä mielessään.
Hän on rakentanut useampia korisarjoja eri autoihin puhtaasti tämän visuaalisen lahjakuutensa ansiosta, ja materiaalina on aina toiminut muovi. Jotkut vain pystyvät hahmottamaan, miten muodot toimivat yhteen, ja kun tätä autoa katsoo, ei voi kuin hämmästellä kokonaisuutta, johon on hierottu vaikka ja mitä toisiinsa ja lopputulos on kuin tehtaalla suunniteltu. Tämä on uskomaton taito.
PÄÄRYNÄSTÄ PAREMMAKSI
Vastaus siihen, miksi tätä mallia ei ole rakennettu useammin pidemmälle, on melko ilmiselvä: tähän ei saa käytännössä mitään valmiina, vaan kaikki on valmistettava itse. Tämä ei kuitenkaan ollut ongelma.
– Aloitin selaamaan netistä muita viistoperäisiä autoja ja tarkastelemaan niiden muotoja. Mietin, mitä voisi saada sopimaan jotenkin järkevästi ilman, että muoto ei ole liian massiivinen ja lopputulos näyttäisi siltä, että se voisi olla tehtaan tekemä malli.
Aika aikaisessa vaiheessa oli selvää, että haluan uuden V60 etupuskurin muodon autoon. Sivuhelmat ja perä oli pitkään kysymysmerkki, kun Volvon puolelta ei oikein löydy mitään näyttävää mallia. Pitkään olin sitä mieltä, että tulen käyttämään Mercedes-Benz A 45 AMG:n osia, mutta ongelmana oli, että oikein mistään ei löydy runkoja, joista lähteä tekemään.
Sitten löysin Ruotsista yhdestä purkaamosta RS Focuksen takapuskurin kuoren, jonka ajattelin olevan aika jees, mutta sen sumuvalo keskellä diffuusoria ei miellyttänyt minua. Katsoin RS:n kuvia pitkin maailmaa ja huomasin, että jenkkimarkkinoilla on myyty RS:ää ilman sumuvaloa. Niinpä selvitin, onko sellaista mahdollista hankkia jostain.
Muutaman viikon metsästyksen jälkeen tärppäsi ja löytyi sopiva myyjä, joka suostui lähettämään Suomeen kyseisen puskurin.
– Vielä tässä vaiheessa yritin löytää vastaavan auton lähistöltä, jotta pääsisin mittaamaan, onko sitä mitenkään mahdollista saada sovitettua V40:een.
Fordissa rekisterikilpi on takaluukussa, kun taas Volvossa se on puskurissa, ja tämä aiheutti hieman harmaita hiuksia. Lopulta vastaavaa autoa ei tullut missään lähimaastossa vastaan, joten Mikael tilasi takapuskurin ja diffuusorin käytännössä umpimähkään.
– Päätin, että tästä se nyt tehdään. Osat saapuivat ja mallaus lähti liikkeelle. Huomasin aika pian, että helmat on saatava mahdollisimman nopeasti, jotta pääsen tarkemmin sovittamaan kylkilinjaa.
Helmalinjan mallaaminen on oleellinen asia, sillä se määrittelee myös etu- ja takapuskurien alareunan korkeutta.
– Helmojen hankinta oli haastavaa, sillä halusin aika paljon muotoja siihen. Päädyin tässä vaiheessa RS helmoihin, vaikka en oikein löytänyt Fordista sitä muotoa, mitä halusin.
Lopulta Mikael huomasi, että kun helmoja kääntää noin 3 cm ulospäin siitä, miten ne on Fordissa, niin esiin tulee aivan erilainen muoto, joka puolestaan sopii Volvoon merkittävästi paremmin.
AIHIO VAIHTOON
Kun korinosia alkoi laskeutumaan tontille enemmänkin joulukuussa 2019, Mikael totesi, että autosta saisi oikeasti tehtyä melkoisen päheän laitteen.
– Samalla totesin, että 1,6-litrainen diesel ei ole oikea moottori tällaiseen autoon.
Joulukuun 23. päivä Mikael puolestaan löysi melko harvinaisen puoli vuotta vanhan V40:n, joka oli varustettu manuaalivaihteistolla ja kaksilitraisella turbomoottorilla.
– Kaupat tuli tehtyä sitten saman tien, ja rakentelu pääsi kunnolla alkuun. Ensin asensin säädettävän alustasarjan, jotta auton saisi madallettua ja pääsisin näkemään linjat paremmin. Siinä on ihan mieletön ero, miten istuvuus muuttuu verrattuna vakioon, kun auto on madallettuna.
Saatuaan helmat haluamaansa muotoon, Mikael aloitti puskurien rakentamisen auton takaosasta. Lopulta takapuskurin rakentaminen osoittautui melkoisen paljon haastavammaksi projektiksi kuin ensimmäinen sovitus antoi ymmärtää.
– Aika monta kertaa sain tehdä puskurin uudelleen ennen kuin sain sen linjan, mitä halusin ja niin, että heijastimet ja rekisterikilven syvennys saatiin istumaan yhteen.
Myös etupuskurin puolella oli melkoiset palapelitalkoot, eikä tälläkään kertaa valmiita palasia löytynyt kaupasta, joten kaikki oli tehtävä itse.
– Etupuskuri on kuuden eri puskurimallin osista hitsattu yhteen. Monta kertaa asennettiin ja irrotettiin osat, tehtiin pieniä muutoksia ja taas kiinni, välillä auto pihalle, jotta siitä sai kuvia eri kulmista ja istuvuuden tarkastelu oli helpompaa. Pienessä autotallissa ei huomaa pieniä virheasentoja.
Nykyautojen keulat ovat todella lyhyitä ja suoria verrattuna vähän vanhempiin malleihin, ja tämä tuo mukanaan uusia haasteita, sillä Mikael halusi töpöstä pyöreän.
OSIA PUSKURIEN SISÄLLE
Ulkopuolen löydettyä lopulliset muotonsa oltiin aivan uusien ongelmien äärellä, sillä kaikki osat, jotka normaalisti jäävät piiloon, esimerkiksi lasinpesunestesäiliö, paistoivat nyt suurennetuista aukoista massiivisesti ulos.
– En nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin rakentaa ilmakanavia puskurin taakse, jotta kaikki osat saatiin piiloon.
Viimeistelyn tasosta kertoo myös se, että kaikki pohjamuovit sekä sisälokasuojat on muokattu uusiin puskureihin sopivaksi, jotta puskurin aukoista ei näy auton alle, vaan ulkoasu on yhtä siisti kuin alkuperäisenä.
Kun puskurit olivat valmiina, Mikael vei uudet korinosat sekä auton maalaukseen, jossa korinosat ruiskittiin alkuperäisellä valkoisella värillä ja katto puolestaan maalattiin mustaksi.
– Kun sain auton takaisin maalauksesta, totesin että alkuperäinen kattospoileri ei enää istunut kokonaisuuteen. Niinpä tilasin Mersun AMG spoilerin, mutta se ei koskaan saapunut perille.
Epäonnisten kauppojen jälkeen katse siirrettiin takaisin RS Focuksen suuntaan ja Mikael päätti kokeilla, miten kyseisen mallin spoilerin saisi istumaan.
– Mitat olivat ihan pielessä ja ensimmäinen versio, jonka värkkäsin, oli aivan liian korkea. Monen sovituksen jälkeen korkeus ja kaltevuus kuitenkin saatiin miellyttämään omaa silmääni.
Maalauksen jälkeen myös takapuskurin kanssa vierähti muutama hikipisara otsalta, sillä vasta maalauksen jälkeen paljastui, että takapuskurin kaari ei ollut yhtenäinen ja helmoissa oli pieni pykälä.
– En ole koskaan aiemmin rakentanut valkoista autoa, joten nyt vasta huomasin, että valkoinen väri ei anna mitään anteeksi verrattuna tummaan väriin.
Tässä kohtaa kutsu Elmiaan kävi, ja tunnelma oli hetken aikaa katossa.
– Pari päivää myöhemmin iskivät kuitenkin koronarajoitukset ja kaikki näyttelyt peruttiin. Tuli aika tyhjä olo, kun kaiken vapaa-ajan olin käyttänyt auton näyttelykuntoon saamiseksi. Parin viikon laiskottelun jälkeen päätin kuitenkin sovittaa tähän autoon sen ilma-alustan, jonka olin ostanut vanhaan V70:een.
Alusta sopi tähän autoon kohtalaisen pienin muutoksin.
– Vain etuiskarin yläkiinnitystä piti muuttaa, jotta saatiin säädettävät yläpäät paikalleen. Takana oli sitten vähän haastavampaa, kun autossa on aika lyhyt jousi normaalisti ja tukivarsissa pienet säätövarat.
Takaiskarien kiinnityspisteet muokattiin sopiviksi ja samalla myös camber-säätö rakennettiin taka-akselille.
– Tein myös rajoittimia, että jos vaikkapa pussi tai letku menee rikki, niin auto ei mene niin alas, että paikat pääsisivät hajoamaan. Tällä hetkellä ala-asennossa jää noin milli lokasuojan ja vanteen väliin.
VANTEET – CUSTOMINA TIETENKIN
Vanteiden saatavuus on, uskokaa tai älkää, tämmöiseen koppaan haaste jo itsessään. Mikael halusi hyvän fitmentin, mutta koska ennakkotapauksia ei ollut, ei myöskään ollut kovin paljoa hajua siitä, mitä tähän voisi saada sopimaan.
Sovitusvanteet löytyivät kuitenkin V70:n alta, ja niillä päästiin speksejä tarkastelemaan paremmin.
– Koska lokasuojan kaari on niin iso, niin ei ollut oikeastaan muita vaihtoehtoja kuin 20" vanteet. Halusin vanteet, jotka istuvat aivan kaaren reunaan ja lisäksi mahdollisimman paljon concavea.
Mikael kokeili V70:n 10" leveillä vanteilla, miten ne sujahtaisivat kaarien sisälle. Takana vanne otti kiinni lokasuojaan, mutta sisälle oli noin 5 mm tilaa levittää, jonka saisi käyttöön camberia lisäämällä.
Etulokasuojia on puolestaan levitetty noin 10 mm molemmin puolin ulospäin, jotta kaari nielaisee 10" leveän vanteen kivasti.
– Nyt oli siis tiedossa, mitä sinne mahtuisi, mutta toleranssia ei olisi kuin pari milliä niin edessä kuin takanakin.
Mikael laittoi vanteet hakuun, mutta speksien ollessa 10x20" ET43 ei vaihtoehtoja ollut monta, eikä tässä kohtaa ollut vaihtoehtona ottaa bulkkivanteita.
– Päädyin siihen lopputulokseen, että tilaan mittatilausvanteet, sillä halusin jotain erikoista, mitä ei tulisi kovin monessa autossa vastaan. Niinpä piirsin kuvan yhdelle vannevalmistajalle, joka teki mallista luonnoksen. Tilaus oli jo lähdössä, kun tajusin, että tärkein oli vielä tekemättä.
Autoon oli tulossa isommat jarrut, ja niiden mittoja ei vielä tässä vaiheessa ollut otettu huomioon.
– Laitoin etusatulat ja levyt paikoilleen ja tein mittapöytäkirjan siitä, miten syvän concaven voi vanteisiin tehdä. Vakiovanteissa on ET52, joten selvää oli että lippavanteita ei voitu tehdä varsinkaan isommilla jarruilla. Olen aika tyytyväinen, että concavea saatiin 68 mm.
MITES SISUSTA?
Vaikka jo ulkopuoliset muutokset ovat olleet todella suuret ja merkittävät, ei tämä tietenkään ollut riittävästi, vaan visioita piti päästä toteuttamaan myös sisustan puolelle. Jälleen kerran oven aukaistessaan ensimmäisenä miettii varmasti, että eihän täällä ole mitään tehty, vaikka oikeastaan kaikki on tehty.
– Sisustan puolella oli aika selvää, mitä lähdin tekemään. Halusin V60 R Design -etupenkkien alcantara-versiot, sillä niissä on paljon enemmän muotoja kuin alkuperäisissä penkeissä. Takapenkkinä toimii V40:n oma R Design -malli, sillä siinä on sama kuosi ja ommel kuin uusissa etupenkeissä. Ratti puolestaan verhoiltiin uudelleen samaan kuosiin kuin penkeissä.
Samaan aikaan myös sisäkatto oli poissa sen maalaamista varten, joten koko auto äänieristettiin. Kaikki sisäpuolen valkoiset verhoilut vaihdettiin mustiin ja ne, joita ei vaihdettu, maalattiin mustaksi.
– Myös hifi-laitteisto sai päivityksen, kun vaihdettiin Blamin kaiuttimet ja prosessori sekä pari Alpinen vahvistinta ja Alpinen 10" subwoofer.
Kun sisusta ja takaluukku oli hierottu sopivaan kuntoon, oli läpikäymättä enää konehuone. Faktahan on se, että eihän sitäkään voinut jättää vakioksi.
– Konehuone näytti tylsältä, kun oli vain mustia paneeleja, joten päätin, että pistetään hiukan väriä myös sinne, niin saadaan se sopimaan paremmin muuhun autoon. Moottorin puolelle en ole hirveästi vielä kerennyt tehdä muuta kuin vapavirtaussuodattimen, downpipen ja vähän muokkauksia putkistolle, jotta sain tuplaulostulot rakennettua. Lisäksi moottori on tietenkin lastutettu. Vielä on hiukan parannuksia tulossa sille osastolle, kun vaihdan toisen välijäähdyttimen ja samalla muokkaan ahtoputkia. Sen jälkeen voikin käydä penkittämässä koko paketin.
Koko rakentamisen motto on ollut tehdä sen verran erikoinen auto, että se erottuu edukseen ja näyttää siltä, että se olisi tehtaan tekemä malli. Voisi siis sanoa, että yksi hullu projekti onnistui ja lisää on tulossa kunhan kesä koittaa ja päästään katsomaan, mitä talven aikana on saatu aikaan.
SPEKSIT
MOOTTORI:
2.0T WEA -moottori. Optimoitu, K&N vapaavirtaussuodatin, 3,5" downpipe sekä race katti.
ALUSTA:
BC Racingin säädettävät iskarit, etutolpan yläkiinnitys muutettu säädettäville yläpäille, Airliftin pussit ja alustan säätöyksikkö. Takatukivarret muokattu sopimaan ilmapussien kanssa ja taakse lisätty camber-säätö.
JARRUT:
Edessä 350 mm uritetut jarrulevyt ja Brebom nelimäntäiset satulat. Takana 310 mm uritetut levyt. EBC:n jarrupalat joka nurkassa.
VANTEET JA RENKAAT:
Customina omien toiveiden mukaisesti valmistetut kaksiosaiset BJ Wheelsin vanteet. 20x10" ET43 ympäri. Renkaina Kumho Ecsta PS71 235/30R20 -koossa.
KORIMUUTOKSET:
Tummennettu etu- ja takavalot, kaikkiin ikkunoihin asennettu kalvot. Katto ja kaikki ulkopuolen listat ja ritilät sekä diffuusori maalattu mustaksi. Konehuoneen kaikki näkyvät osat maalattu. Etupuskuri, helmat, takapuskuri, spoileri, splitterit edessä ja sivuilla omavalmisteiset. Kaikki osat on tehty muovista. Kaikki ritilät on rakennettu uudestaan niin, että niihin on saatu hiukan syvyyttä ja verkot. Säleikkö maalattu, peilin kuoret maalattu ja takalasin pyyhkijä poistettu.
SISUSTA:
Penkit vaihdettu alcantara-nahka -penkkeihin. Eteen vaihdettu vuoden 2018 V60 R Design -penkit ja taakse V40 R Designin jakkarat. Ratti verhoiltu teemaan sopivaksi. Sisäkatto ja kaikki paneelit värjätty valkoisesta mustaksi. Erillissarja Blam, Blam prosessori, Alpine 10” subbari ja kaksi Alpine vahvistinta. Äänieristetty katto, lattia ja kaikki ovet.
KIITOKSET:
Meguair's, Autovarustamo ProVan, Kaerlan Kumi, Wheel Trade Finland, BJ-Wheels, Incar ja Keskusautohalli.
KUKA KUSKAA:
- Omistaja: Mikael Korin
- Ammatti: Autonasentaja
- Ikä: Riittävästi
- Instagram: @mickisgarage
Muista seurata GTi-Magazinea myös somessa!
- Facebook: https://www.facebook.com/GTiMagazine/
- Instagram: https://www.instagram.com/gtimagazine/
Tilaa GTi-Magazine kotiisi osoitteesta www.gti.fi/tilaa !
EXTRA PHOTOS!
