Heinosen matkat Euroopassa: DMEC Round 3 & 4, Ruotsi ja Latvia

Kolminkertainen driftingin Suomen mestari Lauri Heinonen lähti tiimeinen kiertämään Euroopan kovinta drifting-sarjaa. GTi-Magazine oli matkassa vahvasti mukana, ja Heinonen kertoi koko kauden ajan seikkailuistaan aktiivisesti lehden sivuilla. Nyt tämä juttusarja julkaistaan myös GTi:n nettisivuilla kaiken kansan nähtäville! Tällä kertaa kerrataan Drift Mastersin kauden kolmatta ja neljättä osakilpailua, joista edellinen ajettiin Ruotsissa ja jälkimmäinen Latviassa. Annetaan jälleen puheenvuoro Laurille!

Artikkeli julkaistu ensimmäisen kerran GTi-Magazinen numerossa 07 / 2022 · Kuvat: Juuso Silvan @silvanvisuals & Matti Tirronen @kuvaamasa · Teksti: Matti Tirronen @kuvaamasa & Lauri Heinonen @lauriheinonen18

Vuorossa oli Drift Masters European Championshipin kolmas osakilpailu Ruotsissa. Tällä kertaa lähtöasetelmat kilpailuun olivat meidän "ensikertalaisten" kannalta tasaisemmat, tämän ollessa DMEC:in ensimmäinen vierailu Pohjois-Ruotsin Drivecenter Arenalla. Meidän tiimimme osalta valmistautumista ympäröivät edelleen kysymysmerkit, sillä edellisen osakilpailun mysteerinen tulpan kärkivälin sulkeutuminen ei ollut vieläkään ratkennut. Tai oikeastaan sitä ei ollut edes sen kummemmin selvitetty, sillä oli mikä oli, niin tähän NASCAR-Dodgeemme ei varaosia, eli mäntiä, olisi saanut siihen hätään.

Päätettiin kuitenkin ennen lähtöä, ihan vaan itseämme hauskuuttaaksemme, kurkata sylinteriin sellaisella pienellä kameralla, jolla on joku oikea (vaikea) nimikin. Ja kuinka ollakaan, kutossylinterin mäntä oli luovuttanut venttiilintaskun reunastaan noin 15 mm pitkän palasen ulkoilmaan. Männänrenkaasta näkyi päällipinta palotilaan kuin mikäkin avohaava.

Kyllä veti naaman kalpeaksi, sillä vaikka olimmekin tähän asti ajaneet männäntapin naarmuttamalla vitossylinterillä, niin ei sieltä kuitenkaan kokonaisia palasia puuttunut.

"Kyllä se ainakin viimeksi kävi silti kaikilla" oli viimeinen puolustuksemme Ruotsiin lähdön puolesta, ja niin samana iltana starttasimme kohti Vaasaa ja sieltä lähtevää laivaa, jolla seilasimme yli Merenkurkun Uumajaan. Matkalla vakuuttelimme itsellemme, että olihan tämä moottori rikki jo kauden alussa, eli mitä sitä enää säälimään.

Olemme siis keväästä asti odottaneet Yhdysvalloista ns. ykkösmoottorimme mäntiä, joiden saavuttua piti tämän kakkosmoottorin päätyä koneistamolle putkitettavaksi ja odottelemaan sekin uusia mäntiä. Pelkona tässä tyhmänrohkeassa tempauksessa oli kuitenkin se, että joku osa saa kurituksesta niin tarpeeksensa, että hylkää kotinsa itse valitsemaansa reittiä – sitten ei enää pienet korjaukset auta.

DMEC on kerännyt hienon kattauksen kuljettajia ympäri maailman samaan sarjaan. Tässä edellä ajaa puolalainen Kuba Przygoński, joka on ajanut driftingin lisäksi esimerkiksi Dakar Rallyssa sekä autolla että moottoripyörällä. Hyvin tuntuisi menevän myös luistossa!

TREENIT SAVEEN

Saavuimme Drivecenter Arenan uutuuttaan kiiltävälle varikolle torstai-iltana. Ratahan on otettu käyttöön vuonna 2019 ja on perustettu vanhalle ilmavoimien tukikohdalle – keskelle ei mitään. Perjantaina oli tuttuun tapaan aamun treenit, joissa ensimmäisellä rengasparilla auto toimi hyvin, vaikkakin jälleen olisi hevosvoimia saanut olla enemmän, koska isoa moottorirataa paahdettiin menemään. Rata oli todella mieleinen monelle kuljettajalle, sillä se oli tekninen mutta silti nopea ja sujuva.

Treenien keskellä suoritettiin renkaanvaihto, josta peruuteltaessa huomattiin auton valuttavan öljyä. Nopean tutkimisen jälkeen todettiin sen tulevan öljypohjan ja lohkon välisestä tiivisteestä. Samalla huomattiin yhtäkkiä ilmestynyt kohtalainen sininen savutus pakoputkesta. Männänrengas taisi tässä kohtaa luovuttaa, ja nyt sylinteripaine pääsi alakertaan tekemään painetta. Öljypohjan tiivisteen ollessa helpoin paikka purkaa painetta alkoi se vuotamaan sieltä.

Loput aamun sekä puolet iltapäivän treeneistä meni tiivisteliiman kuivuessa, ja se ei ei ollut yhtään hyvä asia, sillä treeniä tarvittaisiin paljon tason ollessa kova ja radan haastava. Auto jäi treeneistä ehjäksi (joka on tässä kohtaa suhteellinen käsite) ja samana iltana ajettiin lajittelut. Paremmalla vedolla pisteitä kertyi 81 sadasta, ja se riitti sijalle 12. Sikäli hyvä, että meidän vastuksemme tuli meitä huonommin lajitelleiden puolelta – tällä kertaa ensimmäisenä vastaan asettui Ruotsinmaalta mies nimeltään Philip Ågren.

Suunnitelmamme oli tähän asti ollut jättää kaavio ajamatta ja säästää moottoria, mutta nuuskiessamme ruotsalaisen varikkoa huomasimme hänen ajavan samalla liukkaammalla renkaalla kuin me. Todennäköisuusprosentit Top 32:sta jatkoon pääsemiseen olivat kertakaikkiaan niin hyvät, että päätimme ottaa riskin ja jatkaa kilpailua. Kuitenkin niin, että kaaviota edeltävät treenivedot jätetään aivan minimiin: yksi chase ja yksi lead.

Nämä suunnitelmat vesitti ylitse purskahteleva huohotinsäiliö, joka aiheutti pienen öljykatastrofin, ja järjestäjä laittoi meidät ajelemaan yksin nähdäkseen ettei sama jatku.

Top 4 -taistelussa nähtiin tiukkaa vääntöä, kun Tor Arne Kvia ja Duane McKeever taistelivat finaalipaikasta. Lopulta molemmat pääsivät podiumille, kun McKeever ajoi toiseksi ja Kvia kolmanneksi.

KAAVIO

Siispä pariajokaavioon lähdettiin ilman yhtäkään chase-vetoa alla. Myös radan kastellut vesisade toi lisähaastetta kaavioajoihin. Spotterin merkitys korostui jälleen, kun Härkälän Ari lateli korvanappiin radan pitomääriä muiden vetoihin perustuen. Lopputulos oli kuitenkin positiivinen, kun ruotsalainen taittui ihan ajamalla, ja me jatkoimme kaaviossa Top 16 -vaiheeseen!

Seuraavana meitä odotteli viivalla Irlannin ihmepoika Conor Shanahan, joka odotetusti meni lujaa, ja meidän kyytimme ei vain perässä riittänyt. Yhdessä jarrutuksessa liu'uin hänen perästään pitkäksi ja pudotin takapyörää hiekalle, kuitenkaan nostamatta, joten meno jatkui. Virheetön lead-vetokaan ei auttanut, kun Shanahan liimasi hitaamman ovessa kiinni ja meni oikeutetusti jatkoon. Mutta kaikesta huolimatta, meille henkinen voitto oli päästä alkujaan tuhoon tuomitulla moottorilla tänne asti, ja käteen jäi vielä "pyörivä" moottori, joka on korjattavissa entiseen loistoonsa.

Mutta edelleenkään meillä ei ollut lohkeilleen männän tilalle korvaajaa, ja seuraava kilpailu häämötti noin kolmen viikon päässä.

Ruotsissa Laurin tie nousi pystyyn, kun sarjan kärkikahinoissa viihtyvä Conor Shanahan pudotti hänet jatkosta Top 16 -vaiheessa.
Ruotsin osakilpailun kiistaton kuningas oli tässä perässä ajava Jack Shanahan, joka nappasi ensin lajitteluista 99 pisteellä voiton ja sen jälkeen taisteli tiensä korkeimmalle korokkeelle kaaviossa. Kova ukko!

YLLÄTYS POSTISSA

Oltiin siis tilanteessa, jossa pohdittiin tapahtuuko Latvian osakilpailuun lähteminen pakon sanelemana "vee kuusi ja puoli" -moottorilla, hätäkorjauksena hitsatulla männällä, vai jääkö vuoden kohokohta meiltä kokonaan välistä?

Kisojen väliset päivät kuluivat pelottavan nopealla tahdilla. Ruotsissa savukoneeksi muuttunut kakkosmoottori purettiin ja todettiin, että viimeksi vaurioitunut kutossylinteri ei ollut ottanut pahasti itseensä. Palotilaan kosketuksessa olleesta männänrenkaasta oli kilpailun tiimellyksessä poistunut noin yksi kolmasosa. Sitkeä moottori, kun vedossa korvakuulolla kävi silti kaikilla sylintereillä. Palotilakaan ei ollut muuta kuin pienen siistimisen tarpeessa.

Mutta! Juuri kun mäntä oli saatu hitsattua, tuli Amerikan Joelta sähköposti: ykkösmoottorin sisuskalut lähtevät tulemaan Suomeen, ja lupailivat toimitusta jo kolmen päivän kuluttua. Latviaan lähtöön oli tuolloin noin kaksi viikkoa aikaa ja laskimme, että mikäli moottorille löydetään pätevä koneistaja, voisi ykkösmoottorin kasaaminen olla juuri ja juuri mahdollista.

Kuten kaikki koneistuspalveluja joskus käyttäneet tietävät, niin koneistajat ovat kiireisiä miehiä. Soittelimme tietysti viisaalta heimopäälliköltä, Tuned By Samulilta, suuntaa valon tielle, ja saimmekin hänen verkostostaan yhteyden Kokkolan Pro Enginesille, joka lupasi pelastaa meidät hädästä ja mittailla sekä kasata alkuperäisen NASCAR-moottorimme entiseen loistoonsa – viikossa!

Psst: ykkösmoottorin tapahtumarikkaan tarinan löydät YouTube-kanavaltamme vuoden 2020 kisakoosteista.

Suomalaisia faneja oli paikalla kuulemamme mukaan yli 1 500, ja sen kyllä huomasi. Suomalainen intohimo moottoriurheilua kohtaan ei jäänyt varmasti keltään huomaamatta, ja omat suosionosoituksensa sai kuskien lisäksi myös esimerkiksi lehtipuhallin, kun ratahenkilökuntaa hurrattiin vähintään yhtä isosti kuin kuskeja! Tapahtuma oli muuten loppuunmyyty, ja yleisöä oli paikalla yli 10 000 henkilöä!

AJOISSA VALMISTA?

Päämekaanikkomme Toni "Jake" Marjomaa ajeli moottorin osat Porista Kokkolaan ja seuraavana viikonloppuna kokonaisen moottorin kanssa takaisin, saaden molemmilla kerroilla todella mielenkiintoista tietoa kilpamoottoreiden rakentamisesta suoraan ammattilaiselta. Ja niin vain, neljää päivää ennen Riikaan lähtöä pääsimme yhdistelemään kakkosmoottorin oheislaitteita "uuteen" ykkösmoottoriin.

NASCAR-moottorit kun ovat kaikki yksilöitä, niin mutkiakin tuli matkaan: esimerkiksi kampiakselit ovat keskenään erilaisia, mikä aiheutti päänraapimista etupäässä dampperin ja stefan kanssa ja takapäässä kytkin/vaihdelaatikkopaketin kanssa. Mutta nämäkin asiat saatiin ratkottua (laatikon pääakseli + rälläkkä liittyy) ja matka Tuned By Samulin säätöpenkkiin alkoi heti valvotun yön perään maanantaiaamuna. Pidettiin muuten live-lähetystä YouTubeen läpi kyseisen yön, ja laskuri kertoi n. 1 500 käyttäjän olevan linjoilla vielä yön pikkutunneillakin. Sitkeimmät katsojat valvoivat kanssamme aamun starttiin asti!

Penkissä teholukemat jäivät hieman pettymykseksi, kun kakkosmoottorin keväisestä tuloksesta jäätiin hieman – tuloksena oli kuitenkin ehjä moottori ja 620 hv / 600 Nm navalta. Pääsimme siis lähtemään Riikaan!

Kaukos-Ville sai villikortin paikan sekä Ruotsiin että Latviaan. Iso työ palkitaan, ja oli hienoa nähdä Latviassa yhteensä seitsemän suomikuskia!

LATVIAAN!

Itse kisareissu oli Ruotsin tapaan niitä lyhimpiä, ja se sujui jo hyvin rutiininomaisesti. Perillä meitä kuitenkin odotti aina niin kiehtovan Bikerniekin, Riikan lähiön, ympäröimän radan maaginen tunnelma. Paikalla oli kauden suurin osanottajamäärä: yli 60 kuljettajaa mukaan lukien useampi suomalainen villi kortti. Mukana sarjaa kiertävien suomikuskien lisäksi olivat Ville Kaukonen, Teemu Peltola ja Niko Määttälä. Myös suomalaisfaneja oli jo torstaina varikolla niin paljon, että olisi voinut kuvitella olevansa kotikisassa Suomessa!

Hyvä fiilis loppui lyhyeen, kun perjantain ensimmäisellä treenivedolla, ensimmäisessä kurvissa, kolmosvaihde hyppäsi pois päältä, ja sama toistui toisella treenivedolla. Nämä vedot menivät suoraan roskakoriin, sillä rata vaatii täydellisen entryn, jotta kapealla ja nopealla alkuosuudella vauhti riittää pääsemään lopuille clipping pointeille. Oli siis selvää, että remonttia oli tehtävä ennen kuin voisimme jatkaa.

Varikolle ja vaihdelaatikko irti. Ensimmäinen ajatus oli tietysti lyhennelty pääakseli; oliko se kuitenkin vielä liian pitkä ja antoi tärskyjä rattaisiin? Toiseksi epäiltiin kytkentärenkaita, sillä niiden kuluessa ilmaantuu moista käytöstä. Ja onneksi laatikkoon kurkattiin, koska kaiken tiimellyksen keskellä vaihteensiirtäjähaarukoiden välistä varikkopressulle putosi selittämätön mutteri (tämä on onneksi videolla, muuten ei kukaan uskoisi). Mutterille teorioitiin paikka rataspaketin alta, mutta sinne ei kuitenkaan päästy käsiksi, joten laatikko kasaan ilman mutteria ja kokeilemaan. Toisella treenisessiolla päästiin ajamaan "jopa" kaksi harjoitusvetoa ja kaikkien onneksi vaihdelaatikko toimi ja viikonloppu sai jatkua!

Henri Haanpään alla oleva Samuli Saarimaan Mersu on herättänyt huomiota koko kauden ajan – eikä syyttä, sillä tämä 2JZ:lla varustettu Mercedes on erittäin siisti paketti.

POMMIIN VOI NUKKUA VARIKOLLAKIN

Vähäisen harjoittelun vuoksi kuljettajalla ei tahtonut oikein sujua, ja totta kai vikaa etsittiin autosta. Ohjauksen "tappikulmassa" jumittelun estämiseksi päätettiin hieman rajoittaa etupyörien kääntyvyyttä, ja tämä kostautui.

Ensimmäisessä lajitteluvedossa, suoraan katsomoiden edessä, vanha kunnon spinnaus ja 0 pistettä. Nolla takataskussa luo makeat suorituspaineet viimeiseen mahdollisuuteen päästä jatkoon. Täysi keskittyminen päälle ja suunnitelmissa suoritus, jolla saa ainakin ne tarvittavat pisteet kotiin.

DMEC:issä on vaan tällä hetkellä sellainenkin haaste, että perusvarma veto ei riitä välttämättä 32:n parhaan joukkoon, joten pientä yliyrittämistä on heitettävä mukaan joka tapauksessa. Lopputuloksena oli juuri ja juuri kintaassa pysynyt veto, josta 82 pistettä ja varma kaaviopaikka. Katsomon edessä olevalta nelos-klipiltä lähtevä puolenvaihto tapahtui vauhdilla joka yllätti taikurin itsensäkin, mutta onneksi tilanne oli käsijarrulla pelastettu, eivätkä tuomaritkaan siitä pahemmin rokottaneet. Meinasi mennä vähän jännäksi!

Lajitteluiden aikana valkeni myös, kuinka ennenkokemattoman mahtava tunnelma tulisi katsomon (ja varikon) puolella olemaan läpi viikonlopun suomalaisfanien ansiosta – tämä noteerattiin myös järjestäjien puolella.

Punoimme illalla suuria suunnitelmia seuraavalle aamulle alustansäätöjen osalta, mutta toteutus jäi sitten hieman ohuemmaksi, kun lauantai-aamuna heräsimme vain 20 minuuttia ennen kuljettajakokouksen alkua - olimme nukkuneet pommiin! Taisi silti olla niin, että lisälepo oli juuri se mitä tarvittiin, sillä pariajotreenit lähtivät sujumaan oikein mallikkaasti heti ensimmäisestä vedosta. Toki tehtiin siinä aamutoimien ohessa pieni iskarin napsujen säätökin.

KAAVIOON

Kyyti tuntui treeneissä riittävän muihin nähden ihan hyvin, ja kaavioon lähdettiin omaa ajoa ajatellen luottavaisin mielin. Vastustaja oli valitettavasti tällä kertaa sieltä vaikeammasta päästä; sarjan mestari vuodelta 2017 Adam Zalewski ja autona Toyota GT86. Hänen parempi lajittelusijoituksensa tarkoitti sitä, että hän ajoi ensin edellä.

Tarkoitukseni oli pysytellä lähietäisyydellä lähdöstä asti, mutta heti entryssä Toyota loikkasi hyvän matkaa edelle, ja tuo välimatka pysyi, kunnes vasta viimeisessä kurvissa pääsin vihdoin ovelle. Kärkimiesten vauhti tässä sarjassa on kyllä kovaa.

Edelle lähtiessäni teimme nopean sotasuunnitelman spotterini Ari Härkälän kanssa, että ihan oma suoritus vain edellä, ja katsotaan mikä on Zalewskin vastaus perässä. Hän tulikin hieman pienemmässä kulmassa, eikä aivan niin lähellä kuin olisi voinut olettaa.

Sotkin kuitenkin oman ajolinjani vitosklipille mennessäni ja myöhästyin viimeisen puolenvaihdon kanssa. Siinä kaveri antoi pienen pusun takakulmaan betoniseinälle mentäessä, minkä jälkeen kosketin toisella takakulmalla hieman seinään, mutta maaliviivalle selvittiin onneksi ehjin nahoin (lasikuitua lukuunottamatta). Ehjällä lead-vedolla olisi voinut olla uusintavetojen paikka, mutta se jäi puuttumaan. Näissä karkeloissa, ja erityisesti tällä radalla, autoa viedään niin äärirajoilla, että pelkkä ehjä suorituskin on paljon pyydetty.

Onneksi suomalaisfanit eivät meitä hylänneet, ja saimme viettää loppuillan kiireisinä varikolla kaikkien kanssa rupatellen. Kotimatkakin sujui jälleen ilman ongelmia.

Nyt katseet ovat jo seuraavassa Saksan osakilpailussa, jossa rata on hieman sopivampi meidän tehoillemme. Siispä tässä välissä treeniä lisää ja tähtäimet korkealle!

Laskevassa auringossa ajettu finaali oli todellinen legendojen taistelu: toisistaan mittaa ottivat James Deane ja Piotr Wiecek, joista jälkimmäinen teki saman tempun kuin Shanahan Ruotsissa, eli nappasi sekä lajittelu- että kaaviovoiton!

HEINONEN DRIFT TEAM

Auto

  • Nissan 200SX S13 & Nascar V8

Kuski

Tiimi

Seuraa tiimiä Youtubessa, Facebookissa ja Instagramissa!


Muista seurata GTi-Magazinea myös somessa!

Tilaa GTi-Magazine kotiisi osoitteesta www.gti.fi/tilaa !

EXTRA PHOTOS!