Kolminkertainen driftingin Suomen mestari Lauri Heinonen lähti tiimeinen kiertämään Euroopan kovinta drifting-sarjaa. GTi-Magazine oli matkassa vahvasti mukana, ja Heinonen kertoi koko kauden ajan seikkailuistaan aktiivisesti lehden sivuilla. Nyt tämä juttusarja julkaistaan myös GTi:n nettisivuilla kaiken kansan nähtäville! Tällä kertaa kerrataan Drift Mastersin kauden viimeistä kilpailua, joka järjestettiin Puolassa täysin tätä kilpailua varten asfaltoidulla speedway-radalla. Annetaan puheenvuoro tuttuun tapaan suoraan Laurille!
Artikkeli julkaistu ensimmäisen kerran GTi-Magazinen numerossa 09 / 2022 · Kuvat: Vladimir Ljadov @wheelsbywovka · Teksti: Matti Tirronen @kuvaamasa & Lauri Heinonen @lauriheinonen18
Nyt kun te lukijat olette kesän raporttien myötä päässeet lajiin sisään, niin voimme tässä jaksossa syventyä hieman siihen, minkälaisten seikkojen kanssa painimme kisaviikonloppuna tiimin kesken ja millaisia strategisia päätöksiä joudumme tekemään oletukseen perustuen, vetojen vähyyden vuoksi. Toivottavasti tämä tekee kaikesta vielä mielenkiintoisempaa.
VIIMEISTÄ VIEDÄÄN
Autonkuljetusbussimme keula suunnattiin viimeistä kertaa tänä vuonna kohti Euroopan teitä, kun reissumme kohti DMEC-finaaleja alkoi tiistai-iltana Porista, määränpäänä Ģódžin kaupunki Puolassa. Odotukset tämän kilpailun kohdalla olivat korkealla, sillä teimme Saksan osakilpailun jälkeen auton alustan kanssa töitä esimerkiksi lisäämällä taakse kallistuksenvakaajan, jonka olimme joutuneet kauden alussa poistamaan muiden muutosten tieltä. Testit olivat onnistuneet ja ne sisälsivät mm. SM-kilpailun voiton täällä kotimaassa!
Tiemme kulki jo tutuksi tullutta reittiä Helsingistä laivalla Tallinnaan ja sieltä ajamalla Via Balticaa pitkin etelään, läpi Latvian ja Liettuan. Tässä kohtaa vuotta on tiimiläisten lomat ja muut vapaat jo poltettu, joten matkapäiviä vähentääksemme oli etenemisnopeutemme meidän normaaliimme verrattuna hyvin ripeää. Ajoimme ensimmäisenä ajopäivänä, keskiviikkona, suoraan Puolan rajan tuntumaan jossa yövyimme tuttuun tyyliin missäs muuallakaan kuin valtatien varrella rekkaparkissa bussimme perukoilla.
Moni alkukaudesta vaikealta tuntunut asia, kuten nukkumapaikkojen löytäminen, tietullit ja muut vastaavat, on tämän kesän reissujen mittaan kartutettujen tietojen ansiosta helpottunut ja mahdollistaa ensi kautta ajatellen vielä paremman keskittymisen itse kilpailuun – mikäli siis pystymme ensi kaudella EM-sarjaa ajamaan.
Poikkesimme vielä loppumatkasta Wolominin laitakaupungilla tietyssä lasikuitumyymälässä, sillä hokasimme reissua suunnitellessamme, että offseasoneilla tilaamamme kilpurin lasikuituiset takapäät rahdataan meille osiksi paloiteltuna nimenomaan Puolasta! Otimme siis heti kaksi kappaletta kokonaisena kyytiin. Ja tuli siinä yksi kokemuskin ruksattua listalta, kun näimme tuon pajan, josta mysteeristä, halpaa "puolankuitua" lähtee liikkeelle. Aiheesta löytyy lisää videokuvan muodossa YouTube-kanavamme puolelta.
PERJANTAIN TREENIT
Perillä Ģódžin keskustassa – kyllä, nimenomaan keskustassa – olimme aikataulun mukaisesti torstai-iltapäivästä. Drift Mastersille tutun tyylin mukaisesti kisapaikka oli jälleen ainutlaatuinen: vuonna 2018 valmistunut Speedway-stadion, joka oli muutamaa päivää aikaisemmin asfaltoitu väliaikaisesti Drifting-stadioniksi!
Vetoisuudeltaan noin 10 000 ihmistä olevan stadionin keskelle oli muodostettu kahdeksikon mallinen rata, jonka "run-off" oli nolla senttimetriä lähes joka puolelta, betoniaitojen ympäröidessä ulkokurveja, jonne myös clipping pointit oli näppärästi sijoitettu. Uutena tekijänä tässä skenaariossa oli vastavalmistunut radan pinta, jonka pidon tasosta ei ollut kuin villejä arvauksia. Nousisiko pintaan jotain kilpailun edetessä? Vaikuttaako sade normaalisti? Nämä kaikki kysymykset selviäisivät meille hyvin pian.
Perjantain ensimmäisissä treeneissä käytimme tilaisuuden hyväksi ja tarkkailimme aikaisemman ryhmän harjoituksia. Ajolinjat kulkivat kaukana ulkoreunasta ja meno yleisesti oli epätasaisen hyökkäilevää, joten pystyimme päättelemään, että pitoa oli tarjolla runsaasti. Säädimme rengaspaineen onnistuneesti tilanteen mukaisesti, mutta totesimme ensimmäisen ajetun kierroksen jälkeen 3.9-perävälityksemme olevan pahasti liian pitkä.
Pystymme onneksi vaikuttamaan asiaan vaihdettavan ratasparin avulla, mutta treenivetojen vähyys aiheutti huolta. Kyseinen aamupäivän treeni ajettiin kahtena peräkkäisenä vetona, ja toinen treenikerta iltapäivällä ajettaisiin pariajona; yksi lead ja yksi chase. Näiden neljän kierroksen jälkeen pitäisi ajaa täydellisyyttä (ja betoniseiniä) hipova suoritus valtavalle yleisölle livestreamien ääressä. Tuo kyseinen asia onkin yksi suurimmista muutoksista EM-sarjaan siirryttäessä, sillä monesti Suomessa treenivetoja oli enemmän, johtuen pienemmästä kuljettajamäärästä.
Vaihdoimme toiseen treeniin lyhyemmän 4.3-välityksen, joka oli jo parempi, mutta ylävireinen NASCAR-moottorimme ei siltikään päässyt täyteen lauluunsa. Muuten ajo kulki pitkästä aikaa hyvin, auton totellessa käskyjä mukavasti kotipuolessa tehtyjen päivitysten ansiosta.
RISKILLÄ LAJITTELUIHIN
Lajitteluihin teimme sen, mitä ei välttämättä kannattaisi, ja testaamatta muutimme välitystä ison hyppäyksen, tällä kertaa 4.6:een. Onneksemme riski kannatti ja Dodge naukui täydellisellä kierrosalueella, eikä pyöränopeuskaan loppunut missään kohtaa kesken – ensimmäisestä vedosta mukavat 87 pistettä.
Kuten ensimmäinen, myös toinen lajitteluveto ajettiin kirkkaassa stadionvalojen loisteessa, mutta tähän toiseen vetoon lisämausteen toi pimentynyt ilta. Kun noin 50 kuljettajaa ajaa tässä välillä oman suorituksensa, tulee näiden kahden suorituksen välille melkoinen määrä odottelua – yhteensä noin kaksi tuntia. Siitä ajasta osa vietetään stadionin ulkopuolella jonossa pimeässä hiljaisessa autossa keskittyen.
On iso haaste saada itsensä hypetettyä tarvittavalle tasolle, kun käsky käy pimeydestä stadionille, tunnelmaan jonka sähköisyyden pystyy aistimaan autoon sisälle asti. Tällä kertaa se onnistui, ja tuloksena 91 pisteen veto, joka oli juuri sopivan verran rohkeampi (ja lähempänä seiniä), kuitenkaan sortumatta virheisiin.
Tämä on pistetaso, jolle olemme edellisinä kausina tottuneet lajittelemaan, ja kyllä tuntui pitkästä aikaa mukavalta olla "ysikymppisillä" pisteillä. Parannettavaa toki jäi, mutta kaikki aikanaan.
SEINÄT KOLISEE
Koitti lauantai ja pariajokaavio-päivä, varsinainen päätapahtumapäivä. Nyt oli aika nostaa pitotasoa laskemalla rengaspainetta, sillä pariajoa ei halua hävitä sillä, että kaveri menee karkuun vaikka mitä tekisi. Mutta liika pito syö ajolinjaa, jota myös pariajovaiheen lead-osuudessa tarkkaillaan tarkasti. Tähän soppaan kun lisätään olosuhteiden tuoma radan pinnan pidon muutos, niin päästään isoimpaan asiaan, jonka kanssa painimme koko lauantaipäivän.
Treeneihin löytyi heti oikea paine – ehkä jopa psykologisen -0,1 baarin laskulla eilisestä. Paikoitellen perä lipsahti alta, mutta tämän spotteri Ari Härkälä nokkelana huomasi johtuvan siitä, että osa radasta oli katetun katsomon varjossa ja vielä kosteahko yön jäljiltä, joten ei siis syytä huoleen. Pito radassa kasvoi treenien edetessä, joten emme lähteneet laskemaan rengaspainetta enempää, kun vauhti kasvoi "itsellään".
Pariajokaavio ajettiin vasta illan hämärtyessä, mikä herätti kysymyksiä radan tarjoamasta pidosta; pudotetaanko rengaspainetta ja kuinka paljon, vai mennäänkö samalla kuin treeneissä?
Päädyimme ottamaan jälleen sen "psykologisen" 0,1 baaria alemmas ja lähdimme koettamaan. TOP32-vaiheessa vastaan tuli saksalainen Max Heidrich, jonka ajon onnistumisprosentti on hyvin vaihtelevaa, mutta onnistuessaan hän menee lujaa.
Laitoimme pelimerkkimme epäonnistumiselle – tarkoittaen, että panostaisimme itse ehjään lead-vetoon ja antaisimme hänen tehdä virheet etsiessään sitä kuuluisaa vauhtia, näin ollen ainakin lead-vetoja verrattaessa olisimme vahvoilla.
Heidrichin leadiin asti ei kuitenkaan päästy, kun ensimmäisen vedon jälkeen sain korvanappiin Arilta tiedon: "Se on tuolla vitosella (klipillä) seinässä." Heidrich oli seuratessaan tehnyt ajovirheen ja ajautui ulkoseinän betoniin. Onneksi ei rajusti, mutta sen verran että hänen ajonsa olivat tältä erää siinä. Siispä me jatkoon TOP16-vaiheeseen!
SADE SEKOITTAA
Koska toinen puoli edellisestä parista jäi ajamatta, oli vauhtimme muihin verrattuna edelleen hieman arvoitus. Liukkaalta tuntui, mutta ei niin liukkaalta, että olisi uskallettu tehdä isoja muutoksia. Siispä jälleen se henkinen 0,1 bar pois renkaista.
Seuraavana viivalla odottelikin puolalainen Jakub Krol, jonka ajosuoritteet olivat meidän kausiseurannan mukaan todella kovassa nousukiidossa. Luotto oli kuitenkin kova, että tästä olisi hyvät mahdollisuudet päästä jatkoon. Ajoin paremmin lajitelleena ensin leadin, joka meni hyvin, ja Krol seurasi perässä myös hyvin. Perässä ajaessani huomasin pidon olevan kadoksissa verrattuna esim. treenien vastaaviin tilanteisiin, ja hyökkäämiseni jäi vähälle – ajaminen oli kannoilla pysyttelyä. Onneksi puolalaisen leadikaan ei ollut niin hyvä, joten tuomarit eivät löytäneet parempaa ja saimme tuomion "One More Time".
Suunnitelma OMT:hen oli selkeä: rengaspainetta reilusti alas ja treenien kaltainen chase lyömään viimeinen naula puolalaisen arkkuun. Tästä oli luontoäiti vahvasti eri mieltä ja laittoi sateen kastelemaan rata-alueen niin märäksi, ettei kuivumisesta ollut mitään toivoa.
Siinä meni sitten kaikki uusiksi: Mikä välitys? Vai nykyvälitys yhden vaihteen pienemmällä? Vai onko se liian lyhyt? Rengaspaineesta puhumattakaan.
No, vaihdekeskustelu päättyi siihen, kun kaksi paria ennen meitä ajautui entrystä seinään liian kovan vauhdin vuoksi. Päätimme mennä sillä pienemmällä. Tästä eteenpäin ajaminen oli selviytymistaistelua – kumilla päällystetty uusi asfaltti oli kuin jäätä!
Pääsin ehjänä radan ympäri, ja muutama clipping pointtikin löytyi. Puolalainen onnistui tekemään myös ehjän ajon takana. Seuratessani pyrin olemaan aggressiivinen, sillä sateella hitaasti edetessä pystyy hyvin ajamaan kiinni toisen ovessa, mutta ajauduinkin hankaluuksiin, kun Krolin sadekelin ajaminen oli paljon hitaampaa kuin omani. Chasesta tuli vähän liian hyökkäilevää, mutta pystyin pitämään paketin kasassa maaliin asti. Tämä jakoi tuomareiden mielipiteet ja he olisivatkin halunneet nähdä vielä yhden OMT:n, mutta säännöt eivät sitä salli. Siispä äänin 2/3 tästä meni Krol jatkoon.
Sade pilasi monen muunkin päivän tuolloin, ja tätä kirjoitellessa ei kyseinen tilanne enää niin kovasti harmita, vaan ajatukset ovat jo tulevalla kaudella. Puolan osakilpailu ja sitä edeltäneet tapahtumat antoivat jälleen paljon uskoa omaan tekemiseen, ja tulevaisuus on toivoa täynnä!
Suuret kiitokset kaikille reissujamme seuranneille, yhteistyökumppaneillemme sekä tietysti omille tiimiläisille ja heidän perheilleen, jotka tekivät suuria uhrauksia nämä reissut toteuttaakseen. Kiitos!
HEINONEN DRIFT TEAM
Auto
- Nissan 180SX RPS13 & Nascar V8
Kuski
- Lauri Heinonen @lauriheinonen18
Tiimi
- Toni "Jake" Marjomaa @jakeliuss
- Ari Härkälä @arskatehtaalla
- Santeri Järvinen @vlnt_e30
- Tanja Taipalmaa @tanjataipalmaa
- Janne "Nape" Pöyry @napeez
- Anssi Saarela @Ang3_official
Seuraa tiimiä Youtubessa, Facebookissa ja Instagramissa!
Muista seurata GTi-Magazinea myös somessa!
- Facebook: https://www.facebook.com/GTiMagazine/
- Instagram: https://www.instagram.com/gtimagazine/
Tilaa GTi-Magazine kotiisi osoitteesta www.gti.fi/tilaa !
EXTRA PHOTOS!
