Hotboi Compact - BMW E36 Compact "316" 1994

Julkaistu 12.3.2019

Drifting on edelleen vahvassa nousussa ja harrastajia riittää jokaiselle tasolle. Sillä aikaa kun esimerkiksi Briteissä ja Irlannissa jyräävät vahvasti IDC ja BDC -driftingsarjat, Jenkeissä ajetaan Formula Driftiä sekä Euroopassa pyörivät toinen toistaan suuremmat kilpasarjat unohtamatta myöskään SM Driftingiä kotimaassa, on myös ns. grassroots drifting erittäin vahvassa suosiossa. Driftingiä pystyy harrastamaan ihan ruohonjuuritasolla erittäin järkevällä budjetilla ilman että tarvitsee edes kilpailla, ja se luo erittäin vahvan harrastajakunnan myös kisojen ulkopuolelle. Mikä sen parempaa kuin kaunis kesäpäivä, vapaassa luistokäytössä oleva moottorirata, iso kasa ystäviä ja vielä isompi kasa loppuun poltettuja renkaita? Eero ”Epi” Kosken BMW E36 Compact on rakennettu juuri näille hupipäiville, joissa leveät hymyt ovat isossa roolissa!

– En olisi neljä vuotta sitten tätä autoa talviautoksi hankkiessani arvannut, mihin tämän kanssa vielä päätyisin, Epi naureskelee tuttuun tapaan iloisena.

Epi on harrastanut yli kymmenen vuotta erilaisia freestyle-lajeja, joten harrastedrifting on luonnollinen jatkumo harrastuksiin. Epi on tunnettu farkkutakistaan, polkupyörästään sekä tietenkin massasta rajusti erottuvasta autotyylistään. Miehen tallista löytyy tämän nyt esiteltävän BMW:n lisäksi myös Kummelista tuttu panomies-korin Civic, madallettuna totta kai! Olen sanonut aiemminkin, mutta sanon sen taas: kyllä turkulaiset ovat hienoa kansaa!

– Tätä autoa ei ole rakennettu kilpailemaan eikä se minua kiinnostakaan. Jami-tyyliset tapahtumat esimerkiksi Cutsprings ry:n ja Maailmanlopun Vehkeiden järjestäminä ovat olleet parhaita sessareita mitä tämän auton ratissa on päässyt kokemaan. Usean auton tandem-letkat ja yläfemmat niiden jälkeen ovat parempaa antia kuin kilpaileminen siitä, kuka on paras tai nopein – niillä ei ole tässä tapauksessa mitään merkitystä.

Monet tuntuvat lähtevän tähän harrastukseen voima edellä. Minusta viidellä sadalla hepalla ei tee mitään, jos auto ei ole muilta osin hyvä ajaa eikä se pysy näpisssä. Tälläisellä ”alitehoisella” tekniikalla auto on tullut hyvin tutuksi, kun sitä joutuu ajamaan muullakin kuin kaasupolkimella. Tosin nyt parin kesän suhaamisen jälkeen ensi talven to do -listalla on n. 300 hevosvoiman järkevän tekniikan rakentaminen. Vaihtoehtojakin on jo muutamia mielessä! Epi summaa ajatuksia harrastamisen taustalla.

Keep drifting fun! -lausahdus on hyvä kehotus.

ALUSTA EDELLÄ

Epi on selkeästi rakentanut auton ajettavuus edellä. Jo jutun lopusta löytyvästä speksilistasta löytyy hieno yksityiskohta: moottori ja voimansiirto ovat pieniä muutoksia lukuunottamatta melko vakiokauraa, mutta alustan puolella speksilista sitten paisuukin reilusti ja kertoo paljon myös Epin ajatuksesta autonrakentamisessa. Kuten sanottua, monesti projekteissa mennään vain voima edellä ja unohdetaan kaikki ajettavuuteen vaikuttavat seikat. Siitä ei ole ongelmaa tässä projektissa, sillä koko auto tuntuu olevan hienossa tasapainossa!

– Autoon vaihdettiin tekniikan kanssa samaan aikaan myös siis levyjarrullinen taka-akselisto, johon Alkku koneisti säätöpalat camberin ja casterin säätöä varten. Nämä säädöt ovat tärkeät, sillä tässä korimallissa madalluksen yhteydessä molempia, camberia ja casteria, tulee rutkasti lisää, joten nyt säätöpaloilla pyörät saadaan pystyyn vaikka autoa onkin madallettu reilusti. Putsauksen ja maalauksen jälkeen taka-akselipalkki ja takatukivarret varustettiin Powerflex-puslilla sekä E39 540i -säätöpulteilla.

Taka-akselin lisäksi myös etuakselin puolelle tehtiin muutoksia: alkuun Epi ajoi E46-alatukivarsilla, lyhyemmillä takaheloilla ja ”turkunavoilla” (patent pending). Näiden muutosten yhteydessä alustasarjaksi valikoitui BC Racingin BR-sarjan tolpat. Pyöränkulmat säädettiin myös totta kai driftinghommiin sopiviksi ja ratapäivien välillä Epi kokeili muutamia eri asetuksia.

VIHDOIN RADALLE

Kevään tullen koittivat myös ensimmäiset ja kauan odotetut ratapäivät.

– Radoilla tulikin käytyä useasti ja rengaspareja sulatettua urakalla. Avaamaton M50-moottori kesti ensimmäiset kolme ratapäivää, joiden jälkeen jäähdytysnesteet alkoivat hiljalleen poistua lohkon ja kannen välistä suoraan pakosarjan päälle. Tämän johdosta avasin moottorin ja kävin läpi kaiken kansipahvista ylöspäin. Samalla paransin jäähdytysjärjestelmää ja päivitin syylarin isoon alumiiniseen. Syylarin seuraksi keulalle asennettiin myös Spalin flekti, Epi muistelee ainoaa moottoriremonttia, jota autolle on tarvinnut tehdä.

Seuraavana talvena Epi haki ensitöikseen Marteliukselta noin 30 metriä turvakaariputkea, jonka leikkaamiseen ja liimaamiseen hän hätyytti avuksi Rantasen Mikon.

– Yhdessä suunniteltiin, minä leikkasin ja Mikko liimasi. Tarkoituksena oli tehdä suhteellisen yksinkertainen ja toimiva häkki turvaamaan kuskia ja apukuskia, sekä totta kai myös jäykistämään koria. Lopputulos mielyttää edelleen.

Kun häkki oli koppiin taivuteltu, astui mukaan kuvioon kukas muukaan kuin kaikkien turkulaisten hovimaalari Niba, joka maalasi häkin candy-punaiseksi ja muun sisustan mustaksi. Maalaushommien jälkeen Epi siisti sisustaa vielä virheettömällä kojelaudalla sekä vaihtoi ovipahvit individual-mallisiksi. Ohjaamoon löysi tiensä samalla myös IRP:n shifteri sekä käsijarru. Näiden lisäksi asennettiin myös totta kai Sabeltin turvavyöt. Muutosten jälkeen tuli kesä ja taas vain ajettiin!

ULKOKUORI MINTTIIN

Talvella 2017-2018 auto sai osakseen perushuollon lisäksi uuden etupään pyöräntuennan.

– Pienen pohdinnan ja selvittelyn jälkeen päädyin SLR Speedin alatukivarsisarjaan, johon ei voi olla muuta kuin tyytyväinen. Auto on nyt todella miellyttävä ajaa, kaikki kulmat ovat säädettävissä ja kaikki nivelet ovat uniball-mallisia. Raideleveys leveni tietysti niin paljon samalla, ettei vakio-pyöränkaarissa riittänyt enää tila. Asia korjattiin overfender-levikkeillä. Näiden asennuksen jälkeen silmäilin autoa tallin pihalla ja totesin että piste i:n päältä vielä puuttui. Tätä seurasikin korisarjan, takalipan ja konepellin hankkimiset. Kokonaisuus alkoi hahmottua.

Monivärisestä tilkkutäkistä piti tietysti saada yksivärinen ennen ajokauden aloitusta.

– Hankittiin paljon lakkaa ja hileitä, tuupattiin osat toiseen ja auto toiseen kammioon ja päästettiin Niba töihin. Nopeasta ylimaalauksesta kasvoikin koko viikonlopun mittainen projekti välihiontoineen, mutta lopputulos on vaivan arvoinen varsinkin luonnossa eri valaistuksissa. Kirsikkana kakun päälle annoin Niballe vapaat kädet katon taiteilun suhteen. Jotain spessua sinne oli pakko saada, kun ei omaa lowrider-projektiakaan ole vielä siunaantunut.

VANTEET TEKEVÄT AUTON

– Aidot japsivanteet olivat pyörineet mielessä jo pidempään. Viikkoa ennen vuoden 2018 CDLC.co Big Meetiä vastaan tulivat nämä nyt autossa olevat kaunokaiset. Mikäs sen parempi vaihtoehto olisi tähän tyyliin rakennettuun autoon ja vihattuun korimalliin kuin kolmepuolaiset Advanit! Jakohan näissä on nousevan auringon maan tuttu ja turvallinen 5x114,3 ja BMW on tietenkin 5x120 jaolla. JiiKoolle erityiskiitos nopean aikataulun koneistustöistä, joilla uusista navoista ja jarrulevyistä tehtiin tuplajaolliset. Näden muutosten jälkeen vanteet saatiin hierottua paikalleen päivää ennen Big Meetiin lähtöä.

Paketti alkaa olemaan hieroutunut siis omaan tyyliinsä erittäin sopivaksi. Compact -mallin bemareiden koria on vihattu aina, mutta jotakin näissä vain on. Kaikessa hirveydessäänhän kori on oikeasti makea, varsinkin näillä muutoksilla!

– Autolla on toistaiseksi kuljettu aina ajamalla kaikille ratapäiville. Tässä suhteessa Compact on vailla vertaa: turvakaarista huolimatta kyytiin mahtuu viisi paria vanteita ja renkaita, tarvittavat työkalut sekä apukuski kommentoimaan hauskoja musavalintoja. Kaikkien muutosten summana on syntynyt Compacti, joka on tarkoitukseensa tehtynä toimiva paketti ulkonäköä unohtamatta. Words to live by: drifting is a rolling car show!

SPEKSIT:

MOOTTORI:

Lähes vakio M50B25, IRP:n kovat moottorin puslat, iso alumiinisyylari Spallin flekteillä. Lisäksi muutamia perusjippoja.

VOIMANSIIRTO:

Yhdistelmä 325- ja 328-bemaria, 100% Kemppi-lukkoperä, IRP vaihteiston ja perän kovat puslat.

ALUSTA:

Custom 5x114,3 / 5x120 -jaolliset navat, BC Racingin RM-alustasarja ja Camber/Caster -säädettävät yläpäät. SLR Speed alatukivarret uniball-nivelillä, caster-säädettävät takahelat ja lock kit, jolla etupyörät kääntyvät noin 65° suuntaansa. Uniball koiranluut ja 325-vakaaja. 323ti-taka-akseli. Taka-akselipalkissa custom casterin ja camberin säädöt. Akselipalkin ja takatukivarsien puslat Powerflexiltä.

JARRUT:

Edessä 328-jarrut ja takana 323ti:n. Condor Speed Shot teräspunosjarruletkit, IRP:n hydraulinen käsijarru Driftworksin teräspunosletkuilla ja Wilwoodin sylinterillä.

VANTEET JA RENKAAT:

Advan Racin SA 3R 17x9” ET22 ja radalle taakse kaikkea kivaa 17” vannetta.

Renkaat suditetaan sileäksi. Kokona yleisesti 205/40R17.

KORIMUUTOKSET JA LISÄVARUSTEET:

Lasikuituiset overfenderit, joiden alle tehty pyörille tilaa. Cliqtuning-korisarja, Musk Customs -takalippa, lasikuituinen konepelti hood-ventillä ja Aerocatch lukoilla. Faceliftin valot, candy-punainen maalipinta reilulla flakella, msport osia ja vähän rakkautta.

SISUSTA JA HIFI:

Nardi Twin -ratti pikalukolla. Recaro ja Sparco -kuppipenkit, Sabeltin turvavyöt, IRP:n shifteri. Candypunaiseksi maalatut turvakaaret. Loppu sisusta maalattu mustaksi.

Joku erkkasarja, jotta voi kuunnella hyvää jytää radalla.

NUMEROIDEN MUKAAN:

192 hv / 250 Nm

TULOSSA:

Mahdollisesti V8-moottori jo tulevalle kesälle?

KIITOKSET:

Faija ja mutsi, Camilla, Niilo ”Niba” ”Hovimaalari” ”flake-pussy” Hakala, Mikko Rantanen, JiiKoo, Los Pepes Drifto Boys: Alexander ”Alkku” Schüler, Aku Mäntynen ja Väinö Leimu. CDLC.co: Antti Eskeli ja Niko Aaltonen.