Jostain syystä C124-korista Mersua ei valmistettu koskaan dieselmoottorisena, mutta se ei estänyt Miro Niemeä dieselöimästä satakaksnelkkuaan. Miron Mersun pellin alla pauhaa nykyään 450-heppainen viisimukinen OM605.
PIKAFAKTAT
- Kone: OM605
- Vanteet: OZ Futura 17”
- Teho: 450 hv / 750 Nm
Auto esitelty GTi-Magazinen numerossa 07 / 2024 · Kuvat: Eetu Tiitinen @ee2tiitinen · Teksti: Jape Tiitinen @jap3
Miro on pitänyt autoista aina pikkupojasta lähtien. Hän on selvästi saanut osansa autogeeneistä jo hyvin nuorella iällä – jos ei äidinmaidossa, niin hyvin todennäköisesti isoveljensä Samun kautta, jonka rakenteluja Miro seurasi silmä kovana jo vuosina 2005–2006.
– Samu rakensi tuolloin Audi A3:a, ja hänelle tuli GTi-Magazine joita tykkäsin selata. Mietin miten siistiä olisi saada omakin auto joskus lehden sivuille, Miro muistelee.
Nyt lähes 20 vuotta myöhemmin tämä ympyrä on sulkeutunut ja ylpeänä esittelemme Miro Niemen upean dieselöidyn C124-Mersun. Annetaan päällikön itsensä kertoa, miten tähän päivään on tultu ja mitä kaikkea matkan varrella on tapahtunut,. Ojennan nyt mikrofonin ja puheenvuoron seremoniamestarille, Miro ole hyvä.
OISPA MERSU
– Minun ensimmäinen autoni oli Volvo 760, jonka ostin jo hyvissä ajoin ennen ajokortti-ikää. Rakensin autoa enemmän omannäköiseksi pienillä muutoksilla, ja visioita oli paljonkin, mutta ehdin myydä auton ennen kuin täytin 18 vuotta. Vanhat Mersut ovat aina kiinnostaneet ja vetäneet puoleensa, ja siinä samalla syntyi ajatus oman Mersun hankkimisesta.
Korimalli oli selvä, sen piti olla ehdottomasti W124. Näin vuonna 2012 Joni Suvitien rakentaman 124:n, ja se oli vaikuttavin asia omaan Mersuharrastukseen ja nimenomaan 124-korimalliin. Moni harrastaja varmasti tietää ja muistaa Jonin auton, joka oli ensimmäisiä ilmajousitettuja 124:iä Suomessa. Kyseistä kaveria en silloin tuntenut millään tavalla, mutta kun näin auton ensimmäisen kerran livenä Loimaan torilla, niin mietin, että tämmöinen pitää saada itsellekin joskus.
Volvon myytyäni aloin etsimään Mersua, ja tuolloin isäni mainitsi silloisen työnantajansa pojan C124:sta, että sitähän voisi kysyä olisiko auto myytävänä. Pahaksi onneksi kyseinen yksilö oli bensakoneella, ja minä halusin dieselin. Coupe korimallina säväytti silloin kovasti, mutta harmittelin, ettei niitä ollut myynnissä dieselinä. Coupea kun ei ole koskaan tullut tehtaalta dieselmoottorilla.
Sitten löytyi sopiva sedan 124 dieselinä, ja se tuli haettua Kurikasta. Sitä tuli rakennettua ennen ajokortin saantia, ja tämä toimitteli käyttöauton virkaa muutaman vuoden ajan.
PAKKO SAADA COUPE
Vuoden 2016 alkupuolella päähäni pälkähti ajatus, että mitäs jos hankkisi coupe 124:n harrasteautoksi. Kyselin aikaisemmin mainittua coupea, että olisiko auto vielä kyseisellä kaverilla ja kenties myytävänä. Auto löytyi, mutta ei ollut myytävänä. Se jäi taas siihen ja taas vierähti vuosi eteenpäin, ja kysäisin, että miten on, olisiko coupe kaupan. Vastaus kuului – voisi ollakin.
Auto kiinnosti kovasti hyvän kunnon ja siistin sisustan vuoksi. Kävin katsomassa sitä ja sovittiin, että jään miettimään tarjousta. Kauppa kuitenkin tyssäsi siihen, että emme olleet samaa mieltä kauppahinnasta, ja taas coupe-ajatukset katosivat tuulen mukana.
Vuosien aikana tuli rakennettua useampaa Mercedestä hillitysti tyylillä alusta ja vanteet, mutta ei mitään erikoisempia show stoppereita. Hallitilat hommattiin kaveriporukalla, ja oli kova polte saada jokin harrasteauto.
Vuoden 2020 keväällä tuli yhteydenotto coupen omistajalta, että jos auto vielä kiinnostaa niin se olisi nyt myytävänä ja hinta on 2 500 €. Tuumasin pari tuntia ja sanoin, että tulen katsomaan sitä. Kävin katsomassa ja sanoin, että tehdään kaupat. Vihdoin kyseinen coupe oli minun, ja oli aika laittaa se kesäksi kuntoon: pientä siistimistä maalarilla, muutamia päivityksiä sinne tänne, sekä tietysti alusta ja vanteet.
Auto oli lähtökohtaisesti todella siisti. Se on tuotu Saksasta Suomeen 2011 ja Suomessa sillä ei ole ajettu ikinä talvella. Vanteiksi valikoitui tälläkin hetkellä alla olevat OZ Futurat. Niiden keskiöt maalattiin alkuperäisten kylkimuovien väriin, ja tämä oli mielestäni toimiva kombo. Maalipinta kiillotettiin hallilla, ja autosta saatiin kohtalaisen pienellä vaivalla todella siisti. Tekniikka oli vakio 2.3L bensa manuaaliaskilla.
Vihdoin auto oli kesäkunnossa ja pääsin fiilistelemään kylille. Ajokilometrejä ei ehtinyt kertyä montaa kymmentä ennen kuin alkoi ilmenemään ongelmia tekniikassa. Laturi tuli vaihdettua pariin kertaan, samoin vesipumppu ja ties mitä, ei kertaakaan ilman ongelmia. Sitten tulivat lämpöongelmat ja tuli todettua, että kansipahvi on entinen. Auto halliin ja miettimään mitä tehdään, kansiremontti, uusi isompi bensakone vai mitä? Siitä se ajatus sitten lähti.
VITOSKONE
No niin, nyt oltiin tilanteessa, että minulla oli hallissa kaikinpuolin siisti ja hyväkorinen C124, jonka tekniikka vaati toimenpiteitä. Näin YouTubessa Blompon videosarjan, jossa käydään läpi superturbon rakentaminen, ja siinä kohtaa heräsi ajatus, että olisiko nyt vihdoin aika toteuttaa ammattikouluaikainen haave.
Siitä se sitten lähti. Lähikunnassa oli myynnissä keskeneräinen W202 superturbo -projekti, joka sisälsi runsaasti osia tekniikkapuolelle ja vastasi myös omia suunnitelmia. Auto oli sovelias tekniikanluovuttajaksi. Hinta oli sopiva, ja hain auton hallille. Alusta asti oli selvää, että halusin rakentaa viisimukisen moottorin, eli aihioksi valikoitui OM605-turbokone. Ostaessa pieni ongelma oli se, että kone tuli purettuna. Toki uudet perusosat olivat mukana hankittuna, mutta moottorin rakentamisesta minulla ei ollut mitään kokemusta. Tekniikka projektista jäi itselle ja muu auto meni Raptecille purkuun.
Aluksi piti rakentaa autoon vain perus-superturbotekniikka ja seuraavaksi kesäksi ajoon. Näinpä. Hetkeä myöhemmin auto oli pukkien päällä ja kaikki alustasta oli purettu irti. Pohja oli erittäin hyvässä kunnossa eikä vaatinut kuin pari ruostepaikan korjausta ja tietysti kolme neljästä tunkinreikien ympäryksistä piti tehdä uusiksi. Ne näissä mätänevät aina. Koko pohja maalattiin ja kaikki alustan osat käytiin läpi tai ostin uutta osaa. Kaikki puslat, pallonivelet, jarrut, pyöränlaakerit, jarrukilvet yms tuli uutta.
Seuraavana vuorossa oli konehuoneen siistiminen, ja siinä samalla tuli hankittua lasikuituinen AMG-korisarja, isot jarrut ja vakaajat löysivät paikkansa ja uusi korkeussäädettävä MTS:n alustasarja. Pikkuhiljaa alusta oli läpikäyty ja auto oli taas pyörillään.
SUPERTURBO
Moottorin kasaamiseen sain sattumalta apuja, kun kävin Huittisissa katsomassa Vigrenin Jessen Supra-projektia. Paikalla oli myös mies nimeltä Jesse Rintala, jolle superturbon rakentaminen oli entuudestaan tuttua. Siinä tallivisiitin aikana minun moottorini kasaaminen nousi puheeksi, johon Rintala tuumasi - kyllä me sulle yks moottori saadaan kasattua. Tässä pitää ottaa huomioon, että kyseinen kaveri oli täysin tuntematon minulle. Tuumasta toimeen, ja Rintala kävi useampana viikonloppuna Loimaalla opastamassa minua moottorin kasaamisessa.
Ohessa Raappanan Petri antoi vinkkejä mitä moottorille kannattaa tehdä ja mitä sinne kannattaa laittaa. Männät sorvattiin, jotta vältyttäisiin lämpöleikkauksilta, vaparimoottorin nokat, jäykät venttiilijouset ja kutoskoneen öljypumppu. Pako- ja imusarja oli valmiiksi Raptecin käsialaa ja ahtimeksi valikoitui perusvarma Holset HX40 14* pakopesällä. Ahtoputket tulivat 3” alumiiniputkesta. Öljycooleri on 14-rivinen, se on piilotettu etupuskurin taakse ja saa ilman sumuvalon reiästä. Huohotusta on parannettu hitsaamalla venttiilikoppaan AN12-nippa, ja siitä menee nylonpunosletku suoraan ahtimen ilmanottoputkeen alapuolelle. Suuttimet ovat Mynädieselin huoltamat ja niiden painetta on nostettu. Syöttöpumppu on Mynädieselin tekele 7 mm elementeillä, siirtopumpuksi tuli Bosch 044, ja samalla tein isot polttoainelinjat.
Vaihdelaatikko tuli projektin mukana valmiiksi kytkinkoppamuutos tehtynä, kirstu on BMW:stä lähtöisin oleva S5D-320Z ZF. Tähän MS-Koneistuspalvelu toimitti billet teräsvauhtipyörän, SRE-765-asetelman sekä nelilapaisen sintterilevyn. Kardaani valmistettiin Raappanan Petrin kanssa yhdistäen Bemarin etupätkä W140 S500 -Mersun kardaaniaihioon, jotta saatiin kerralla hyvin voimaa kestävä kardaani ja ristikko. Peräksi valikoitui Mersun 2.65 ASD -lukkoperä. Putkisto tuli tehtyä rosterista, downpipe on 3,5” ja loppupätkä 3” sisältäen kaksi vaimenninta. Putkisto on tietysti kiillotettu, jotta se näyttää hyvältä läpikäydyssä pohjassa.
HIILARIKUOSI
Konehuone siistittiin ja ylimääräiset johdot piilotettiin etulokarien sisälle. Kaikki ylimääräiset reiät hitsattiin umpeen ja muutamia peltimuutoksia tuli tehtyä samalla. Lukkopellistä hitsattiin umpeen repullinen reikiä ja keskiosasta tehtiin irrotettava. Ei ollut niin sanottua, että lopputuloksesta tulisi mitenkään miellyttävä, sillä hitsaaminen ja pohjatyöt tuli harjoiteltua vasta tämän projektin aikana.
Konehuoneeseen tuli Petrin aikaisempaan projektiin tehdyt alumiiniset kotelot etunurkkiin, jotta abs-pumppu saadaan piiloon ja ahtimen ilmanotto koteloitua kuumalta ilmalta. Paisuntasäiliö valmistettiin alumiinista, ja siitä tuli omaan silmään yksi hienoimmista osista konehuoneessa. Sen valmistuksesta iso kiitos Petrille. Poikkituki tuli tuomaan ilmettä konehuoneeseen, ja hiilikuidusta leikattiin peitelevyt joka nurkkaan. Samaa levyä laitoin myös syylärin päällä olevaan syvennykseen, sekä tein moottorin taakse tulipeltiin peitelevyn. Näin hiilarikuosia saatiin sopivasti ympäri konehuonetta.
Konehuoneen väriksi valikoitui sama harmaa, jota on kylkimuoveissa, korisarjassa sekä vanteiden keskiöissä. Näin ollen mustaksi pulverimaalatut moottorin ympärillä olevat osat kuten poikkituki, venttiilikoppa, ahtoputket, ahtimen kompurapesä, paisuntasäiliö ja imusarja erottuvat hyvin konehuoneesta.
Päätin myös, että kaikki näkyvät letkut tehdään mustalla nylonpunosletkulla sekä AN-liittimillä. Toistaiseksi ei ole tullut vastaan toista OM60x-moottorilla valmistettua superturboa, jossa on ylä- ja alavesiletkut tehty AN20-liittimillä & nylonpunosletkulla. Keulalle laitettiin perinteinen Bilteman isoin välijäähdytin ja Griffinin alumiininen syyläri, johon kantattiin Suvitien Jonin kanssa alumiinikotelo tehokkaalle Spallin imevälle flektille.
OFFICE
Sisusta purettiin ja kaikki putsattiin sekä pestiin huolellisesti. Jalopuulistat saivat päälleen mustan harjattu teräs -teipin. Mittareiden viisarit maalattiin punaisiksi ja kaikki taustavalot muutettiin niin ikään punaisiksi. Näin ne sointuvat yhteen ratissa ja vaihdekepin pussissa oleviin punaisiin tikkauksiin. Hydraulinen käsijarru tuli myös sekä musta shortshifter-vaihdekeppi. Lisämittarit löysivät paikkansa tuhkakupin tilalle, ja hanskalokeroon tuli reletaulu jälkiasennussähköille.
Kattoverhoilu, pilarit ja hattuhylly verhoiltiin vielä lopuksi mustalla alcantara-jäljitelmäkankaalla hetken mielijohteesta viikkoa ennen ACS:ää. Sisusta on tehty ulkokuoreen sopivaksi, sopivasti pientä race-henkeä kuitenkin melko hillityssä orkkiksen näköisessä sisustassa. Hifipuolelle on tehty hyvin mietoja päivityksiä: edessä on erillissarja sekä hattuhyllyn kaiuttimet on päivitetty ja takalaatikossa on subbari, jotta musiikkiakin pystyy tarpeen tullen kuuntelemaan.
LAKIUUDISTUS
Kun projektin aloituksesta oli kulunut noin vuosi, tuli lakiuudistus, joka kieltää auton käyttövoiman muuttamisen. Toki siihen voi hakea Trafilta poikkeuslupaa, mutta ei ole varmaa, että se myönnetään. Lakiuudistuksessa oli siirtymäaika ennen uudistusta aloitettujen projektien kohdalla, ja se oli voimassa vuoden 2023 loppuun asti.
Siitä tulikin sopiva deadline auton valmistumiselle. Vuoden 2023 lokakuussa vuorossa oli ensimmäinen startti, ja auto saatiin liikkumaan. Heti piti tietenkin päästä koettamaan miten rengas palaa, ja sehän paloi kunnes perästä meni pikkurattaiden hampaat sileäksi. Penkitys oli sovittu viikon päähän ja mietin, että mistä uusi perä nopeasti. Blompolla oli myydä perä, josta sais otettua uudet rattaat ja hän lupasi, että voi korjata perän, mutta postittamalla se ei olisi ehtinyt ajoissa ennen penkkiä.
Ei muuta kun Suomisen Aarnen kanssa nokka kohti Kantlaxia ja Blompon pajalle. Homma hoitui hetkessä, ja samalla saatiin myös talliesittely, eli reissu oli kaikinpuolin onnistunut. Aamuyöstä oltiin takaisin Loimaalla ja ehjä perä takaluukussa. Penkkiin päästiin ja autosta otettiin leimalaput ongelmitta. Maksimitehoja en uskaltanut ottaa, koska vuosi läheni loppuaan, joten jos maksimivedätyksessä olisikin tullut jokin odottamaton vika, niin uuden moottorin kanssa olisi tullut kiire.
Penkityksestä kiitos OptimoiAutosi Loimaalle. Loput pikkuasiat laitettiin kuntoon ja vihdoin 27.11.2023 auto oli muutoskatsastettu sekä määräaikaiskatsastettu huomautuksitta. Fiilis oli todella helpottunut ja hyvä. Täytyy myöntää, että kun palasin katsastuskonttorilta ja ajoin auton parkkiin, niin kyllä siinä silmäkulma kostui valmista tuotetta ihaillessa.
ESIKUVISTA HYVIÄ YSTÄVIÄ
Sitten oli muutaman kuukauden hallivapaa, ja päätin ilmoittaa auton American Car Showhun. Hyväksyntä tuli ja valmis auto vaati vielä runsaasti yksityiskohtien hieromista ja maalipinnan uudelleen kiillotuksen. Lähivuosina auto on tarkoitus ylimaalata mustalta osalta, jotta siitä saa virheettömän.
Pääsiäisenä 2024 auto vietiin messuhalliin Suomisen Aarnen kanssa, ja voin todeta, että ammattikouluaikainen unelma on toteutettu: auto keräsi runsaasti huomiota näyttelyssä. Olin todella yllättynyt, kuinka paljon vanha esikammiodieseli edelleen kiinnostaa ihmisiä. Konehuoneen siisteydestä kuulin lukuisia ylisanoja, ja olihan niitä mukava vastaanottaa koko viikonloppu.
On hauska todeta tässä kohtaa, että junnuvuosien esikuvat autohommissa, Petri Raappana sekä Joni Suvitie, ovat nykyään hyviä ystäviäni ja ovat olleet suurena apuna omissa touhuissa. Myös Blomppo tuli tutuksi tätä projektia tehdessäni ja oli apuna puhelimen välityksellä aina kun kyselin apuja tai neuvoja autoa rakentaessa.
Suomisen Aarne on ollut korvaamaton apu hallilla ja maalannut autosta lukuisia asioita, kuten konehuoneen ja etulokarit. Aarne sekä Jesse Vigren ovat olleet tsemppaamassa, motivoimassa ja apuna rakentamassa aina kun rakentaminen on meinannut maistua puulta.
Kertaalleen auto tippui tunkilta ja kuskin puolen helma meni poikki. Kun itse aloin kirota tapahtunutta, Aarne tuumasi, että hän korjaa ja maalaa sen. Myös muutama päivä ennen ACS:ää kirosin kuskin peilin huonoa maalipintaa, mutta minun ollessani töissä Aarnelta tuli kuva maalatusta peilistä. Jesse tuumasi useita kertoja, että hän tulee Huittisista ja mennään rakentamaan Mersua,s niin saadaan se kuntoon ajallaan. Suuren suuri hattu siis päästä näille herroille, Miro ylistää kavereitaan.
Mirolla on ympärillään todella hienoja ystäviä, ja voidaan sanoa, että autoharrastus yhdistää ihmisiä paremmin kuin Nokia konsanaan. Kun kysyimme Mirolta, mitä on suunnitelmissa seuraavaksi, hän mainitsi aiemmin mainitun mustan osuuden uudelleen maalauksen tulevan työn alle, ja uusia projektejakin on jo mielessä.
– Ajatus S14-korin Nissanista varustettuna Mercedeksen M104-bensamoottorilla ja tietenkin ahtimella on vahvasti läsnä. Harrastekassa vain vaatii reilusti parannusta, tätä odotellessa.
SPEKSIT:
MOOTTORI:
OM605.960 2,5-litrainen viisisylinterinen 20V -turbomoottori täysin läpikäytynä, Holset HX40 Super #14 pesällä, vaparin nokat, koneistetut männät, Mynädiesel 7 mm syöttöpumppu, Mynädiesel suuttimet, H-profiilikiertokanget, OM606-öljypumppu, Raptec imu- ja pakosarjat, jäykät venttiilijouset, Ramair-suodatin, 14-rivinen öljycooleri, Griffin jäähdytin sähköflektillä
VOIMANSIIRTO:
BMW S5D-320Z ZF -vaihteisto, johon tehty kytkinkoppamuutos, MS-Koneistuspalvelun billet-teräsvauhtipyörä, SRE-765 asetelma, 4-lapainen sintterilevy, alumiinishifteri, W140 S500 -Mersun kardaani johon yhdistetty BMW:n etupätkä, 2.65 ASD-lukkoperä
ALUSTA:
MTS korkeussäädettävä alustasarja, Wiechers-poikkituki, 320CE sportline -vakaajat, takana säädettävät ylätukivarret
JARRUT:
Edessä 4-mäntäiset CE320-jarrusatulat, Zimmermann 295 mm rei’itetyt jarrulevyt, takana Volvon 4-mäntäiset jarrusatulat, 278 mm Zimmermann rei’itetyt jarrulevyt
VANTEET JA RENKAAT:
OZ Futura, edessä 8,5x17” ja takana 10x17”, ET ei muistissa, renkaat edessä Kapsen 205/40-17” ja takana Nexen 235/40-17”
KORIMUUTOKSET:
Lasikuituinen AMG-korisarja kokonaisuudessaan, Turbodieselin etulokari ilmanottoaukolla, omavalmiste etupuskurin lippa, Avantgarde-maski, konehuone muokattu ja siistitty
SISUSTA:
Kattoverhoilu, pilarit ja hattuhylly verhoiltu alcantara-jäljitelmäkankaalla, listat teipattu, lisämittarit keskikonsolissa, hydraulinen käsijarru, muokattu mittaristo, Nardin ratti, AMG-poljinpinnat, Ground-zero -erillissarja edessä ja takana, Pioneer-soitin, Ground-zero 12” subwoofer, Ground zero -vahvistin, auto äänieristetty
KIITOKSET:
Petri Raappana, Aarne Suominen, Jesse Vigren, Joni Suvitie, JesseRintala, Simon Blomqvist, Elias Mikkola, OptimoiAutosi Loimaa, Fixus Loimaa ja kaikki ketkä unohdin mainita
KUKA KUSKAA:
- Omistaja: Miro Niemi
- Ammatti: Kuljetusyrittäjä
- Ikä: 27
- Instagram: @mironiemi TikTok: @niemi174
Muista seurata GTi-Magazinea myös somessa!
- Facebook: https://www.facebook.com/GTiMagazine/
- Instagram: https://www.instagram.com/gtimagazine/
Tilaa GTi-Magazine kotiisi osoitteesta www.gti.fi/tilaa !
EXTRA PHOTOS!
