International man of mystery eli Tarmo ”Mystinen” Hänninen on rakennellut Bemareita vuosikymmenien ajan. Mies, joka tykkää tehdä erilaista, päätti tällä kertaa nykäistä E36 M3:n tupaan pari pykälää tuoreemman ja mahtavan virityspotentiaalin omaavan N54B30-moottorin, jota tavataan BMW:n E9x-mallisarjan autoissa. Eikä siinä vielä kaikki, sillä ohjaus autossa oli ostohetkellä aivan väärällä puolella, ja se luonnollisesti piti myös korjata.
PIKAFAKTAT
- Kone: N54B30
- Vanteet: BBS RS2 3-os 18”
- Teho: Pohjasäädöissä 1,2 bar 500 hv
Auto esitelty GTi-Magazinen numerossa 01 / 2023 · Kuvat & teksti: Jape Tiitinen @jap3
Hännisen Tarmo on mystinen mies. Hänen enemmän tai vähemmän mystisiä rakennettuja autojaan – useimmiten Bemareita toim. huom. – on voinut bongata vuosien varrella autotapahtumista, jo lähes unholaan jääneiltä netin keskusteluforumeilta, tai milloin mistäkin. Useimmiten autosta löytyy mystinen.fi tarra, joka kertoo Midaksen kosketuksesta.
Tarmon suosikkiautoiksi ovat vuosien vieriessä valikoituneet erityisesti takavetoiset BMW:t niiden jo vakiona kestävien osien ja yleisesti laajan osien saatavuuden vuoksi.
– Oma erikoistuminen on aina ollut erilaisissa moottoriswapeissa ja yleensä jälkiahdetuissa sellaisissa. Jokin siinä vaan viehättää rakentaa täysin koriin kuulumatonta tekniikkaa ja päästä vielä lopuksi käskyttämään sitä tielle, esimerkkinä vaikka taannoinen E30, johon tuli yli 800-heppainen S54B32-moottori.
Tarkoitus on ollut aina tehdä autot kilpien väliin, mikä aiheuttaa monesti rajoituksia itse rakentamiseen vs. esimerkiksi täysiverinen kilpa-auto. On siistiä, jos olen pystynyt välittämään samantyylistä rakenteluintoa muille projektejani seuraaville, jotka itsekin värkkäävät samankaltaisia moottoriswappeja. Aina rakentelun kohteena ei suinkaan ole ollut BMW, välillä on tullut tehtyä muun muassa nelos-Supraa, Opelia ja Hondaa. Olen sekoittanut pakkaa myös muilla tekniikkaswapeilla, kuten BMW E28 535i Supran 2JZ-GTE-moottorilla, Tarmo kertoo.
Jälkiahdetut Bemarit ovat tulleet miehelle siinä määrin tutuiksi, että niitä hän tykkää rakennella edelleen, ja uusia ideoita tulee koko ajan ovista ja ikkunoista. Mitäpä sitä kasvava nuori mies muutakaan iltaisin askartelisi. Tarmo on tunnettu siitä, että hänellä on aika paljon BMW-merkkisiä autoja. Suht rankan harvennuksen jälkeenkin tallista löytyy edelleen 13 erilaista Bemaria, ja Tarmo sanoo, että kesälle 2023 pitäisi valmistua ainakin yksi ahdettu Mystinen E30 325i sekä pari muutakin projektia. Sarkaa siis riittää.
N54B30 ENGLANNISTA
– Tämän tarinan auto syntyi ajatuksesta vuonna 2019, kun viimeisin turboprojekti E46 tuli päätökseensä ja teki mieli jotain uutta rakenneltavaa. Olin katsellut useasti ulkomailla myynnissä olevia BMW N54B30 -moottoreita, jotka vaikuttivat olevan kohtuuhintaisia valmiita turbopatoja.
Porukka on ottanut moottoreista vakiona hyvin voimaa ja ne näyttävät kestävän pienillä kukkopilliahtimilla reilusti pakopainetta hajoamatta. Ajattelin, että kun tuota moottoria ei ole Suomessa juurikaan käytetty moottoriswapeissa, niin olisi ihan mielenkiintoista tehdä sellaisesta sinkkuturbo vanhempaan koppaan.
Tarmo päätyi ostamaan Englannista kokonaisen moottoripaketin vaihdelaatikkoineen, niin olipahan ainakin tekniikka jo valmiina. Rahan hän lähetti etukäteismaksuna ja jäi sitten vaan sormet ristissä odottamaan. Kun lava lopulta saapui perille, oli luonnollinen jatkumo alkaa etsimään paketille sopivaa sijoituspaikkaa.
– Useaa BMW:n koppaa oli tullut jo testattua ahtimien kera, mutta E36 oli jäänyt jostain syystä välistä. Olisiko syy siihen, ettei mallissa ole pyöreitä valoja? Päätin, että seuraava jälkiahdettu projekti olisi E36 M3, niin tulisi kerralla kokeiltua tämäkin korimalli ja vieläpä mallisarjan parhaimmalla aihiolla. Tallissa oli jo yksi E36 M3 hankittuna, mutta sitä ei kehdannut alkaa pilaamaan.
SOPIVA AIHIO
Elettiin loppuvuotta 2019, ja Tarmo aloitti sopivan korin metsästämisen. Ensimmäisenä vastaan tuli 3.0l M3, jonka mittarissa ilmoituksen perusteella oli vain 120 tkm. Sopivan hintaisen aihion osuessa kohdalle Tarmo ajatteli välittömästi, että tuollaiseen peliin olisi mukava hieroa Holsetti moottorin kylkeen puhisemaan.
Hän lähti hakemaan autoa, ja paikan päällä huomasi yksilön olevan oikeasti keräilykappale, jota ei kannattaisi alkaa purkamaan. No, auto trailerille, hallin nurkkaan seisomaan, ja etsimään seuraavaa uhria.
– Nettiautossa oli ollut pitkään myynnissä yksi oikeanpuoleisella ohjauksella oleva 3.2 Evo M3. Sisusta oli purettu ja laitettu kuppipenkkiä sekä puolikaarta ynnä muuta. Ajattelin, että jos tuosta saisi sopivasti hintaa alas, niin ei ainakaan menisi hyvä pilalle, kun swappaisi moottoria ja ohjausta, Tarmo muistelee.
Auto oli myynnissä autokoulun opettajalla, joka oli ostanut sen asuessaan Englannissa ja alkanut hieromaan autoa rata-ajoon sopivaksi. Sitten hän oli muuttanut Saksaan ja ottanut auton mukaansa, kunnes muutti takaisin Suomeen ja M3 seurasi perässä.
Hintaehdotus myyjälle, ja saman viikon sisään hakemaan toinen M3 kotiin. Ajelin auton Vantaalta Kuopioon, ja ensilumet satoi juuri sinä päivänä, mutta selvisin ehjänä kotiin.
Ohjauksen muuttamiseksi vasemmalle puolelle Tarmon piti hankkia lisäksi vielä yksi E36 coupe, josta saisi otettua kojelaudan ja muut swappiosat. Ostovimman ollessa ylimmillään Tarmo hommasi myös kaksi E34 M5 -projektia, joista toinen kiilasi E36:n eteen kiireellisyysjärjestyksessä.
– Tuli siihen väliin vielä yksi E24 S38-tekniikalla, mutta E36 pyöri alati mielen syövereissä ja hommasin siihen jatkuvasti osia valmiiksi hyllyyn.
MITTAILUA JA NOSTELUA
Kun E24 ja E34 olivat nipussa ja ajossa, oli Tarmon aika siirtyä E36:n pariin tosissaan. Aikaa oli vierähtänyt tovi, ja oltiin menossa jo kesässä 2021. Tavoite oli saada auto ajoon kesälle 2022. Saatiin korvanappiin tieto, että legendaarinen Kalis Car Show järjestettäisiin taas muutaman vuoden tauon jälkeen, joten deadline oli selvillä.
– Eniten aikaa taisi mennä ohjauksen vasemmalle puolelle siirtämisen kanssa; se ei ollut niin sanotusti läpihuutojuttu. Tarkoitus oli autosta tehdä orkkissisustainen cafe racer, jolla voisi ajella vaikka töihin niin halutessaan, tai vetää kotelot tuleen jos mieli tekee. Tästä syystä olemassa olevien varusteiden olisi hyvä toimia, pois lukien ilmastointi, jonka paikan Holsetti tulisi viemään.
Monen monta tuntia Tarmo purki sähköjä pois autosta ja vähintään yhtä monta tuntia hän myös kolvaili piuhoja takaisin siirrellessään bokseja ja liitoksia auton puolelta toiselle. Mitään erikoisia ongelmia ei kuitenkaan ilmaantunut, joten vuorossa oli moottorin sijoittaminen konehuoneeseen.
Konehuoneesta oli tarkoitus tehdä tehdastyylinen ratkaisu, sellainen, että voisi kuvitella moottorin olleen autossa alun perinkin. Tämän takia muun muassa E92 ecu / sulakeboksi sijoitettiin konehuoneeseen, jotta tehtaan kaapelointia pystyi käyttämään mahdollisimman tehokkaasti.
N54-moottori on alunperin toteutettu korkeapainesuoraruiskutuksella, eli suuttimet ovat suoraan kannessa männän päällä eikä perinteisesti imusarjassa. Jo heti alusta lähtien oli selvää, että alkuperäistä bensapuolta ei tultaisi käyttämään vikaantuvien suuttimien ja nopeasti ahdistavan korkeapainepolttoainepumpun takia.
– Imusarjaksi löytyi jenkkipoikien alumiininen tekele, josta pienellä muokkauksella saatiin projektiin sopiva kampe. Tämä tarkoitti sitä, että vakioecua ei tulla autoon laittamaan. Kuitenkin jo aikaisempien projektien aikana omavalmiste-ecut olivat olleet enemmän sääntö kuin poikkeus, joten seuraavaksi otettiin yhteys kaveriini Vems Welho Sami Korhoseen, ja mietintämyssyt päähän, miten hommaa lähtisi toteuttamaan. Samin kanssa olemme käyneet samassa koulussa elektroniikkainsinöörin tutkinnon, joten rakkaus lajiin on hyvin vahva.
Pohjaksi eculle otetiin vakioecun kuoret ja liitin, jotta saatiin tehtyä vakiojohtosarjaan käypäinen pnp-paketti. Sitten suunnittelemaan piirilevyt ja komponentit, joilla saadaan rakennettua tarpeeksi sisään- ja ulostuloja ohjailemaan moottoria. Itse moottorinohjauksen softa on Vems.
N54B30 on kuitenkin jo huomattavasti modernimpi moottori kuin perus 90-luvun M50. Niinpä muun muassa laturi, sähköinen kaasuläppä ja sähköinen vesipumppukin pyörivät väylässä ja tarvitsevat ohjaukset / ohjelmat toimiakseen oikein. Kun öljytikkuakaan ei ole, niin öljytasonmittaus on myös tehty OEM-tyyliin ja luettavissa moottorinohjauksen mittaristosta. Myös vanokset ovat käytössä, ja molemmille nokille on omat kartat, joilla nokat voidaan säätää portaattomasti.
Kaikki tämä on vaatinut paljon komponenttien ja OEM-ohjauksien tutkimista sekä koodaamista. Jopa wlan-moduulikin on diy-laitos, jolla moottorinohjauksen softa saadaan näkymään Android soittimeen ja vältytään turhilta lisämittareilta. Tällainen ratkaisu oli käytössä jo E46 turbossa. Onni on väylää työkseen koodaileva ja projekteista aina vain innostuva kaveri. Osa ohjelmistakin on Samin käsialaa, joko kokonaan tai osittain muokattuina.
Tähänkin moottoriin olisi saanut enemmän tai vähemmän valmiin aftermarket-ecun kaupan hyllyltä, mutta itse tekeminen on osa harrastamisen suolaa, joten nautitaan siitä aina vain kun on mahdollista. Itseään haastamalla oppii monesti uusia taitoja, joita voi soveltaa seuraavissa projekteissa.
Ecun jälkeen vuorossa oli pakosarjan rakentaminen. Konehuoneessa ei ollut juurikaan ylimääräistä tilaa pyöritellä älytöntä käärmeenpesää, kun runkoaisoja ei ollut tarkoitus muokata. Iskarintornia piti muokata hieman downpipen takia. N54 kansi on suoraruiskutuksen vuoksi erittäin korkea, joten se vie paljon tilaa myös korkeussuunnassa. Pakosarjaksi muodostui 6-2-1 -tyylinen pulssisarja kahdella 46 mm hukkaportilla.
Alumiiniset vesiputket piti myös muokata sarjan takia ja muutenkin tehdä muutoksia alkuperäisten tuplaturbojen takia. Oman tilansa vei myös 3,5” downpipe ja HX50mfs Holsetti, josta moni sanoikin, että se ei herää ikinä, mutta tuntui se kuitenkin ihan muikeasti pelaavan, kun nokkakarttoja hioi kohdalleen. Overlappi on powerlappia, vai miten se meni, pakopaineita kuitenkin kunnioittaen.
Mittailua ja moottoripaketin edestakaisin nostelemista suoriteltiin varmaan sen 20 kertaa, ja lopulta pakosarja ja moottorin- ja vaihdelaatikonkannakkeet olivat syntyneet. Vaihdelaatikoksi oli mietinnässä myös BMW 8hp -laatikko, mutta ajattelin tämän kokeilun jättää johonkin seuraavaan projektiin. Vatkataan vielä keppiä E36:n kanssa.
Sitten moottorin ympärille piti asennella vielä apulaitteet, sähköt ynnä muut osat, ja konetta päästin käynnistämään jo perinteeksi muodostuneella tavalla pääsiäisen pyhinä Samin kanssa. Suoriteltiin siinä jonkin verran väylän koodailuja sekä testailuja, jotta avaimesta pääsi kääntämään, ja niin vain auto heräsi eloon.
Tämän jälkeen to-do-listalla oli jäljellä vielä korin täydellinen läpikäynti ja maalaus, vanteiden koneistukset ja kaikenlaiset pienet asiat, kuten koko sisustan maalaus ja kasaaminen, sekä konehuoneen viimeistely.
YLI 500 SARJAA
– Autosta puuttui sisusta, mutta onneksi olin varastoinut yhden hyväkuntoisen vaderisisustan hallin perukoille vuosien saatossa. Erilaiset ruskeat sisustat ovat aina miellyttäneet silmää, ja sellainen piti autoon saada tällä kertaa. Monta eri vaihtoehtoa tuli käytyä läpi ennen kuin BMW Individual Oxydbrown osui kohdalle ja valinta oli selvä. Penkit olivat hyvässä kunnossa pieniä naarmuja ja ajan tuomia halkeamia lukuunottamatta.
Näiden korjaaminen onnistuu nahalle tehdyllä kitillä, jolla voi silotella poikkeamia. Hetki hiontaa ja kittiä sekä lopuksi vähän kynäruiskua, niin ovipahvit ja penkit olivat muuttuneet ruskeiksi. Satiinilakka pintaan ja romut autoon kiinni. Samalla tuli maalattua myös kattoverhoilu, hattuhylly ja lattiamattokin täysin mustaksi.
Seuraavana vuorossa oli vanteet, jotka hyvin useasti tekevät autosta auton. Koottavia vanteita lähes työkseen kunnostavalla ja yli 500 vannesarjaa maailmalle saattaneella itseoppineella vanneartistilla Tarmolla oli mielessään yksi vannemalli, joka oli vielä kokeilematta.
Tallin hyllyssä oli odotellut joitakin vuosia 17” BBS RS2 -vannesarja, joista voisi tehdä 18” sarjan 3-osaisina. Jutun auto sopi vanteille täydellisesti, joten tuumasta toimeen. Useampi tovi lippojen ja keskiöiden intensiivistä mittailua sekä suunnittelua ennen kuin Tarmo nosti osat kyytiin ja suuntasi Helinin Konepajalle esittelemään viimeisintä fantasiaa toteutettavaksi.
– Arto ja Eero Helin ovat hyviä ystäviäni eivätkä säikähdä mielikuvituksellisia haaveitani koneistuksen sekä rakentamisen suhteen. Kardaanin ja muiden osien valmistamisen välissä kivenkovat ammattilaiset koneistivat blankolipeistä ja keskiöistä yhteensopivat palat, joista sain kasattua auton täydelliset vanteet, BBS:n kultaisilla keskimerkeillä, gunmetal-keskiöillä sekä kultaisilla piikkikehäpulteilla.
E36 takakaaret eivät ole vakiona kovinkaan leveät, ja taakse täytyy lippaa saada enemmän kuin eteen, joten kaaret menivät mankelin ja hitsauksen kautta maaliin.
Vielä viimeisenä yönä ennen Kalista maalasin auton osia ja mietiskelin, että pakko tämä on nyt saada valmiiksi, kun sille tielle on lähdetty. Niin vain päästiin ajamalla tapahtumaan M3:n ja kahden muun tallin auton voimin, Tarmo muistelee.
Sen verran tiukka oli tuo Kalista edeltävä kahden viikon rupeama, että salskean miehen atleettisesta ruhosta lähti 4 kg painoa pois. Ja jotkut vielä väittävät, ettei autourheilu ole muka oikeaa urheilua!
SPEKSIT:
MOOTTORI:
N54B30 muutettu tuplaturbosta sinkkuturboksi, omavalmisteinen vakiojohtosarjaan sopiva pnp-moottorinohjaus aina piirilevystä lähtien can-väylän softiin asti, omavalmiste-pakosarja, poistettu OEM korkeapainepolttoaineensyöttö ja muutettu normaaleilla EV14-suuttimilla toimivaksi, muokattu aftermarket imusarja, E85-polttoaine, teflon-polttoainelinjat, Turbosmart-polttoaineensäädin, 3” ahtoputket, aftermarket cooleri, Holset HX50 MFS -ahdin, 3,5” rst pakoputkisto alusta loppuun, OEM sähköinen vesipumppu muokatuin vesiputkin, OEM moottorin anturit, sähköinen kaasuläppä, todella paljon itse valmistettua osaa ympäri konehuonetta
VOIMANSIIRTO:
OEM 6-vaihteinen ZF GS6-53BZ -laatikko, Adamatin kaksilevyinen kytkin +1000 Nm väännönkestolla, muokattu kardaani, muuten OEM 3.2 M3 perä ja akselistot
ALUSTA:
BC Racing HM inverted -alusta, säädettävät alatukivarret takana
JARRUT:
Vakio M3 jarrut täysin kunnostettuina EBC-paloilla ja uritetut EBC-levyt, edessä 315 x 28 mm, takana 312 x 20 mm
VANTEET JA RENKAAT:
BBS RS2 9 x 18” ja 10,5 x 18” muokattu 2-osaisista 3-osaisiksi, renkaat edessä 225/40-18” ja takana 265/35-18”
KORIMUUTOKSET:
Auto pyritty pitämään orkkislookissa muutamilla pienillä höysteillä, Uudet OEM-style tummapohjaiset valot edessä ja orkkisvalot takana, tummaoptiikkavilkut ympäri autoa, Clubsport-takasiipi korotuspaloilla, levitetyt takakaaret, muuten kori käyty täysin läpi ja maalattu itse Individual OEM Santorini Blue -värillä
SISUSTA:
Auto alunperin oikealta ohjattava ja muutettu itse projektin kuluessa vasemmalta ohjattavaksi, vader lepakkopenkit, sisustan nahkaosat ja penkit värjätty Individual Oxydbrown värillä, Android-soitin kääntyvällä näytöllä missä pyörii mm. moottorinohjauksen mittarit, ei erillisiä lisämittareita. GZ 5.25” erillissarja edessä ja 6.5” takana, aikakauden mukaisesti 2 x 8” JBL subbaria takakontissa, JBL 6-kanavainen vahvistin
KIITOKSET:
Vems welho Sami Korhonen Mastermind moottorinohjauksen suunnittelussa sekä toteutuksessa, jaksaa aina innostua uusista projekteista ja aivoituksista. Helininkonepaja, joka vuodesta toiseen on tehnyt tarvittavat koneistukset ja osien valmistukset mm. vanteet, apua saa aina tarvittaessa. Puoliso, joka katsellut harrastusta ja touhunnut mukana vuodesta toiseen, kaikki kaverit jotka auttaneet projektin kanssa tai käyneet edes jauhamassa jargonia, kiitokset myös muille harrastajille vertaistuesta
KUKA KUSKAA:
- Omistaja: Tarmo Hänninen
- Ammatti: Huoltopäällikkö
- Ikä: 40
- Instagram: @tarmohanninen
Muista seurata GTi-Magazinea myös somessa!
- Facebook: https://www.facebook.com/GTiMagazine/
- Instagram: https://www.instagram.com/gtimagazine/
Tilaa GTi-Magazine kotiisi osoitteesta www.gti.fi/tilaa !
EXTRA PHOTOS!
