Rotary-voimaa! - Mazda RX-7 FD3S TypeR '93

Petrin RX-7 on kokenut viime vuosien aikana lähes totaalisen läpikäynnin ja tee-se-itse -henki on tässä projektissa vahvasti läsnä. Suomessa Wankel-harrastajilla on tiivis tukiverkosto, jonka kautta tietoa näihin idän ihmeisiin on mukavasti tarjolla.

PIKAFAKTAT

  • Kone: 13b-rew
  • Vanteet: Work Meister S13P
  • Teho: 447 hv / 520 Nm

Artikkeli julkaistu GTi-Magazinen numerossa 07 / 2019.

– Olen ollut kiinnostunut tuunatuista autoista aina pikkupojasta lähtien. Joskus yläasteen alkupuolella aloin jo haaveilemaan RX-7:sta. Moottori kiehtoi ja ulkonäkö oli ajattoman komea. Päätin jo tuolloin, että joskus minä vielä sellaisen itselleni hommaan.

Aika kului Opeleiden ja Audien kanssa puuhaillessa ajokortin saatuani. Oli siinä isällä kestämistä, kun kaikki autot piti pilata. ”Ajo-ominaisuudet” pilattiin, ja meteliä lähti pakoputkesta ja soittimista. Mutta ikinä ei ollut voimaa, josta niin kovasti haaveilin. Ihannoin aina JDM-autoja ja luin niistä paljon, vaikka en ollut sellaista koskaan omistanut.

Erilaisten sattumien jälkeen möin Audin ja ostin voimantuskaan 400-hevosvoimaisen ´02 Subaru Impreza STI:n. Myyjä oli nykyinen hyvä ystäväni Sami. Hän kertoi omistavansa RX-7:n. Mietin hetken, että miksen minäkin vaan jo ostaisi sellaista? Tarvitsin kuitenkin kulkineen, joka toimittaa käyttöauton virkaa. Niille, jotka eivät tiedä: RX-7 ei todellakaan ole sitä.

UNELMISTA TOTTA

– Pari vuotta ajelin Imprezalla ja haaveilu RX-7:sta jatkui. 2014 kesällä aika oli kypsä. Olin päättänyt hommata harraste- ja käyttöauton erikseen. Sain myytyä Imprezan ja katselin Nettiautosta RX-7:a, joita silloin oli vielä myynnissä. Nokialta kävin hakemassa isä / poika -autoharrastajilta auton. Auto oli lähes vakio, mutta hyvässä kunnossa. Ajelin sillä kesän ja syyskuussa syntymäpäiväajelulla näytin eräälle Audille kaapin paikan, jonka seurauksena toisesta roottorista katkesi kärki-apexi.

Tästä alkoi 2,5 vuoden tekniikkatalkoot. Purin moottorin tallin lattialle palasiksi. Siinä sitä sitten ihmeteltiin talliporukalla, että mitähän ihmeen osia nämä on? Itse en ikinä ollut tehnyt koneremonttia, mutta eipä sillä ollut mitään väliä. Wankel ei ole mitenkään verrattavissa mäntämoottoriin.

Yksi kammio ja roottori olivat huonokuntoisia. Olin juuri tutustunut Mikkoon, joka myös omisti RX-7:n. Häneltä ostin japanintuliaisena tulleet käytetyt roottorit. Kammion ostin turkkilaiselta tyypiltä Belgiasta. Sekin osto päättyi lopulta onnellisesti.

Tietoa Suomessa oli huonosti tarjolla, mutta pikkuhiljaa puhelimeen alkoi kertyä Wankel-harrastajien numeroita. Nykyään olen aktiivinen jäsen huippuhienossa Rotary Garage Finland -porukassa.

Keulan ilmettä on freesattu 99-spec -mallin etupuskurilla, custom sleepyeye-projektorivaloilla, ja puskurivalot on avattu, maalattu ja lisätty päiväajovalot vilkkutoiminnolla.
Hiilikuituinen konepeitto keventää kivasti jo muutenkin kevyttä autoa. Tankki täynnä painoa on vain 1 180 kg.
Petrillä oli autossa jo järeämmät Lexuksen jarrut, mutta hän joutui vaihtamaan ne alkuperäisiin jarruihin Work Meister -vanteiden vaikean puolanmuodon vuoksi.

TEKNIIKKATALKOOT

– Jenkkisivustoja selanneena sekä Samin kanssa asioista jutelleena päädyin streetportaamaan koneen. Olen aina ollut sellainen, että tahdon tehdä kaiken itse. Ilmavinku käteen ja viilaamaan imu- ja pakokanavia. Vauhtipyörä ja vastapaino tasapainotettiin Vellun toimesta uusiksi.

Turboksi ostin toisessa RX-7:ssa olleen Turbonetics t66 -ahtimen isommalla pakopesällä. Isä teki minulle yhden pakosarjan, josta loppupeleissä tein vielä kolme eri versiota. Downpipen tein 4” putkesta ja yhdistin apexin 3” putkeen. 60 mm hukkaportti meni alkujaan heti portilta putkeen, mikä ahdisti ja nosti pakopainetta. Se johdettiin myöhemmin ulkoilmaan ja nykyisin se kulkee omalla 2” putkella taakse asti.

HKS-välijäähyn muokkasin sopivaksi v-mount setuppiin, ja Koyorad-syylärin lähdöt muokattiin. Vakio-öljyjäähyt poistin ja asensin toiselle puolelle yhden ison aftermarket-jäähyn. Toiselta puolelta ohjataan ilmaa ilmansuodattimelle.

Osia tilailtiin ympäri maailmaa pienissä erissä aina rahatilanteen salliessa. Joitain osia haalittiin käytettynä ja joistain sai maksaa pitkän pennin tulleineen ja alveineen. Tämä tarkoitti sitä, että tehtaalla painettiin pitkää päivää aina tilaisuuden tullen.

Bensakiskot tein profiilista. Letkut prässättiin hydraulikamoista ja polttoainepumppu päivitettiin. Kaikki vesi- ja öljyletkut menivät myös uusiksi. Tuorevoitelupumpun poistin, jotta moottorissa voi käyttää täyssynteettistä öljyä. Tankkiin kaadetaan 98-bensaa 1 % 2-tahtiseoksella.

Nardin mokkaratti ja nukatut konsolit tuovat lisää kisahenkeä ohjaamoon Willansin 6-pistevöiden ja Sabeltin kuppipenkkien oheen.
Raspberryn softa lukee tietoja usb-com -kaapelin kautta Apexin moottoriohjaukselta ja lähettää ne 7” näytölle.

SIISTIMISTÄ JA SÄÄTÖÄ

– Tässä vaiheessa siirsin kaikki sulakkeet, releet sekä akun konehuoneesta auton sisälle. Myös kaikki ylimääräiset sähköt poistettiin twinturbo-ohjauksen poistuttua. Johtoa lähti loppupeleissä pari ostoskassillista. Lähes kaikki auton sähköt on nykyään muutettu jollain tavalla.

Kun kaikki osat oli sovitettu konehuoneeseen, purin tyhjänä kasatun koneen pois ja aloin niputtaa konetta kasaan. Vasta kesällä 2016 sain kaikki osat ostettua.

Kaikki osat konehuoneesta maalattiin mustaksi. Tammikuussa 2017 auto ihme kyllä lähti käyntiin pienten säätöjen ja maadoitusvikojen jälkeen. Se säädettiin melkein heti ja siitä alkoi kiivas kasaaminen kesää kohti. Hommasin Sabeltin penkit, Willansin vyöt, Momon ratin, ja autoa kasattiin katsastus- ja ajokuntoiseksi. Tekniikka muutoskatsastettiin singleturbolle. Auton painoksi mitattiin lähes täydellä tankilla 1180kg.

MAALIA JA HIILIKUITUA

– Syksyllä kori purettiin palasiksi ja vietiin maalaamoon talveksi. Moottorin näppäsin pois huoltoa varten. Eihän minulla olisi muuten ollut mitään tekemistä talvella, kun kori oli maalarilla!

Hommasin hiilikuitukonepeiton, ja sisustan osia siistittiin. Eteen asensin Lexuksen maasturista isommat jarrut, jotka piti purkaa myöhemmin pois Work-vanteiden tieltä. Ajovalot muutin ”sleepyeye” -tyyliseksi, lyhemmät vivustot ja projektoriumpiot istutin alkuperäisten tilalle.

Kesällä 2018 auto säädettiin uusiksi wankelspecialisti Ranen avustuksella Harisella lukemin 447 hv / 520 Nm 1,36 bar ahtopaineella. Syksyllä katsastus ja jälleen auto seuraavana iltana palasiksi.

Konehuoneessa on niin paljon kiillotettua osaa, että moottorin päältä voisi käytännössä vaikka syödä. Välijäähdytin ja syyläri ovat päällekkäin v-asennossa, jotta moottorille saadaan maksimaalinen jäähdytys.

MODERNIMPAA MITTARISTOA

– Kesälle 2019 oli hakusessa kiiltävää ja leveämpää lippavannetta. Siihen kuumeeseen löytyi JDMdistrolta käytetyt Work Meisterit. Ne kunnostettiin ja maalautin custom-värityksellä. Konehuoneen kaikki alumiiniosat kiillotin, sekä siistin johtojen, letkujen yms osien sijainteja. Myös Opelin ohjaustehostajan pumppu löysi tiensä autoon, minkä johdosta moni osa piti tehdä uusiksi. Mutta konehuoneesta tuli omaan silmään kohtuullisen hyvä.

Mittaristo piti saada nykyaikaisemman näköiseksi. Rahaa en halunnut laittaa monen tonnin valmiiseen näyttöön saati vaihtaa moottorinohjausta sen takia. No taas piti itse tehdä. Hommasin jenkeissä kehitetyn Powertune-softan Raspberrylle ja siihen 7” näytön. Upotin näytön mittariston tilalle sekä poistin kaiken turhan. Nukkasin mittariston ja konsolin osat. Lämmönsäätimet upotin din-aukkoon ja kitaranupeista säätimet. Tein myös led-polttoainemittarin.

Vakiomittariston poistuttua ecu ei saanut enää nopeustietoa. Siihen sain apua työkaverilta, joka piirsi elektroniikkapiirilayoutin nopeustietomuuntimesta. Kolvasin osat nippuun ja näin sain myös nopeustiedon uudelle näytölle.

Raspberryn softa lukee usb-com -kaapelin kautta Apexin moottoriohjaukselta tietoja ja lähettää ne 7” näytölle. Datalogit-purkkiin saa myös anturitietoja. Nukattujen osien kaveriksi sopi Nardin mokkanahkaratti.

Keväällä oli hieman ongelmia sähköhäiriöiden muodossa, mutta alkukesästä syyksi paljastui onneksi häiriösuojaamattomat tulpat. Ne toimivat niin pitkään hyvin, kunnes autoon tuli sähköinen tehostajapumppu, Raspberry-tietokone ja näyttö.

Autossa ei kohta ole paikkaa, jota en olisi siistinyt tai muokannut. Sisustan tulen vielä nukkaamaan kokonaan ja hommaamaan hiilikuituisia osia.

Asioita hierotaan paremmaksi ja toimivammaksi koko ajan. Itse kun en ole koskaan mihinkään tyytyväinen, mutta johonkin on tyydyttävä, jos autolla aikoo joskus ajaa. Monet asiat on tehty kahteen tai kolmeen kertaan, mutta tekemällä oppii. RX-7:lla on hieno käydä kruisailemassa ja polttamassa kumia kun kerkeää. Sitä käydään ulkoiluttamassa kun on aikaa, pestään ja viedään talliin. Tapahtumissa käyn aina kun töiltäni ehdin.

Ostin myös varaosa-autoksi RX-7:n, josta moottori jää minulle varalle – jos sitä nyt koskaan tarvitsee. Siitä en vielä tiedä tarkalleen, kuinka seuraavan moottorin rakennan. Kesälle 2020 on hankinnassa ilma-alusta ja eiköhän jotain tee-se-itse hulluja ideoita taas tule mieleen syksyn mittaan. Se tietää keväällä taas kiirettä ja talvella pitkiä työpäiviä.


SPEKSIT:

MOOTTORI:

13b-rew moottori, Streetporttaus, eli imu- ja pakokanavien avarrus, Rotary Aviation Super Seal -kärkitiivisteet + race-jouset, Atkins-sivutiivisteet solid cornereilla, tuorevoitelu poistettu, 640/1680 Bosch -suuttimet, 044-bensapumppu, AN6-linjat, AEM-paineensäädin, Turbonetics T66 + ar 1.15 -pakopesä, 4” downpipe, 3” pakoputki, 2” hukkaportin putki taakse, 60 mm hukkaportti, Turbosmart-dumppi, K&N-filtteri, Apexi-moottorinohjaus + Raspberry pi3 + 7” näyttö, AEM-puolat + NGK r6725-10.5 -tulpat, Opel sähköhydraulinen ohjaustehostin, HKS-välijäähdytinkenno, Koyorad-syyläri, kaikki vesi-, ilma- ja öljyletkut tehty uusiksi, ajetaan Motul 800 1% 2-tahtiseoksella 98-bensalla

VOIMANSIIRTO:

Xtreme Clutch 6-lapainen jousitettu sintteri, vaihdelaatikossa jäykistävät tuet

ALUSTA:

Tein Superstreet coilover, Hellman racing -puslat, tulossa ilma-alusta

JARRUT:

Vakiokokoiset uritetut / rei’itetyt levyt

VANTEET JA RENKAAT:

Work Meister S13P, edessä 18x9,5” et37, takana 18x10,5” et35, renkaat Nangkang NS-2 235/40, takana 265/35

KORIMUUTOKSET JA LISÄVARUSTEET:

99-spec -etupuskuri, Feed-style -helmat, 99-spec takavalot, Sleepyeye-valot projektoreilla, puskurivalot modattu, hiilikuituinen konepelti, Toyota 3r3 -väri, tulossa diffuusori, takavalolippa ja muuta pientä hiilikuituosaa

SISUSTA JA HIFI:

Sabelt-penkit custom verhoilulla, Willans 6-pistevyöt, omavalmiste takapoikkituki, USA-mallin takapenkkilokero, sähköt siirretty konehuoneesta lokeron sisälle, sheivatut ja itsenukatut konsolin osat, 7” näyttö + muutama mittari, Nardi Personal -mokkaratti, hiilikuituosia on ja tulee lisää, It’s a Rotary bitch! No need for CD-player.

KIITOKSET:

Isä, Timo, Tero, Marko, Nikot, Jani, Rane, Make, Jallu, Vellu, Rotary Garagen porukka, Sami, tää on sun syytä

KUKA KUSKAA:

  • Omistaja: Petri Varis
  • Ammatti: Automaatioasentaja
  • Ikä: 31
  • Some: @putteeevertti

Muista seurata GTi-Magazinea myös somessa!

Tilaa GTi-Magazine kotiisi osoitteesta www.gti.fi/tilaa !

EXTRA PHOTOS!