Ilman minkäänlaista kokemusta, pelkällä nuoruuden innolla, on rakennettu tämä kakkoskorinen VW Golf. Tekemällä oppii, sanovat, ja Iivari Nevalainen todella otti härkää sarvista rakentaessaan tämän upean yksilön, jota kehtaa esitellä isoissakin valoissa.
PIKAFAKTAT
- Kone: 1.3 pikkulohko
- Vanteet: HTN Rennsport 15”
- Teho: 55 hv dryn dryn
Auto esitelty GTi-Magazinen numerossa 03 / 2024 · Kuvat: Santeri Leino @leinography · Teksti: Jape Tiitinen @jap3
Iivari hankki jutun Golfin ollessaan vasta 17-vuotias. Auto löytyi Kuopiosta ja oli ostohetkellä ihan siistikuntoinen yksilö, jolla alettiin kavereiden kanssa pyöriä autotapahtumissa.
– Tarkoitus oli ehostaa autoa ekan talven aikana vain muutamista kohdista, mutta kouluun mennessä bussissa istuessa jostain pulpahti ajatus, että mitäs jos kuitenkin tekisi autosta jotain muuta kuin ollaan yleisesti totuttu näkemään Suomen harrastekentillä, Iivari aloittaa.
Ilman sen kummempaa suunnitelmaa Iivari päätti purkaa auton aivan atomeiksi, tietämättä autoista juuri mitään. Uteliaisuus ja innokkuus ovat terveitä piirteitä nuoressa miehessä – sillä tavoin aina oppii uutta.
– Ajatus säkkialustasta juolahti mieleen. En tiennyt montaa pussitettua Kakkista, joten idea vaikutti hyvältä. Halusin tehdä autosta massasta erottuvan ja päätin siistiä konehuoneesta kaiken ylimääräisen pois. Ulkomailla niitä on tehty paljon, mutta Suomessa näkee harvemmin, joten ajattelin että silläkin erottuu muista. Nykyään Suomessakin on kyllä enemmän ja enemmän siistittyjä konehuoneita, ja niistä pidän henkilökohtaisesti erityisen paljon. Onpahan enemmän katseltavaa ja ihmeteltävää tapahtumissakin. Shave all the bays!
RENNSPORTTIA
Ostettaessa auton alla oli jotkut 17-tuumaiset Porschen vanteet, jotka Iivari päivitti toisiin samana kesänä miltei saman tien auton hankinnan jälkeen. Joku möi Facebookissa HTN Rennsport -vanteita, koossa 8 x 15” ja 8,5 x 15”. Pyörät istuivat Kakkikseen kaikin puolin niin hyvin, että Iivari haki ne heti pois kuleksimasta.
– Olihan ne vähän rujossa kunnossa, mutta siinä oli mukavaa puuhastelua tiedossa seuraavalle talvelle. Enpä tiennyt silloin, mihin se alkuperäinen idea pienistä entrauksista lopulta eskaloitui. Vanteet ovat kolmiosaiset, joten purin ne osiin, vein keskiöt puhallukseen ja maalaukseen paikalliselle pulverimaalaamolle ja aloin jäätävän kiillotustyön lipoille. Niitä sai hinkata useamman päivän, että sai mieluisat. Renkaiksi valikoitui silloin pienimmät saatavilla olevat koot, eteen 165/50-15” ja taakse 185/45-15”. Takavanteet olivat sen verran leveät, ettei auto suostunut laskeutumaan mahalleen ennen kuin rakentelin vähän lisää camberia takapäähän.
Ostohetkellä auto oli alkuperäisessä beigessä maalissa, mutta Iivari halusi jotain erilaista ja silmäänpistävää väriä. Värejä mietittiin pitkään ja hartaasti nettiä selaten. Monien muuttujien yhteenlaskettuna summana Iivari lopulta päättyi valitsemaan pääväriksi Porschen värikartasta sinisen Miamiblau M5C:n ja konehuoneesen väriksi Bambusbeige 523:n, molemmat saman konsernin värejä.
SHEIVAUS
– Moottorin vaihto kävi mielessä, ja kaikki kaverit ehdottivat yhtä jos toista pataa, jonka autoon voisi asentaa. Ajattelin olla senkin suhteen hieman erilainen ja päätin kunnostaa ja siistiä tuon alkuperäisen 1,3-litraisen vakiomoottorin takaisin paikalleen.
Konehuoneessa halusin panostaa yksityiskohtiin ja siivota kaiken ylimääräisen roinan pois. Siitä se ajatus sitten lähti, rakentaa auto vahvasti OEM-hengessä muiltakin osin. Sisustan säilytin täysin alkuperäisenä, poislukien huonot ovipahvit, jotka uusittiin ja verhoiltiin täysin alkuperäistä vastaavalla kankaalla. Takakonttiin asensin ilma-alustan kompurat ja säiliön näkyville, muut alustan ohjauksen hilppeet piiloon niiden alle.
Ajatus kaksivärisestä autosta tuli mieleen jostain elokuvasta, ja päätin maalata konehuoneen auton vaaleaan sisustaan sopivalla värillä. Golfin väriyhdistelmä on herättänyt paljon kysymyksiä ja kehujakin, eli osui siis nappiin, Iivari kertoo.
– Konehuoneesta lähti kaikki ylimääräinen pois, akku siirrettiin takakonttiin, massiivinen lasinpesunestesäiliö veks ja siro pieni tilalle. Tällä sai paljon avaruutta konehuoneeseen. Näkyvissä olevat rösöiset runkopalkit muotoiltiin sileiksi ja siisteiksi uusilla pelleillä. Tulipellistä otettiin puola, letkut, johdot, kiinnikkeet pois ja uusille paikoille, kaikki ylimääräiset reiät umpeen. Ja jotta sähköjohdotkin saatiin piiloon, oli ne tehtävä uudestaan ja niille piti keksiä uusi vaihtoehtoinen reitti, koska tulipellistä niitä ei voinut enää tuoda. Päätin kuljettaa johdot molemmilta puolilta autoa lokareiden takana ja sieltä vielä piilossa omille paikoilleen moottorille. Eniten tuskaa tuotti akun siirto taakse, virtakaapelit ja muu johdotus niin, että kaikki alkuperäiset sisustan osat kävivät vielä siististi paikalleen.
WEBERI ROKKAA
Iivarin projekti riistäytyi käsistä joulukuussa 2019, minkä jälkeen auto näki päivänvalon täysin toimivana seuraavan kerran vasta toukokuussa 2023.
– Tuolle aikavälille osui armeijan lisäksi vaikka minkälaisia viivykkeitä, niin rahallisia kuin itsestä riippumattomiakin. Ajattelin silloin, että laitan alkuperäisen murheenkryyni Pierburgin kaasuttimen takaisin, olihan se hyvin toiminut ennenkin. Vuoden ajan yritin saada autoa käymään ja toimimaan, tuloksetta. Vaihdoin kaasutinta, putsasin, vaihdoin osia ja tein kaikkea, mutta ei. Lopulta päädyin hankkimaan Weberin 32/34-kaasuttimen, joka olisi pitänyt vaihtaa ihan alusta pitäen. Hommat alkoivat rokkaamaan välittömästi, ja käytin auton katsastuksessa, josta tuli ensimmäiset kehut ja ihmettelyt autosta.
Kuluneen vuoden aikana Iivari kokee tehneensä jotain oikein saatuaan kutsun viime kevään American Car Showhun, kutsuja tapahtumiin – ja otimmehan mekin yhteyttä GTi-Magazinessa esittelyn muodossa.
– Siinä vaiheessa tuli ensimmäistä kertaa sellainen onnistumisen fiilis, kun tuntemattomat ihmiset alkoivat lähestyä viesteillä. Ei sitä olisi uskonut, että näinkin voi käydä, kun aloitti projektia. Ensimmäisen kerran auto oli näytillä viime keväänä American Car Showssa, johon vein sen trailerilla edellä mainittujen Pierburg-ongelmien takia. Oli miellyttävä kuulla kommentteja, kehuja ja ihmettelyä myös ulkomaalaisilta harrastajilta, joita näki messuilla.
VASTUSTAA
Meillä oli olemassa jo aikataulu ja suunnitelma kuvata Iivarin Golf viime kesänä, mutta yllättäen ilmeni ylitsepääsemättömiä vastoinkäymisiä.
– Ensimmäinen kuvausyritys päättyi jo edeltävänä päivänä, tai tarkemmin työpäivän jälkeisellä kotimatkalla. Siinä rennosti rullaillessa aivan varoittamatta kuului hirveä pamahdus ja rutina, jonka jälkeen rullailin tien laitaan, pysäytin auton ja nousin ulos autosta katsoen tulosuuntaan: öljyvana. Jaa-a, mitäs nyt? Kyyristyin auton alle, ja vaihdelaatikon kyljessä oli pään kokoinen reikä.
Vetarin pultit olivat irronneet, ja matka loppui siihen. Tarkoitus oli kuvata auto seuraavana päivänä kavereiden kanssa viikonlopun vieton yhteydessä Leppävirralla, mutta toisin kävi. Aloin soittelemaan uutta vaihdelaatikkoa ympäri lähiseutua, jotta pääsisin matkaan seuraavana päivänä. Pitkän soittokierroksen päätteeksi kirstu löytyi, mutta tietenkin vasta illalla, metsästä, ja – yllätys yllätys – aski oli vielä paikalllaan autossa, eli se piti myös irrottaa ensin.
Iivari keräsi kamat kasaan ja siirtyi kohteeseen. Onnekseen hän sai kaverin mukaan helpottamaan tekemistä. Ja jos sanon, että kaikki pultit olivat aivan jumissa, niin moniko yllättyi? Kyllä, siis aivan kaikki oli enemmän tai vähemmän jumissa, mutta aamuyön tunteina tämä kansallisaarre oli siirretty Iivarin talliin odottamaan aamua. Pienten nokosten jälkeen oli edessä vaihteiston putsaus ja asennus paikalleen autoon.
– Siinä ei lopulta mennyt tuntiakaan, kun kaikki oli paikoillaan. Toiveikkaana laitoin viestiä Japelle, että nähdäänkin vielä tänään toisen yrityksen merkeissä, koska edellinen ilta meni mönkään vaihteiston vuoksi. Pakkasin reissukamat ja ajoin tankille. Tankki täyteen jonka jälkeen auto lähti tosi vaivalloisesti käyntiin. Tulikohan tankattua sitä kuuluisaa kengurubensaa?
Iivari pohti taas muutaman tunnin, että mistähän Golf veti tällä kertaa vettä henkeensä. Selkeää vastausta ei löytynyt, joten Iivari päätti hylätä Golfin kotipihaansa ja lähteä Leppävirralle viikonlopun viettoon suunnitelman mukaisesti. Kahtena peräkkäisenä päivänä koetettiin kuvata auto, mutta herra Murphy päätti laittaa sormensa peliin molempina päivinä kovasta yrittämisestä huolimatta.
– Vasta myöhemmin selvisi, että aina kun tankkaa auton täyteen, sama ongelma toistuu, mutta puolikkaalla tankilla vehkeet toimivat täydellisesti. Mystinen vika joka vaivaa vieläkin, mutta sen kanssa on oppinut elämään.
Kun kysyimme Iivarilta tulevaisuuden suunnitelmista, hän kertoi ettei ole vielä mitään suunnitelmia, paitsi mahdollisesti moottorin vaihto jossain vaiheessa. Projektiin hän lähti sillä ajatuksella, että autosta tulee erilainen kuin muilla ja erottuu joukosta.
– Omasta mielestäni onnistuin ihan ok, vaikka aloitin projektin 17-vuotiaana autoista mitään tietämättömänä kloppina.
SPEKSIT:
MOOTTORI:
Vanhan liiton putsattu ja siistitty 1,3 l
VOIMANSIIRTO:
Vakio
ALUSTA:
Air Liftin pussit ja tolpat, Air Liftin 3P-ohjaus kahdella kompuralla
JARRUT:
320 mm levyt Ferodo D2500 -paloilla
VANTEET JA RENKAAT:
HTN Rennsport edessä 8 x 15” ja takana 8,5 x 15”
KORIMUUTOKSET:
Takakontti / varapyöräkotelo poistettu ja tehty uudestaan, johon tehtiin akkukotelo ja tarpeelliset muutokset alustan ohjauksille
SISUSTA:
Sisusta on täysin alkuperäistä vastaavassa kunnossa, kaikki muu on alkuperäistä paitsi ovipahvit jotka on verhoiltu alkuperäistä vastaavalla kankaalla. OEM-look on pyritty pitämään autossa myös sisustassa
KIITOKSET:
Haluan kiittää tallikaveria Iiro Ritokoskea kaikesta avusta auton kanssa.
KUKA KUSKAA:
-
Omistaja: Iivari Nevalainen
-
Ammatti: Sähkö- ja automaatioasentaja
-
Ikä: 22
-
Instagram: @iivari.nevalainen
Muista seurata GTi-Magazinea myös somessa!
- Facebook: https://www.facebook.com/GTiMagazine/
- Instagram: https://www.instagram.com/gtimagazine/
Tilaa GTi-Magazine kotiisi osoitteesta www.gti.fi/tilaa !
EXTRA PHOTOS!
