The best or nothing - Mercedes-Benz W109 '72

Aunalan Lasse oli vuosia Volkkarinaamion taakse piiloutunut Mersumies, joka lopulta astui esiin sopivan yksilön osuttua kohdalle.

PIKAFAKTAT

  • Kone: 4,5l V8 M117
  • Vanteet: Custom 17”
  • Teho: 200 hv / 360 Nm

Artikkeli julkaistu GTi-Magazinen numerossa 08 / 2020.

Ne, jotka tuntevat Lassen, elävät varmasti vuosia pidempään kuin ne, jotka eivät tunne. Sanotaanhan, että nauru pidentää ikää, ja Lassen kanssa turistessa poskilihasten hallinta on tunnetusti koetuksella.

Tämä parempien ihmisten Palokasta ponnistava Mercedes-harrastaja on sangen sanavalmis tilanteessa kuin tilanteessa, eikä naurunremakalta voi säästyä, mikäli Lassen on havaittu liikkuvan lähistöllä.

Useamman vuoden ja sitäkin useamman sadantuhannen ajetun kilometrin ajan ympärivuotisen harraste- ja käyttöauton yhdistettyä virkaa Lassella toimittivat erilaiset Volkswagen-konsernin tuotteet.

Eräänä päivänä ajellessaan rakennetulla vitoskorisella VW Jetallaan Lasse kysyi itseltään: ”Olisiko sinulla hetki aikaa keskustella ajomukavuudesta?”

Asiaa puntaroitiin Volkkarin ohjaamossa, ja kun ajatukset kääntyivät tietyn merkin suuntaan, kyseessä oli tietysti Mercedes-Benz.

– Kaikkihan tietävät, että maailmassa on kolme asiaa jotka eivät poistu koskaan muodista: Mersu, pin**i ja käteinen raha. Tässä kohtaa oli selvää, että VW-konserni oli disabloitava pois yhtälöstä. Taustalla painoi myös isävainaan neuvo: ”Aja millä ajat, mutta Mersulla loput.”

17” kehiin on koneistettu ja hitsattu keskiöt 14” peltivanteista, joiden päällä on kiillotetut oem-pölykapselit.
Enää ei kissa juokse auton ali, kiitos tuoreemman ilma-alustan. Lähes kaikki alustan puslat on löydetty ja vaihdettu vaikka autolla onkin jo ikää ja osien saatavuus mitä sattuu.

VAIKUTTEITA JÄRVELTÄ

Wörthersee-reissuillaan Lasse oli bongaillut komeita W108-korisia Mersuja jo monena vuonna ja päätös sellaisen hankkimisesta oli alkanut muotoutua takaraivoon yhä vahvempana ja vahvempana.

– Tässä niitä jo sitten katseltiin, vaikka todellista hankintapäätöstä auton suhteen ei ollut vielä tehty. Jetta palveli harraste- ja käyttöautona vuoden ympäri, joten järkevä käyttöauto oli hankittava ensin.

Keväällä 2015 löytyi Hollannista hyvillä varusteilla oleva W212-korinen Mersu, joka poimittiin mukaan Wörthersee-reissun yhteydessä. Tuolloin W212-koriset olivat vielä aika topakan hintaisia, vaikkakin hintakehityksen suunta oli koko ajan alaspäin.

Auto ei ehtinyt olla Lassella kuin vajaan vuoden ennen kuin se myytiin seuraavalle mersumiehelle. Tässä kohtaa syntyi päätös hankkia erillinen harrasteauto ja käyttöautoksi joku paremmin duunarin lompakolle sopiva, eli toisin sanoen sellainen, jonka hintakehitys ei olisi brutaalisti laskusuuntainen.

– Ostin käyttöautoksi W211 Eemelin ja aloin etsiä W108 / W109 -korisia tosissaan. Meni vuosi ja toinenkin. Välillä myynti-ilmoituksia selattiin enemmän ja välillä vähemmän. Vaatimuksena oli ehdottomasti langikori ja V8-moottori. Tästä johtuen katseet kääntyivät aika pitkälti ulkomaille.

4,5-litraisen V8-moottorin jatkeena on 3-vaihteinen automaatti. Kaikki 200 hevosvoimaa liikuttavat tätä ylvästä klassikkoa ihan hienosti ja komean äänimaailman saattelemana.
Sisustan voisi kuvitella olevan täysin alkuperäinen, mutta autosta löytyneen nahkapalan ja huoltotietojen mukaan on oletettava, että penkit on verhoiltu uudelleen.
The holy grail of retro car radio, eli Becker Mexico 7942 toistaa musiikin bluetoothin kautta, toimii navigaattorina ja kamppeesta löytyy myös handsfree-toiminto puheluille.

POSITIIVINEN YLLÄTYS

Alkukesästä 2018 Lasse näki mobile.de-sivustolla mielenkiintoisen ilmoituksen, jonka kuvat oli selkeästi otettu perunalla. Sen verran niistä sai kuitenkin selvää, että auto oli kriteerit täyttävä W109.

– Hinta oli mielenkiintoinen ja muutaman lisäkuvankin sain myyjältä, mutta kun sanaakaan ei puhuttu samaa kieltä ja viittomakieli on etänä tosi vaikeaa, tuntui kaupanteko mahdottomalta.

Avuksi löytyi MPS-Motorsin kautta suomalainen isäntä, joka asui Saksassa ja ajoi paikan päälle katsomaan autoa. Puhelimessa tuomio oli aika karu: ”Kaikki on ehjää, mutta auto on ylimaalauskunnossa. Sisältä ehjä, mutta ei todellakaan siisti.”

– Muutaman kuvan sain paikan päältä, mutta oli todella vaikea arvioida auton todellista kuntoa. Autokuume painoi kuitenkin sen verran vaakakupissa, että kaupat sovittiin, vaikka itse en autoa päässytkään näkemään. Ilmajousituksen osat lähtivät tilaukseen tässä kohtaa.

Meni pari viikkoa ja Mersu saapui Suomeen rekkarahdilla. Auton vieressä seistessä Lasselle selvisi, että Mersu oli ikäisekseen todella hyvässä kunnossa, vaikka auton katsoja toista puhuikin. Ylimaalaustuomioon vaikutti varmasti todella pahasti kellastunut ja harmaantunut maalipinta.

– Tästä selvittiin aggressiivisella pesulla ja kunnon kiillotuksella. Kirkkaan valkoinen nahkasisusta ei ollut nähnyt puhdistusainetta varmaan koskaan, mutta savukkeita edelliset omistajat olivat ainakin tuhkakupeista päätellen nauttineet antaumuksella.

Parasta oli kuitenkin se, että kaikki oli täysin ehjää, ja sisustan nahkaosat sai elvytettyä, kun jaksoi hieroa verhoiluja reilut 20 tuntia.

Päätään nyökyttelevä Wackeldackel-koira on aito fanituote, jota saa ostettua vielä Mercedeksen klassikkopuolen verkkokaupasta.
Oikean etukulman lipputanko toimittaa myös parkkitutkan virkaa, kertoen kuljettajalle missä auton nurkka todella menee ahtaissa pysäköinneissä.

MUTKA KANARIALLA?

Myyjän kertoman mukaan Mersu oli tullut hänelle osana velkoja ja hän ei tiennyt autosta käytännössä mitään. Ilmoituksessa oli maininta huoltohistoria, johon Lasse ei kiinnittänyt oikeastaan minkäänlaista huomiota myynti-ilmoitusta katsellessaan, mutta auton kyydissä odotti yllätys.

– Takakontista löytyi about heittomotillinen dokumentteja huolloista ja varaosista vuosien varrelta. Ensimmäinen omistaja oli säilyttänyt aivan kaiken autoon liittyvän, alkaen käsinkirjoitetusta kirjeenvaihdosta, jolla auto aikanaan tilattiin.

Samalla selvisi, että auto on ollut yhdellä ja samalla selvästikin herrasmiehellä Arizonassa Yhdysvalloissa vuosina 1972 – 2006, ja Saksassakin vain yhdellä omistajalla, jos ei lasketa tätä välimyyjää.

Saksastakin on aivan kaikki paperit tallella katsastustodistuksia myöten. Mysteeriksi on jäänyt vain, onko saksmanni rahdannut auton oikeasti jossain välissä Kanarialle. Katsastustodistukset puuttuvat kahdelta vuodelta, ja tuulilasissa on tälläkin hetkellä Kanariansaarten verotarra vuodelta, jolta Saksan katsastus puuttuu, ja auton saapuessa Suomeen paikallaan oli akku juuri samalta ajalta, ja sen tarroissa luki pelkästään Espanjaa.

VANTEET TURKISTA

Monta viikkoa ei ehtinyt auto kotiutua Suomeen ennen kuin rapiat 45 vuotta alkuperäistä ilma-alustaa tuoreemmat palkeet ja Airliftin 3P-ohjaus löysivät paikkansa Mersusta.

Auto laskeutui komeasti alas, mutta 14” vakiopyörät eivät enää oikein sopineet kokonaiskuvaan. Vanteet oli löydettävä.

– Jossain Facebookin ryhmässä tuli vastaan turkkilainen heppu, joka kauppasi vanteita. Kysyin niistä, mutta malli ei kuitenkaan kiinnostanut. Myyjä laittoi perään kuvia useammista aihioista mistä sai valita keskiön itse, ja tässä kohtaa homma lähti kiinnostamaan.

Muutaman rallienglannilla vaihdetun viestin jälkeen tajusin, että lähetin juuri rahaa Turkkiin. Myyjästä tiesin vain, että meillä on yhteisiä mieltymyksiä, eli vanteet ja kebab. Hieman hetkellisesti hirvitti, että mitähän sieltä tulee.

Meni myyjän lupaama kuukausi ja tullista tuli ilmoitus, että olisi tullattavaa. Todella positiivisena yllätyksenä varmaan kertaalleen meressä käyneistä laatikoista paljastui tilaamani 2-osaiset Mersun vanteet, ja työn jälki oli juuri sitä mitä luvattiin.

Vanteet pyörivät alla yhden kesän, mutta sitten päätin tehdä niihin nykyiset keskiöt itse W123:n peltivanteista, koska halusin 17” kehiin rosteriset pölykapselit. Edellisistä autoista poiketen Mersulla ajetaan vain kesäisin ja mieluiten kuivalla kelilä, mutta siitäkin huolimatta matkamittariin on kertynyt 10 – 15 tkm kesässä. Kesästä nauttimista vartenhan tämä auto nimenomaan hankittiin.

Suurempia suunnitelmia Lassella ei ajamisen lisäksi autolle ole. Vanteet tulevat varmasti taas vaihtumaan, kunhan sopivat aihiot osuvat kohdalle. Alkuperäisen D-Jetronicin päivittäminen 2020-luvulle on ollut myös vahvasti mielessä, samoin palkeiden päivitys, jolla saisi nostovaraa vielä reilusti lisää.

– Koska idea koko autoon tarttui aikanaan Wörthersee-reissulla, niin ympyrän sulkemiseksi tulevaisuudessa siintää pikku lenkki Itävallan alppimaisemiin.

Lassea voikin tituleerata Suomen Wörthersee-konkariksi, sillä miehellä on kokemusta järviseikkailuista jo yli vuosikymmenen verran. Jäämme siis odottamaan seuraavan seikkailun toteutumista ja toivotamme matkaseurueelle nautinnollisia kilometrejä alppimaisemissa.

Lassen henkilökuva löytyy speksilistan jälkeen, joten jatka lukemista!


SPEKSIT:

MOOTTORI:

Vakio 4,5l V8 (M117)

VOIMANSIIRTO:

Vakio 3-vaihteinen automaatti

ALUSTA:

Vakio ilmajousituksen tilalla napsun (45 vuotta uudemmat) nykyaikaisemmat palkeet ja lyhyemmät iskarit, Airliftin 3P-ohjaus

JARRUT:

Vakiolevyt joka kulmassa

VANTEET JA RENKAAT:

8 + 9 x 17” peltivanteista muokatut ja kiillotetut, kiillotetut pölykapselit, edessä 195/40-17” Continental, takana 205/45-17” Continental, koska tehtaan luovutuskortissakin on Continentalit

KORIMUUTOKSET:

Herra mun vereni! Ei tietenkään minkäänlaisia muutoksia!

SISUSTA JA HIFI:

Luojalle kiitos kaikki on alkuperäistä, pois lukien 45 vuotta uudemmat kaiuttimet vakiopaikoilla, soittimena ”The holy grail of retro car radio”

Becker Mexico 7942

KIITOKSET:

MPS-Motors, Ebay, Santander, Rengasnuora Oy, KL-Varaosat, Rimfix, Arizonan lumettomat talvet, Teemu Neulanen, Janne Hakanen

KUKA KUSKAA:

Nimi?

– Lasse Aunala

Ikä?

– 34

Some?

@lasse_aunala

Ammatti?

– Rengasmies

Lempiruokasi?

– Kebab

Millä ajat arkena?

– Muutaman pykälän uudemmalla Mersun W220 320cdil Sonderklassilla.

Jos saisit valita minkä tahansa auton arjeksi, mikä olisi käyttöautosi?

– Kyllähän se varmaan uusin S-Mercedes olisi.

Entäpä harrastepuolella, jos saisit valita minkä tahansa aihioksi niin mikä se olisi ja miten sitä parantelisit?

– Joku vanhempi S-Mercedes uudemmalla AMG-tekniikalla.

Milloin ja miten kiinnostuit autoista?

– Kyllähän se pikkuhiljaa sieltä mopoiästä jo alkoi.

Milloin ja miten kiinnostus muuttui todellisuudeksi ja aloitit autoharrastamisen?

– Ajokortti-iän kynnyksellä se alkoi muodostua.

Mitä kaikkia autoja olet omistanut?

– VW Jetta Mk2, VW Bora, VW Jetta Mk5, Mercedes-Benz W211, W212, W220, W109 ja sokerina pohjalla Fiat Panda.

Mikä on mieluisin muutos nyt esiteltävässä autossasi?

– Tässä tapauksessa muutoksien vähyys ja alkuperäisyys on se juttu. Eihän Mona Lisakaan ole vuosien varrella alkanut meikkaamaan.

Entä jos aloittaisit tämän projektin nyt, mitä tekisit kenties toisin?

– Eipä suurempia.

Mitä autoharrastus antaa sinulle mitä et muusta saa?

– Onhan se mahtava fiilis päästellä kesäiltaisin vanhalla Mersulla, sellasta fiilistä ei esim. kutomisesta saa.

Jos autoja ei olisi keksitty, mihin tuhlaisit rahasi?

– Reeberbahnille

Parhain muistosi autojen parissa?

– Kyllähän ne nuo Euroopan reissut on mahtavia, vaikea yksilöidä parasta.

Miltä tulevaisuus näyttää mielestäsi autoharrastajan silmin?

– Hyvältä. Monet pykäläthän ovat muuttuneet harrastajaystävällisempään suuntaan.

Entä miten autoharrastus on jo muuttunut mielestäsi sinun harrastusaikanasi?

– Onhan se muuttunut aika lailla ajasta, jota Jonnet ei muista. Shogunit ovat jääneet aika pitkälle Japaniin ja Latvian lasikuitua ei pultata kilpaa enää joka auton keulaan.

Miten muuttaisit autoharrastamista, jos saisit päättää vapaasti?

– Kyllähän suunta on ollut ihan hyvä, ehkä enemmän viikonlopun mittaisia tapahtumia, niin siinä ehtii komiasti höpötellä ihmisten kanssa.

Milloin olet lukenut GTi-Magazinea ensimmäisen kerran?

– Ei se hirveästi siitä 20 vuodesta heitä.

Muista seurata GTi-Magazinea myös somessa!

Tilaa GTi-Magazine kotiisi osoitteesta www.gti.fi/tilaa !

EXTRA PHOTOS!