Siuntiosta löytyy kuulemma asukaslukuun suhteutettuna poikkeuksellisen paljon BMW-harrastajia. Johtuipa poikkeavuus sitten juomavedestä tai vertaispaineesta, sen seurauksena kylältä ponnistaa useampikin vaikuttava E30-projekti, joista tässä esillä Mikael Laukkasen tuotos: Tic Tac -teipattu, M50-moottorilla ja ahtimella varustettu stancehenkinen laitos
Monet projektit alkavat tunnetusti silmiä miellyttävistä vanteista, joiden ympärille autoa aletaan rakennella. Tällä kertaa varaston perukoille jääneet Keskinin vanteet vaihtuivat kokonaiseen nelioviseen E30-aihioon. Auto oli ehjä, joskin ruma, mutta Mikael tarttui koukkuun. Kori seisoi kokonaisen kesän toimettomana, koska pari päivää kauppojen jälkeen paljastui, että edellinen omistaja oli saanut aiheutettua koslalle yli tonnin verovelan, ja auto oli ajokiellossa. Loppukesästä rahaongelmat kuitenkin saatiin selvitettyä, ja Mikael sai auton rekisteröityä itselleen. Odotellessa kerkesi kuitenkin muodostumaan jonkinlainen suunnitelma perussiististä sleeperistä: mukava kesäauto, jolla voisi silloin tällöin ajella töihinkin
Projekti aloitettiin perinteiseen tyyliin ruostehommilla ja ylimaalauksella. Myöhemmin, tulevana talvena, asentui paikalleen M Tech 2 -korisarja ja spoileri. Yleisen painostuksen seurauksena Mikael murtui, ja myöntyi muiden visioille auton teippauksesta. Luotto omiin taitoihin oli vahva, ja yhdessä Matin kanssa vietetty laatuaika (n. 26 tuntia) tuotti miellyttävän lopputuloksen. Projektia hidasti heikkolaatuinen teippi, jotka liimautuivat auton kylkeen metrin etäisyydeltä magneetin tavoin, eikä suostunut venymään edes lämmittäessä. Myös teippausammattilaisten kommentit ko. teippivalinnan suhteen (”ootte jätkät kusessa”) lämmittivät asennusmiesten sydämiä, kun lopputulos onnistui paremmin kuin mitä kukaan uskalsi unelmoida
Konehuoneesta saa etsiä vakiopataa kissojen kanssa. Maailmanlopun Vehkeiden veijareilta käytiin heti alkuun noustamassa M50B25-moottori, joka oli purettu osiin ja puolet osistakin oli ties missä. Moottorista tuli kuitenkin lopulta kokonainen: alakerta laakeroitiin uudelleen ja männänrenkaat vaihdettiin uusiin. Mikaelilla oli jemmassa 380cc suuttimet, joiden piti riittää. Nälkä kasvoi kuitenkin syödessä, ja kun yhtälöön heitettiin hervoton ahdin, RE85-konversio, ja läjä muuta, piti suutinkokoakin nostaa 1100cc luokkaan. Pakonokka on korvattu imunokalla, joka parantaa hieman vetoaluetta. Tehoa? Siitä ollaan kovin vaitonaisia, mutta koska ensi kesänä pitäisi rikkoa 700 hevosvoiman tavoite, voidaan kuvitella, että yli 100hv siellä on nytkin
Sisusta on riisuttu äärimmilleen, ja erittäin race-henkisesti kasattu, mistä kielii puuttuvien äänenvaimennusten lisäksi mm. Sparcon häkki. Kuppipenkki ja nelipistevyöt pitävät kyytiläiset aloillaan, jos vaikka perä vahingossa sattuu irtoamaan. Semmoista saattaa tapahtua, kun Schwitzer alkaa joilaamaan. Mittariston on korvannut 7” tablettitietokone, johon tarvittava tieto siirtyy Ecumaster EMU -moottorinohjausjärjestelmästä Bluetoothin avulla
Auto on tiputettu niin alas kuin mahdollista. Edessä camberia melko nöyrät 7-8 astetta. Edessä alustan virkaa toimittaa BC-Racingin BR Extreme Drop -etutolpat 12kg jousilla, ja takana taasen löytyy D2:n iskunvaimentimet ja BC:n 16kg jouset. On sinne kuulemma jotain muutakin tehty. Takana vanteet ovat OZ Futurat koossa 10.5x17” ET37, ja edessä BMW Style 20 8x17” ET20
Tic Tac -kuosi ensiesiteltiin Maailmanlopun Vehkeet Spring Meetissä vuonna 2017. Auto sai arvatenkin paljon ansaittua huomiota osakseen, ja aiheutti melkoisen somemyrskyn. Myrsky tavoitti myös Stanceworks.com -sivuston, joka teki jutun autosta. Perintenen roadtrip Mantorpin Gatebiliinkin tuli tehtyä kesän aikana. Ajo-ominaisuudet tämänhetkisellä alustaratkaisulla eivät ole mahdollisimman parhaat, mutta siihen tulee muutosta.
Kuluneella kaudella auto esiintyi myös CDLC Fitted Festeillä, joka oli sekä autolle että omistajalle eräänlainen helvetti. Lähtöaamuna polttoainepumppu teki tenät, ja reissu alkoi tunnin myöhässä. Hyvinkään kohdalla toinen takarenkaista oli päättänyt hypätä pois vanteelta. Sitten vain someen huutelemaan vararenkaan perään. Aivan kuin tätä autoa tien poskessa saisi millään tunkilla ylös.. Kaudella tuli käytyä toki muitakin tapahtumia läpi, ja tietysti sitä hupiajoakin on kertynyt. Ensi kaudella auton mottia pitäisi somistella 2.8-litraisella stroukkerikitillä, jotta sitä voimaa saataisiin kunnolla pihalle. Stance alkaa myös riittää, ja alustaa rakennetaan seisovan mailin päivät mielessä.
