Musiikki tahdittaa omaa arkeani suuresti, ja jo parin vuoden ajan olen ikävöinyt muutama vuosi sitten omistamani Audin Bosen äänentoistoa. Nyt kun työauto päivitettiin retkeilymallin VW Crafteriin, päätin että ikävöinti saa päättyä ja äänentoisto päivitetään kerralla hyväksi. Luonnollisesti omat taidot loppuivat kesken heti alkuun ja ymmärsin tekniikan kehittyneen sen verran rajusti edellisistä poppiasennuksistani, että päätin kääntyä ammattilaisten puoleen.
Artikkeli julkaistu ensikerran GTi-Magazinen numerossa 01 / 2022.
Kuvat: Autovarustamo ProVan @autovarustamoprovan · Teksti: Matti Tirronen @kuvaamasa
Erilaisia autojen varusteluita tekeviä yrityksiä on Suomessa useita. Tällä kertaa käännyimme Turussa varustelutöitä tekevän ProVanin puoleen, kun poppivehkeet piti saada nykyiaikaiseen autoon nykyaikaisin laittein.
Heti alkuun ilmeni, että kuten tekniikassa ylipäänsä, myös autohifin puolella on otettu melkoisia harppauksia viimeisen kymmenen vuoden aikana. Muistan vielä ajan, jolloin kilowattinen vahvistin oli noin seitsemän metriä pitkä lankku, kun nyt saman tehon saa huomattavasti pienemmässä muodossa.
Oman haasteensa projektiin tuovat myös nykyaikaiset autot, joissa ei enää kulje perinteiseen tapaan yksi tieto per johto, vaan autot ovat täynnä erilaisia väylätekniikoita ja muuta uutta tekniikkaa, josta en ymmärrä tuon taivaallista. Siksi onkin jälleen hienoa huomata, että ammattitaitoa ja tietotaitoa tästä maasta löytyy, kun vain saa langan päähän oikeat ihmiset.
Samalla kun työauton äänentoisto päivitettiin, oli hyvä myös päivittää itsensä nykylaitteiden tasolle, edes jossain määrin. Opin paljon uutta, ja nyt on aika kertoa oppimani asiat myös teille, arvon lukijamme!
KEHITYSTÄ JOKA ALUEELLA
Jos peilataan kehitystä viimeisen kymmenen vuoden aikana vaikkapa kännyköissä, on kehitys ollut valtaisaa. Autohifikin on pohjimmiltaan erilaisia teknisiä ratkaisuja, joten uusia asioita on tullut reilusti tuona aikana.
– Kehitys näkyy selkeimmin laitteistojen säätö- ja ohjelmistopuolella. Esimerkiksi DSP-laitteet ja -vahvistimet ovat tulleet vasta viimeisen vuosikymmenen aikana. Myös kytkentävaihtoehdot ovat kasvaneet muun muassa Toslinkin ja HDMI:n muodossa, Autovarustamo ProVanin Henri Nikkilä kertoo.
DSP, digitaalinen signaaliprosessori, antaa siis lähes rajattomat mahdollisuudet signaalin muokkaamiseen ja käsittelyyn. Aikaviiveet, jakosuotimet, vaiheiden säätö ja taajuuskorjain auttavat korjaamaan auton ja laitteiston toistossa sekä akustiikassa olevia virheitä – digitaalisesti.
– Voisi alleviivata, että D-luokan päätteet ovat nostaneet tehot ja kontrollin aivan uudelle tasolle. Nyt hyötysuhde hipoo jo 90 %, joten sähköä kuluu puolet vähemmän ja jäähdytyspintaa tarvitaan vahvistimeen paljon vähemmän. Samalla voidaan lisääntynyt teho käyttää halutessa vaikkapa järeämpien bassojen ajamiseen.
Vahvistimien lisäksi myös itse kaiutintekniikka on kehittynyt vuosien saatossa.
– Kaiuttimien materiaalit ja magneettien ominaisuudet ovat parantuneet merkittävästi, mikä näkyy tuotettavassa äänenpaineessa ja äänenlaadussa. Pienillä elementeillä on mahdollista saada uskomattoman paljon äänenpainetta, ja harva enää uskoo että kyseessä voi olla jopa 6,5" tai 8" elementti, joka sen tuottaa. Varsinkin hybridi- ja torvikotelot voivat nostaa järjestelmän herkkyyttä merkittävästi, jolloin pienien bassoelementtien käyttö on mahdollista myös suuria äänenpaineita haettaessa.
Kotelointi on siis isossa osassa, kun puhutaan lopullisesta äänenpaineesta ja -laadusta. Kuten arvata saattaa, myös koteloinnin puolella on menty paljon eteenpäin.
– Uudet vahvistimet pystyvät ajamaan erittäin vaikeita kotelo- ja elementtikuormia, joita 10–20 vuotta sitten ei saatu juurikaan toimimaan. Tänä päivänä osataan myös laskea paljon eri tyyppisiä toimivia koteloratkaisuja. Bassokoteloita tunnetaan mm. 4, 6A, 6B ja 8 asteen band pass -kotelot. Suljettu, edestä tai takaa ladattu, hybridi- torvi T-line, ja näiden kaikkien eri variaatiot.
Yhteenvetona voisi siis sanoa, että isompi ei ole aina automaattisesti parempi, vaan kerralla kunnolla suunniteltu kokonaisuus antaa huomattavasti paremman lopputuloksen. Tähän suunnittelutyöhön nykyaikaiset välineet antavat loistavat mahdollisuudet.
VÄYLÄT KÄYTTÖÖN
Radikaalein kehitys on tapahtunut kuitenkin autoissa, ja ero 15 vuoden takaiseen on radikaali.
– Jälkiasenteisten soittimien rauta on kehittynyt mahdollistaen monipuolisia säätöjä, muun muassa integroidun DSP:n ja aikaviivesäädöt. Lisäksi Android-soittimet ovat mahdollistaneet lähes kaiken mahdollisen myös autoissa.
Kännyköistä tuttu Android-järjestelmä on avannut ovia esimerkiksi järjestelmien liittämiseen ja tiedonlukuun auton CAN-väylästä, josta voidaan siis seurata auton omia järjestelmiä, lukea vikakoodeja tai seurata vaikkapa polttoaineenkulutusta.
– Uudet järjestelmät mahdollistavat myös mahdollisuuden ohjata vaikka kodin automaatioita saavuttaessa kotiin tai lähdettäessä kotoa. Toki nämä ovat yhtälailla mahdollisia automatisoida myös puhelimella, mutta ehkä selkein esimerkki auton eduksi olisi se, että kun ajat autolla kotiin, niin pystyisit ohjaamaan vaikka autotallin sähköovea ja tallin sisä- sekä ulkovalaistusta tekemättä itse mitään, kun taas puhelin ohjaisi vaikkapa talon lukkoja ja valaistuksia.
Autojen kehittyneet omat järjestelmät taas luovat omia haasteitaan, sillä läheskään joka kerta ei vakiomankka ole enää vaihdettavissa ollenkaan – eikä sille ole tarvettakaan, sillä autohifivalmistajat ovat kehittyneet tämän kehityksen mukana.
– Tietyllä tavalla asiat ovat nykyään helppoja, kun tietää mitä tekee ja osaa hyödyntää markkinoilla olevat tuotteet. Omalla tavallaan monipuolisuus tuo myös haasteensa, sillä nykyään pitää tosiaan tietää, mitä tuotteita ja komponentteja hyödyntäen laitteisto saadaan toimimaan moitteetta.
Monet liitettävyyteen kuuluvat asiat ovat periaatteessa helpottuneet. Markkinoilla on myös paljon merkki- ja mallikohtaisia plug in -ratkaisuja niin johtosarjojen, kaiutinsarjojen kuin vahvistimienkin osalta. Nämä helpottavat tee se itse -asennuksia merkittävästi.
Myös valinnanvaraa on nykyään huomattavasti entistä enemmän, mikä on asiaan perehtyneelle varmasti hieno asia. Itse kun olen viimeksi noin 10 vuotta sitten auton takaluukkuun kuormaliinalla subbaria laittanut, on helpompi vain kääntyä ammattilaisen puoleen kuin koettaa päivittää omaa tietotaitoaan nykypäivän standardeihin sopivalle tasolle.
– Jos haluaa saada rahoilleen parhaan vastineen ja olemassa olevaan laitteistoon soveltuvat tuotteet, säästää itseltään melkoisesti aikaa ja vaivaa, kun kääntyy ammattilaisen puoleen. Vaikka asennustyöllä on hintansa, voi silti helposti säästää oppirahat, Henri summaa.
KÄYTETYT LAITTEET
Heti alkuun on todettava, että itse lukeudun siihen musiikkiaddiktien ryhmään, joka kuuntelee aina autossa musiikkia niin lujaa kuin tärykalvot kestävät – ja vähän kovemmallakin. Kuuntelen musiikkia todella paljon, ja se vaikuttaa elämääni isosti. Siksi halusin kerrankin päivittää äänentoiston, jolla musiikki kuulostaa varmasti hyvältä. Nyt kun tästä päivityksestä on kulunut pari kuukautta, voin todeta että hanke on ollut jokaisen pennin arvoinen.
Lähtökohtana halusin mahdollisimman siistin ja näkymättömän asennuksen ilman tarvetta jatkuvalle säädölle tai ihmettelylle. Omista kiireistäni johtuen halusin myös mahdollisimman vähän puuttua asiaan, ja toiveena oli puhtaasti avaimet käteen -ratkaisu.
Kuuntelen paljon raskaampaa musiikkia, joten koko laitteisto säädettiin sen mukaisesti minun musiikkimakuuni sopivaksi. Pakettia ajetaan vakiomankalla, etukaiuttimet ovat vakiopaikoilla piilossa, etuovet vaimennettiin kunnolla ja takamatkustamoon mitoitettiin autoon ja elementille sopiva kotelo subbarille.
Päävahvistimena toimii Audison Prima AP8.9 bit 8-kanavainen DSP-vahvistin, jota ohjataan Audisonin käyttöpaneelilla ja bitPlayHD/bit One -kaukosäätimellä. Sille 3D-tulostettiin sopiva teline ja asennettiin se loogiseen paikkaan, jossa se ei hyppää silmille, mutta on myös tarvittaessa helposti saatavissa. Johtosarjana käytettiin Audisonin plug-in -johtosarjaa, jolla signaali vakiojärjestelmästä saatiin ajettua uusittuihin laitteisiin.
Etupäähän laitettiin BLAM 165RS CRAFTER plug-in -erillissarja, joka menee siis suoraan vakiokaiuttimien paikoille.
– Tämä merkkikohtainen sarja on muuten suomalaista käsialaa, eli Audio Hellman valmistaa plug&play-osion omakätisesti ja itse erillissarja tulee BLAM:lta Ranskasta. Sarja valikoitui tähän projektiin näkymättömän asennuksen ja laadukkaan äänen vuoksi.
Takakaiuttimiksi vaihdettiin GAS XF62 PRO SPL 6,5" -kaiuttimet ja subbarina toimii 15":n GAS GPP380D1 2x1 ohm keloilla. Lisäksi subbarille on linkitettynä kaksi GAS PRP 1000.1D -monopäätettä.
– Matkustamon osalta haluttiin kuitenkin hiukan hassutella ja miettiä myös ulkonäköä. Kattoon asennetuissa GAS:in SPL-sarjan “koksuissa” oli kivasti oranssia väriä, jota matkustamossa oli muutenkin tehostevärinä. Näillä kaiuttimilla haettiin myös sitä, että esimerkiksi tapahtumissa ääntä lähtee riittävästi, jos liukuovi on avoinna.
Subbariksi päädyttiin asentamaan 15” mörkö, sillä tuohan se pelkästään ulkonäkönsä puolesta aina uskottavuutta, eikä uskottavuus karise soitettaessakaan.
VAIMENNUS
Samalla, kun autoa purettiin, oli äänenlaadun ja yleisen ajomelun vuoksi fiksua myös etuoviin laittaa lisää vaimennusta. Näiden materiaalien puolella on myös kehitystä tapahtunut viime vuosina reiluhkosti, ja valinnan varaa on huomattavasti enemmän kuin ennen.
– Aikoinaan "ainoat" eristeet olivat raskasbitumi ja noisekiller, mutta nykyään löytyy laidasta laitaan vaimennusmateriaaleja. Vaimennusmatot ovat nykyään pääsääntöisesti butyylikumia, jossa on ohut alumiinilevy pinnassa. Tämän ansiosta matot ovat huomattavasti kätevämpiä asentaa, sillä ne muotoutuvat helposti monimuotoisillekin pinnoille, eivätkä vaadi lämmittämistä asennuksen yhteydessä. Nämä matot liimautuvat myös huomattavasti tehokkaammin verrattuna vanhanaikaisiin bitumimattoihin, AudioHellmannilta kerrotaan.
Butyylikumisten mattojen (joita löytyy myös eri paksuuksia) tehtävä on jäykistää peltiä ja estää pellin värähtely. Matto vaimentaa myös pellin läpi tulevaa ääntä.
– Butyylikumimaton päälle liimataan yleensä myös niin sanottua pehmeää mattoa, joka vaimentaa korkeampia taajuuksia. Tämän maton pitää olla rakenteeltaan suljettua, ettei se ime itseensä kosteutta oven sisällä. Kolmas vaimennettava kohde ovessa on oviverhoilun takapuoli. Tähän liimataan pehmeää ja kasaan painuvaa mattoa, joka korkeiden äänten vaimennuksen lisäksi tiivistää oviverhoilun ja ovipellin välin sekä ehkäisee mahdollisten resonointien syntymisen.
Ero entiseen on huomattava, ja vaikka musiikkia ei kuuntelisikaan, on hytissä meteliä entistä huomattavasti vähemmän. Lisäksi selkeä ero on siinä, että kun musiikkia kuuntelee kovaa, eivät erilaiset värinät ja pärinät ovissa enää häiritse nautintoa lainkaan – niitä ei vain yksinkertaisesti ole. Vaimennusmateriaalien käyttöä voi hyvin suositella!
SÄÄTÖ
Jotta auton alkuperäiset järjestelmät ja jälkiasenteiset laitteet saatiin toimimaan yhdessä, olivat tärkeinä tekijöinä asennuksessa Audisonin DE-EQ -ominaisuus ja säätötyökalut. Uudemmissa autoissa soittimeen tai vahvistimeen on usein ohjelmoitu hyvinkin vahva taajuuskorjaus, jolla saadaan vakiokaiuttimien toistossa korostettua vahvoja alueita ja vaimennettua heikkoja alueita. Kun autoon vaihdetaan kaiuttimet, ei tämä taajuuskorjaus enää istu uusien kaiuttimen ominaisuuksiin, joten signaalin prosessointi on tarpeen. Tästä kertovat enemmän Autostudion Miko Mustonen ja Niko Salminen, jotka kävivät suorittamassa säätötyöt tällä kertaa.
– Autojen multimedialaitteiston integroituessa auton sisustaan yhä tiukemmin ei perinteinen soittimen ja vahvistimen asentaminen tule usein kysymykseen. Tähän ratkaisuna on ollut jo hyvän tovin digitaalinen signaalin prosessointi (DSP). Prosessoriin saadaan tuotua äänisignaali suoraan vakio-kaiutinlinjoja pitkin vakiosoittimelta, Miko ja Niko kertovat.
Auton vakiosoittimen yhdistämiseen soveltuu esim. AP8.9BIT prosessorivahvistin, jota myös tässä asennuksessa käytettiin. Audisonin Prima-sarjasta löytyy useisiin autoihin mallikohtaisia johtosarjoja, joiden avulla prossun kytkeminen on erittäin vaivatonta. Samanlaisia järjestelmiä on myös muilla valmistajilla.
Prosessorilla voidaan ohjata erillisiä vahvistimia digitaalisia tai analogisia kaapeleita pitkin. Nykyisin prosessori on usein yhdistetty kompaktiin digitaalivahvistimeen, kuten tässä tapauksessa Audison Bit -sarjassa.
Signaaliprosessorilla saadaan lisäksi säädettyä äänentoisto juuri kyseiselle laitteistolle ihanteelliseksi. Jokaisen auton akustiikka ja kaiutinratkaisut eroavat toisistaan, joten yksityiskohtainen säätötyö on tänä päivänä kulmakivi yhä useammassa asennuksessa.
– Signaalikaistan suoristus onnistuu helposti kotikonstein Audisonin sovelluksella, joka ohjastaa työn vaihe vaiheelta. Tämän jälkeen alkaa oikea säätötyö, johon käytetään apuna usein myös mittamikrofonia. Mikin avulla koetetaan löytää taajuusvasteesta korostumia ja vaimentumia ja säätää näitä alueita parhaan mukaan.
SÄÄTÖTYÖKALUT
– Audisonin prosessorin säätöön tarvitaan valmistajan tarjoama säätösovellus. Tällä saadaan tietokone yhdistettyä signaaliprosessoriin USB-kaapelin avulla. Lisäksi Audison tarjoaa ammattilaisille säätötyökaluja, eli mittamikrofoneja, joita ovat Bit Tune ja APM.
Päivittäisessä käytössä meillä on Bit Tune interface. Tällä mitataan yleensä auton taajuusvastetta, mikä antaa suuntaa toiston säädössä. Bit Tunella voidaan myös mitata aikaviiveitä ja vaiheita, mutta näitä säädetään usein vain manuaalisesti.
APM on Bit Tuneen tarkoitettu kehittyneempi mittalaite, joka simuloi enemmän ihmiskorvan akustiikkaa, jolloin vasteen mittaamisesta saadaan vielä tarkempaa. APM ei ole asennuksissa niin usein käytössä. Tällä saadaan lähinnä viimeisteltyä loppuun asti hiottuja laitteistoja.
Mittamikrofonit toimivat tietenkin myös muiden valmistajien tuotteilla rakennetuissa autoissa. Automaattisäädöt eivät toimi ristiin laitevalmistajien välillä, mutta mikin avulla saadaan samalla tavalla mitattua vastetta, vaikka laitteistossa ei olisi prosessoria ollenkaan.
PROSESSORIVAHVISTIMEN ASENNUS JA KÄYTTÖÖNOTTO
– Tässä projektissa asennettiin Audisonin AP8.9BIT DSP -vahvistin VW Crafteriin. Kyseessä on siis malliston 8-kanavainen Prima-mallinen vahvistin, jossa on sisäänrakennettu DSP.
Nämä vahvistimet ovat usein erillisiin vahvistimiin verraten pienitehoisia, mutta vakiosoittimeen verrattuna tehonlisäys on moninkertainen. AP8.9BIT tarjoaa 8x35 W 4 ohmin kuormalla. Sillattuna kuitenkin päästään 4x130 W tehoihin, mikä riittää jo useimpiin järjestelmiin.
Prima-sarjan DSP-vahvistimissa on myös Pre-out -lähtö subwooferille, eli tällä saa ohjattua helposti erillistä subbarivahvistinta. Prima-sarjasta löytyy myös subbarille monopääte, kuten AP1D, joka on fyysiseltä muodoltaan vastaava 8.9BIT:n kanssa. Nämä saa siis kasattua päällekkäin telineeseen, mikä helpottaa asennusta monessa tapauksessa.
KANAVIEN MÄÄRITYS JA DE-EQ
– Käyttöönotto alkaa aina tulo- ja lähtökanavien määrityksellä. Audisonin tapauksessa sovellus määrittää automaattisesti kanavat, joista se vastaanottaa signaalia. Samalla se suorittaa de-equalisoinnin, eikä itse tarvitse kuin valita soittimelta oikea säätöraita ohjeen mukaan.
Kanavat määritellään itse sen mukaan, mihin kanaviin kaiuttimia on kytketty. Tässä projektissa käytettiin perinteistä konfiguraatiota, eli diskantit kanavissa 1 ja 2, 3–6 sillattuna mid-bassoille ja 7 ja 8 takakaiuttimille. Subwooferia ohjattiin edellä mainittuun tapaan erillisestä subbarilähdöstä.
JAKOTAAJUUDET
– Perinteisessä asennuksessa kaiuttimien jakotaajuudet hoidetaan soittimesta, vahvistimesta tai erillisillä jakosuotimilla. Signaaliprosessorin kanssa jakosuotimia ei tarvita enää missään välissä, vaan jaot tehdään DSP:llä.Jos haluaa pelata varman päälle, voi diskanttien eteen laittaa passiivisuotimen vahinkojen varalta.
Jakotaajuudet katsotaan suurinpiirtein kaiuttimien vastesuosituksen mukaan. Crafterissa jaot tehtiin seuraavasti:
- Mid-bassot: 60–4000 Hz
- Diskantit: 4500 Hz – 20 kHz
- Takakaiuttimet: koko kaista
- Subwooferit: 0–60 Hz
Midien, keskiäänten ja diskanttien toiston väliin ei jää aukkoja, sillä jakotaajuus ei ole ”tikkusuoraksi” määritetty. Jakojyrkkyydellä tarkoitetaan sitä, kuinka jyrkästi toisto vaimenee, kun poistutaan alueelta. Eli 4000–4500 Hz alue ei todellisuudessa jää ilman toistoa.
Jakotaajuuksien määrityksen jälkeen laitettiin mikrofoni kiinni ja mitattiin vaste. Vasteen mittaamiseen käytetään usein Pink Noise -äänitettä. Tämä on White Noisen kaltaista kohinaa, mutta yläoktaaveilta pehmeämpää. Ihmiskorvalle siis Pink Noise on miellyttävämpää kuunnella, joten myös musiikin kanssa se toimii parhaiten. Mikäli tässä kohtaa vasteessa näkyy rankkoja piikkejä, koetetaan ne säätää jakotaajuuksilla pois. Kun vaste alkaa näyttää hyvältä, aloitetaan taajuuskorjaus eli equtus.
EQUALISAATTORI ELI TAAJUUSKORJAUS
– Tässä kohtaa katsotaan mittalaitteen vastekäyrää Pink Noisella. Vasteesta etsitään taajuusalueita, joissa esiintyy korostumia. Lähtökohtaisesti equalisaattorilla vaimennetaan korostuneita alueita, jotta vasteesta saadaan mahdollisimman suora. Ihmiskorva on herkkä yleensä 2 dB muutoksille.
Kaikki korostumat ja vaimentumat koetetaan siis saada aluksi suoristettua. Korotuksia pyritään välttämään, sillä niillä saadaan helposti sotkettua äänikuvaa. Kun vaste alkaa näyttää suoralta, aloitetaan viiveiden säätö.
AIKAVIIVEIDEN SÄÄTÖ
– Aikaviiveillä tarkoitetaan aikaa, joka äänellä kestää kulkea kaiuttimelta kuuntelijan korvalle. Autossa on sikäli epäsuotuisa tilanne, että jokainen kaiutin on eri matkan päässä kuuntelijasta. Tällöin stereokuvan selkeyttäminen vaatii aina aikaviiveiden säätöä, toisin kuin esim. kotioloissa, jossa järjestelmästä saa symmetrisen helposti.
Aikaviiveet säädetään yleensä matkan avulla. Mitataan siis mittanauhalla matka jokaisen kanavan kaiuttimelta kuuntelijan korvan kohdalle. Nämä mitat kirjataan säätöohjelmaan, joka laskee sitten kanavan viiveistyksen merkatun matkan mukaan. Mikäli yhdessä kanavassa on useampi kaiutin, esim. erillissarja passiivisella jakosuotimella, mitataan matka näiden kaiuttimien väliseltä alueelta kuuntelijalle.
Aikaviiveiden säätö vaikuttaa vaihe-erojen ja akustiikan takia taas toistovasteeseen. Tästä syystä vaste mitataan jälleen mikillä.
VIIMEISTELY
– Vaste mitataan siis jälleen mittamikillä. Tässä kohtaa korjataan vaste equlla sekä tehdään säätöä henkilökohtaisen preferenssin mukaan. Kun vaste on korjattu Pink Noisen ja mikin avulla, voidaan kuunnella laitteistoa korvalla.
Tässä kuunnellaan yleensä tuttuja kappaleita, joiden avulla stereokuvaa ja vastetta voidaan arvioida. Ihanteellisessa stereokuvassa laulaja sijaitsee kojelaudan keskellä, etäisyydeltään kuitenkin kauempana edessä. Näitä etäisyyksiä voidaan hienosäätää viiveiden ja tasojen avulla. Viimeiset säädöt voidaan tehdä sitten henkilökohtaisen musiikkimaun mukaan. Mikäli halutaan kuunnella perinteisempää laulumusiikkia, voidaan laulajan paikkaa ja vastetta säätää mielen mukaan. Jos taas halutaan pehmeämpi, bassovoittoinen toisto, voidaan stereokuvaa yrittää leventää ja bassotaajuuksia korostaa.
Kun säädöt ovat miellyttävät musiikkia kuunneltaessa, tallennetaan säädöt prosessorin ja tietokoneen muistiin. Näin prossua voidaan säätää myöhemmin, mutta tarvittaessa myös palauttaa edelliset säädöt, mikäli homma menee pieleen. Kokonaisuudessaan säätöön menee yleensä 2-4 tuntia.
Laitteistoa kuunneltaessa täytyy uusia kaiuttimia sisäänajaa 30–40 tuntia. Tässä ajassa ripustukset pehmenevät ja samalla saa paremman kuvan auton akustiikasta eri tilanteissa. Sisäänajossa kuunnellaan kaikenlaista musiikkia vaihtelevilla volumeilla. Sisäänajon jälkeen voidaan ottaa vielä yksi säätökerta, jolloin voidaan mitata vaste vielä kerran ja säätää toistoa mielen mukaan.
YHTEENVETO
Kuten huomataan, on tekniikka kehittynyt rutkasti ja poissa ovat ajat jossa gain-nupikkaa käänneltiin niin kauan, kunnes alkoi sähkö haista, ja sitten otettiin naksu pois.
Kaikenkaikkiaan tämä projekti oli todella opettavainen, ja on huimaa nähdä, kuinka tekniikka on tälläkin alalla kehittynyt uskomattoman paljon, ja nykyaikaiset laitteet tarjoavat hyvän pohjan järjestelmien rakentamiseen. Enää ei ole ongelma, jos vakiomankkaa ei saa vaihdettua, vaan mahdollisuudet tehdä kovin siistejä, huomaamattomia parannuksia äänentoistoon ovat todella hyvät.
Muista seurata GTi-Magazinea myös somessa!
- Facebook: https://www.facebook.com/GTiMagazine/
- Instagram: https://www.instagram.com/gtimagazine/
