Usealla harrasteautolla alkaa olemaan jo reilusti ikää ja olisihan se mukavaa, että muutaman vuoden ikäinen käyttöautokin olisi siistissä kunnossa. Maalipinnan pilaa helposti, mutta sitä myös pystyy ehostamaan kohtuullisella vaivalla. Kerromme, miten todennäköisimmin onnistut, kun alat ensimmäistä kertaa kiillottamaan autoasi.
Artikkeli julkaisut GTi-Magazinen numerossa 04 / 2021.
Myönnettäköön, että itsellenikin kiillotushommat ovat olleet tähän asti lähinnä mörkö, jota ei ole uskaltanut edes miettiä. Päätin kuitenkin, että tänä keväänä otan asiasta selvää ja kerron myös teille, arvoisat lukijamme, mitä sain selville.
Totesin, että ainakin itselleni helpoin tapa oppia asiat niin, että uskallan niistä kertoa myös eteenpäin, on ottaa yhteyttä ammattilaiseen. Niinpä soitin tutulle autoharrastajalle, Toni "Terror" Himmelroosille, joka pyörittää omaa THM Polishing (@thmpolishing) -kiillottamoaan Helsingissä. Pyysin Tonia opettamaan perusasiat, joilla pääsee hyvin alkuun eikä pystyisi tekemään kohtuuttomasti vahinkoa.
Heti alkuun todettakoon, että ehkä kaikista autoharrastukseen liittyvistä aiheista tämä on nyt se, josta riittää varmasti paljon vahvoja mielipiteitä. Tekotapoja on vähintään yhtä paljon kuin tekijöitä, joten haluammekin antaa tässä nyt vinkit, joilla pääsee alkuun. Syventävässä vaiheessa, jossa opetellaan tekemään messuvalojen kestäviä pintoja, tarvitaan pohjalle satoja tunteja opettelua ja testailua. Näillä ohjeilla parannat siis auton maalipintaa reilusti, joskaan aivan mikrometri-tasolle emme sukella.
OTA NÄMÄ HUOMIOON
Autojen lakkapinnat vaihtelevat vahvasti autonvalmistaja- ja aikakausikohtaisesti. On olemassa kovempia ja vähän pehmeämpiä lakkoja, joista jokainen käyttäytyy myllytyksen aikana eri tavalla. Nykyautoissa alkaa vielä olemaan kohtalaisen ohuet lakkapinnat, mikä muodostaa itsessään vielä lisää ongelmia.
Jos haluaa pelata varman päälle, voi ostaa muutamalla kympillä maalipinnan paksuutta mittaavan laitteen. Tällä voi sitten tarkastella, että tavaraa on riittävästi myllytykseen. Aloittelijalle voisi nyrkkisääntönä pitää, että kun pinta on yli 200 μm niin ollaan kohtuullisen turvallisilla vesillä ja jos paksuus on alle 200 μm, niin pitää jo tietää mitä on tekemässä. Esimerkkinä mainittakoon, että uuden VAG-konsernin auton maalipinta on tyypillisimmin noin 250 μm paksuinen. Selvennyksesi sanottakoon, että 250 μm on sama asia kuin 0,25 mm eli yleisesti maalipinta on reilusti vielä tonnin seteliäkin ohkaisempi. Jos ohuen lakkapinnan kiillottaa puhki, on aina tiedossa matka automaalarin luokse, ja se sitten maksaa.
Pitää myös ottaa huomioon, että vaikka lakkaa olisikin paljon, niin ihan kaikkea ei kuitenkaan pysty kiillottamaan. Nyrkkisääntönä voisi sanoa, että jos naarmu tuntuu kynnellä, ei sitä enää pysty kiillottamaan näkymättömäksi. Ainoa tapa tehdä jo maailmaa nähneelle autolle virheetön pinta, on uudelleen maalaamalla tai lakkaamalla. Myllyttämällä pystyy kuitenkin tekemään paljon ja varsin monelle, varsinkin käyttöautolle, erittäin siistin ja riittävän hyvän pinnan.
LAITTEET JA AINEET
Kiillotuskoneita on kahdenlaisia: rotary- eli suoravetoisia laitteita sekä epäkeskokoneita. Epäkeskokoneessa siis nimensä mukaisesti laikka pyörii epäkeskeisesti, jolloin myöskin hologrammien todennäköisyys lopullisessa pinnassa on pienempi. GTi suositteleekin opettelemaan asiaa ensin epäkeskokoneella, jolloin onnistut todennäköisemmin.
Aineita valmistavat kymmenet eri yritykset ja mieleisensä saa valita ihan paikallisen saatavuuden, suositusten tai vaikkapa kuun ja tähtien asennon mukaan. Loppupeleissä kiillotusaineet toimivat kuitenkin melko lailla samaan tapaan: on karkeampaa ainetta ja vähän vähemmän karkeaa ainetta.
Homma toimii kuten kiillotettaessa muutenkin, ensin karkeammalla ja siitä sitten askel kerrallaan vähemmän karkeaan aineeseen. Ensin ajetaan riittävän karkealla tavaralla niin, että pinta on tasaista "naarmua", sitten askel askeleelta siirrytään hienompijakoiseen tavaraan, kunnes pinta näyttää ihmissilmälle naarmuttomalta.
Kiillotusaineissa on usein numero, joka ilmaisee aineen karheutta. Luvut menevät ainakin useimmilla valmistajilla toisin päin kuin hiekkapapereissa, eli mitä suurempi luku, sitä karheampaa tavaraa purkissa on. Mitä karheampaa ainetta, sitä enemmän se syö lakkaa ja sitä enemmän se siis myös poistaa naarmuja pinnasta.. Kannattaa tutustua kunkin valmistajan merkintätapaan ja varmistua aineen karheudesta etukäteen, ennen kuin sitä länttää autonsa maalipintaan.
Aineen lisäksi myös käytettävät laikat pitävät sisällään saman vastaavan spektrin kovuuksia. Karheampaa ainetta ajetaan kovemmalla laikalla ja hienompaa ainetta pehmeämmällä. Jotkut ammattilaiset tai asiaan enemmän vihkiintyneet harrastajat saattavat sekoitella laikkojen kovuuksia ja aineita keskenään, mutta varsinkaan aloittelijan ei näin kannata toimia.
MITEN LIIKKEELLE
Ihan ensimmäisenä auto pitää totta kai pestä huolellisesti. Pinnasta on poistettava kaikki vanhat aineet, piet, suolat ja niin edelleen. Mikäli pinnassa on vanhoja vahoja tai esimerkiksi likaa, voi se pahimmillaan aiheuttaa entistä enemmän tuhoa pyöriessään laikassa pitkin maalipintaa. Myös ovien välit kannattaa pestä huolellisesti, jotta sieltäkään ei vanha lika pääse kiillotettavalle pinnalle tekemään hallaa.
Kun pesun ja kuivauksen jälkeen siirtyy itse kiillotuksen pariin, ensimmäisenä kannattaa valita paneeli, johon lähtee testaamaan sopivaa kombinaatiota pinnan ehostamiseen. Liikkeelle kannattaa lähteä hienoimmista aineista ja pehmeimmistä laikoista ja tarkastella ensimmäisen ajon jälkeen, onko pinta tavoitteen mukainen.
Muutaman vuoden ikäiselle pesunaarmuiselle autolle saattaa riittää ihan hienoimmallakin aineella ajelu, kun taas enemmän naarmuinen pinta saattaa vaatia kolme-neljäkin eri steppiä. Naarmujen häviämiseen vaikuttaa siis myös lakkapinnan kovuus, joten jos lakka on kovin pehmeä tai sitä ei ole paljoa, niin suoraan karkeimmalla tavaralla liikkeelle lähtö saattaa syödä jopa koko lakan pois, ja sitten harmittaa isosti. Maltti on siis valttia.
Miten homma sitten käytännössä toimii? Katso seuraavat kuvat, niin opit!
LOPPUSANAT
Kiillottaminen ei ole mikään nopea aamupäivän homma, vaan aikaa kannattaa varata reilusti, jotta asiaan voi keskittyä kunnolla. Myllyttämisellä saat myös helposti vahinkoa aikaan, joten kannattaa ihan oikeasti edetä varoen ja jatkuvasti työn jälkeä tutkiskellen.
Suomi on täynnä ammattitaitoisia kiillotusammattilaisia ja kannattaa kääntyä pienelläkin kynnyksellä ammattilaisen puoleen, jos tuntuu siltä, että homma ei ota onnistuakseen. Oikaisemalla tai hosumalla ei näissä hommissa ikinä tule priimaa pintaa.
Tässä artikkelissa annetut ohjeet ovat sellaiset, joilla todennäköisimmin onnistut, joskaan emme voi sitäkään täysin luvata. Jokaisella, joka myllytyksestä kiinnostuu, on myös oman kokemuksensa kautta tulleita tapoja toimia, ja jotkut saattavat esimerkiksi ajaa karheammalla aineella, mutta pehmeämmällä laikalla. Tämäkin aihe on sellainen, jota kannattaa opetella rauhassa ja vain tekemällä oppii; kukaan ei varmasti osaa syntyessään myllyttää ja messupintojen aikaan saamiseen vaaditaan aina satoja myllytettyjä autoja.
Muista seurata GTi-Magazinea myös somessa!
- Facebook: https://www.facebook.com/GTiMagazine/
- Instagram: https://www.instagram.com/gtimagazine/
Tilaa GTi-Magazine kotiisi osoitteesta www.gti.fi/tilaa !