Kajaanilaisen Teppo Näyhän Presidenttitason Lexus LS600hL hakee vertaistaan. Äärimmäisen isänmaallista väriteemaa toteuttava kokonaisuus on uskomattoman kaunis ja niin millilleen hierottu, että voisi kuvitella itsensä valtionpäämiehen taittavan matkaa tällä tuotteella.
PIKAFAKTAT:
- Kone: 5,0 V8 hybrid
- Vanteet: BC Forged HCA163 S 10x22”
- Status: Presidential
Artikkeli julkaistu GTi-Magazinen numerossa 10 / 2020. Tämä juttu sijoittui kolmanneksi Vuoden Autoesittely 2020 -äänestyksessä!
Reilun vuosikymmenen aikana Teppo Näyhä on tullut tunnetuksi Lexus-rakentajana. Hänen käsistään ovat valmistuneet muun IS200, IS250 ja GS300 -mallit. Ehkä tätäkin enemmän Teppo on jäänyt kansan mieleen viimeisimmästä autostaan, mahonki-Lexuksestaan, ja hänet tunnetaan nykyään kautta maan mahonkimiehenä.
Autojen koko on Tepolla kasvanut jatkuvasti, ja jo vuonna 2011 hän haaveili ensimmäisen kerran isosta LS-mallista.
– Takaraivossa on koko ajan ollut ajatus, että ehkäpä joskus. Uutena LS600:n hintalapussa seisonut 200 000 € on pitänyt auton ostokiiman kohtuullisen alhaisena. Nyt vuosia myöhemmin tilanne on toinen, ja auton hinta on laskenut suurin piirtein normaalien kuolevaisten saavutettavalle tasolle.
Vaihtoehtona LS-sarjalaiselle Tepolla oli myös avomallinen Lexus SC430. Kun hän näki Lexus-kerhon kesäpäivillä 2017 LS460:n ja SC430:n vierekkäin, päätös varmistui. Massiivinen LS vei pidemmän korren suuren kokonsa ansiosta.
– Auto oli niin massiivinen, etten saanut ajatusta enää mielestäni, Teppo muistelee.
SAKSALAINEN HERRASMIES
Mahogany vaihtoi omistajaa tammikuussa 2019, ja Teppo oli jo pitkään katsellut LS460- ja 600-malleja. Suurimpana erona LS600-mallissa on kolmella kääntyvällä ledprojektorilla olevat etuvalot, jatkuva neliveto ja hybridijärjestelmä.
– Jenkeissä ja Japanissa LS460-mallia näkee lang-versiona, jonka takaovet ovat 12 cm normimallia pidemmät. Euroopassa näitä oli myynnissä vain yksi, ja sekin näytti todella nuhjuiselta. Hetken kyselin Virosta myynnissä olevia lyhyitä LS460-malleja. Kaikki tuntuivat olevan kolaroituja, joten kiitos ei.
Pikkuhiljaa siirryin ajatukseen, että pitkä sen olla pitää. Alettiin siis etsimään LS600hL-versiota. Kyselin muutamien perään, mutta kukaan ei koskaan vastannut, paitsi eräs Saksassa asuva herrasmies, joka luuli minua huijariksi.
Kuukauden viestien vaihto alkoi tuottaa tulosta. Mario alkoi luottaa siihen, että olin oikeasti ostamassa autoa. Auto sijaitsi Etelä-Saksassa Münchenissä, ja omistaja lupasi tuoda sen omaan lukuunsa Pohjois-Saksaan laivaan tullessaan lähiaikoina kokoukseen Hampuriin.
Hän käytti auton ADAC:lla kuntotestissä ja ajoi sovitusti laivaan. Molemmat, niin myyjä kuin ostaja, epäilivät ujosti toisiaan vielä silläkin hetkellä, että viekö toinen toisen rahat. Tässä kohtaa rahat päätettiin siirtää saksalaisen asianajotoimiston kautta.
Avaimet saapuivat Tepolle kirjattuna kirjeenä rekisteriotteen kanssa ennen kuin auto matkasi Helsinkiin. Omistaja oli todella tarkka herrasmies. Hän vaihtoi uudet paristot kaikkiin avaimiin ja suojasi penkit ja ratin, jottei laivayhtiö tee jälkiä rahtaamisen yhteydessä. Kaikki auton paperit oli numeroitu ja laitettu kirjekuoreen.
– Auto haettiin veljeni ja Klaus Haikkolan kanssa Vuosaaren satamasta. Onneksi talvikeli oli kuiva. Saksalaiset kitkarenkaat olivat nähneet parhaat päivänsä ja lamelleja ei pahemmin enää löytynyt. Autolla ei ole ajettu minun aikanani hakureissun jälkeen sataa kilometriä enempää, Teppo kertoo.
PROJEKTI ALKAA
Projekti potkaistiin käyntiin maaliskuussa 2019. Ulkokuoren suunnitelmat alkoivat etupuskurista. Teppo mittaili saman kokoluokan autojen puskureita ja huomasi, että Mersun etupuskurin mitat ovat hyvin lähellä Lexuksen mittoja.
– Tilasin Englannista kolaroidun E-sarjan AMG Mersun etupuskurin. Tein siitä ja Lexuksen alkuperäisen puskurin yläosasta lasikuitukopion.
Varastosta löytyi edellisessä projektissa käytetty 2013 GS-mallin puskuri ja maskin reunat, joten kopioin uudemman maskin reunat ja liitin sen vakioon LS-maskin kohdalle. Maskiverkkoon liitin alkuperäisen maskin Lexus-logon kehyksen, joka piti leikata vanhasta. Samalla leikkasin kromisen konepellin reunan listan alkuperäisestä maskista, jotta saan kaikki kiinnikkeet ja konepellin tiivisteen kiinni. Listasta ei jäänyt jäljelle kuin yläosa, jonka maalasin verkon kanssa kiiltävän mustaksi. Maskin reunat muokkasin uretaanista ja lasikuidusta. Puskuriin tilasin AMG:n orkkisverkot ja etuspoilerin. Homma vietiin maaliin tekemällä kaikki kiinnikkeet alkuperäisille paikoilleen.
Helmalevikkeiden mallin Teppo kopioi alkuperäisistä leventäen muotoa 1,5–2 cm ja saman verran madaltaen helmalinjaa. Takapuskurin kylkipalat rakentuivat niin ikään lasikuidusta ja uretaanista Instagramissa vastaantulleesta kuvasta mallia ottaen.
– Sain kaverilta käyttämättömät Volvon R-Desigin -putkenpäät projektia varten. Samalla vaivalla asensin putkien väliin C-mallin AMG-style diffuusorin.
KEKKONEN JA NIINISTÖ
Autossa on tehtaan ilma-alusta, jota ohjaamaan tilattiin Japanista R-Spec-ohjainboksi. Alustan säätövara on ihan kiitettävä 60–70 mm. Nopea tämmöinen alustaratkaisu ei missään nimessä ole, sillä kompura ja ilmalinjat on tarkoitettu vain tason säätöön.
– Konehuoneosastoa suunniteltaessa halusin toteuttaa ensimmäisen kynäruiskumaalatun kuvan autoissani. Soitto Jefremoffin Mikalle ja ideat alkoivat hahmottumaan. Kun kerroin auton teemasta, että nyt täytyisi maalata Kekkosen ja Niinistön kuvat moottoritilaan koneen päällimuoviin, alkoi Tornion miestä naurattaa. Mika toteutti kuvat ja minä hoidin muiden paneelien pohjatyöt.
Auton maalauksen yhteydessä kaikki muovit maalattiin korin väriin. Teppo maalasi itse konepellin kaasujousien pumput ja jarrusatulat samalla värillä. Etujarruihin teipattiin Blue President -logot ja takajarruihin mitäpä muutakaan kuin Suomen leijonavaakunat.
– Miettiessä rekisterikilpeä näyttelyihin ideat teemasta vain vahvistuivat ja aiheeseen lisättiin oikean presidentin kuljetusauton tyylinen kilpi, jossa on kultainen leijona punaisella pohjalla. Lisäksi tilasin pari Suomen lippua ja lipputankoa, joista tehtiin yksi sopivan mittainen tanko auton oikeaan etukulmaan.
SINIVALKOINEN
Idea auton väritykseen oli päätetty jo ennen kuin autoa oli edes ostettu. Tepon omistamat autot ovat olleet kalsarin sininen, viisi mustaa ja yksi valkoinen. Tämä oli alun perin grafiitinharmaa vaaleanharmaalla sisustalla.
– Katsellessani Kindig Customin ohjelmaa telkkarista ihailin heidän rakentamaansa avo-Continentalia, jonka päällä oli vaalean sininen väri ja sisusta oli viimeistelty vaniljanvalkoisella nahalla. Siitä se ajatus lähti. Halusin autostani hiukan räväkämmän sinisen ja sisustasta vitivalkoisen.
Edellisen auton oltua täysin teemapohjainen oli suunnitelma tämänkin suhteen selvä: keksitään autolle teema ja nimi. Sininen ja valkoinen kantavina väreinä ja yksityiskohdat toteutettaisiin kultaisella. Värikarttoja selaillessa vastaan tuli muutama hieno vaihtoehto. Useimmat näyttivät hienolta auringossa, mutta liian tummilta hämärässä. Lopulta konepelti koemaalattiin BMW:n San Marino Blue -värillä. Olin aivan myyty, kun näin värin isolla pinnalla. En miettinyt enää hetkeäkään muita värejä.
Kajaanilainen automaalaamo Tenkula hoiti pintavärin levityksen. Topi Komulainen innostui hommasta niin, että maalasi korin ja irto-osat joululomansa aikana. Teppo teki itse pohjatyöt ja purki auton maalauskuntoon. Maalarille heitettiin vieno toive vetää katto mustaksi, koska katossa on tummennettu kattoluukku. Näin katto näyttää enemmän panoraamakatolta. Ajovalot Topi hioi ja lakkasi UV-lamppulakalla. Jälki on priimaa, ajovaloista katosi kaikki kiveniskut ja samalla maskin logo sai saman käsittelyn.
CAN`T LOSE WITH 22”S
– Vanteita valitessa mietin 21” ja 22” välillä. Kumpulaisen Antin Bemarin alla oli 21” BC Forgedin vanteet, joissa oli sama pulttijako kuin Lexuksessa. Tämä mahdollisti koesovituksen. Antti laski sopivat leveydet ja oikeat ET-luvut. Kyselin Jenkeistä ja Japanista hintoja muutamille vannesarjoille, hintojen noustessa lähelle 10 000 €. Lopulta päädyin BC Forgediin muutaman mutkan kautta.
Ilmoitin myyjälle halutun viimeistelytason ja värin. Kaikki vanteet ovat 10x22” kokoiset, ainoastaan sillä erolla, että takana on enemmän concavea. Auton nelivedon vuoksi halusin rengastuksen olevan samankokoinen. En lähtenyt leventämään takavannetta, koska rengastus olisi mennyt todella vaikeaksi kokonsa puolesta.
SAARNIVIILU
Visiot sisustan suhteen olivat selvät. Kun auton varustepaketiksi oli ruksattu president, johon sisältyy wellness hierova ja kallistuva takapenkki tarjottimella, DVD-näytöllä, 21 kaiuttimen sarjalla ja kylmäkaapilla, voiko auton teema olla muuta kuin Blue President?
– Sillä lähdettiin ja alusta pitäen oli selvää käyttää sisustassa puuta. Ei tehdä tällä kertaa puuteemaa, mutta käytetään puuta hillitysti. Lukas Kooz kerran totesi Ruotsissa: ”Ethän sinä voi rakentaa ilman puuta. Sinut tunnetaan siitä.”
Eräänä iltana nettiä selatessani eteen osui sininen kitara, jonka väri oli häivytetty reunoja kohti tummemmaksi. Aloin etsimään samantyyppistä puuta, joka osoittautui saarneksi. Soitto Hollolan Viilu ja Laminaatti -nimiseen firmaan ja koneet laulamaan. Matkalla X-treme Car Showhun kävin lunastamassa viilut mukaani.
Teppo irrotti kaikki sisustan noin 20 tummanharmaata puuosaa ja työsti 0,6 mm saarniviilut pintaan. Jokaiseen paneeliin on mietitty erikseen, millainen puukuvio kuhunkin tulee. Kaikkien paneelien kuvio jatkuu siitä mihin edellinen loppuu. Kaikki pienimmätkin kromipainikkeet on upotettu puuhun alkuperäisiin kohtiin. Homma on todella tarkkaa. Millin lipsahdus pilaa osan.
– Työmaa tuntui loputtomalta, kun viilu osoittautui kutistuvan kostuessaan toisin kuin edellisen projektin mahonki. Viilu taipuu yhteen suuntaan, muttei kaarevaan pintaan kahteen suuntaan. Muutama osa onnistui vasta kolmannella yrittämällä. Osa 0,6 mm viiluista täytyi hioa niin ohueksi, että se kuultaa läpi.
Osien valmistuttua lakkasin puunväriset osat viiteen kertaan kirkkaalla lakalla. Ensimmäinen kokeilu candysinisellä kadotti lopulta puukuvion. Kun yhden viikon hioin oven osia takaisin kirkkaalle lakkapinnalle, alkoi mielessä pyöriä ajatus osien uudelleen teosta.
Välihionnan jälkeen petsit.fi -kaupasta tiedustellessani hoksasin, että heiltä löytyi Basecolor-petsiväriä, jota sekoitetaan haluttu määrä lakan sekaan. Suuri osa Suomen soitinrakentajista käyttää tätä tuotetta puun värjäykseen. Laitetaanpa siis sitä tilaukseen ja toivotaan aineen toimivan paremmin kuin candy.
MIELENTERVEYS
Ensin Teppo lakkasi osat turkoosinsinisiksi ja seuraavana iltana välihionnan jälkeen hän tummensi reunoja kynäruiskulla. Sopivassa valossa väri toimii todella upeasti. Jostain syystä valokuvissa puun kuvio ja värit eivät pääse täysin oikeuksiinsa. Osat ehtivät olla valmiina puoli vuotta, kun ne alkoivat kutistella kiiltävän lakkapinnan väreelle.
– Mielenterveys alkoi olla koetuksella, joten hioin testimielessä pari osaa mataksi ja testasin satiinilakkaa. Osat onnistuivat mielestäni niin hyvin, että purin kolme viikkoa ennen auton valmistumisen deadlineä kaikki puuosat irti ja mattasin ne. Topi ruiskutti maalaamolla satiinilakan, ja lopputulos on upea.
Eivätpähän nyt väreile ja hypi silmille siltä osin. Vaan olihan tajuton työmaa noille osille! En vain halunnut niistä normaalisti maalattuja pintoja.
Teppo etsi aikansa Pauligin Presidentti -mainoksessa käytetyn kaltaista kullattua kahvikuppia, ja huomasi sellaisen olevan keräilyharvinaisuus. Eräästä vanhoja astioita myyvästä liikkeestä löytyi sopiva kahviastiasto. Myyjä ei tietenkään halunnut myydä vain yhtä asettia sisustan rekvisiitaksi, joten oli ostettava koko astiasto, eli kermakko, sokerikko, kuusi asettia ja kahvipannu.
– Onpahan kullitettuja kuppeja mistä ryystää aamulla kahvia, tietenkin keitellen vain Presidenttiä, Teppo naureskelee.
12 KERROSTA JA LAKKA PÄÄLLE
Niinsanotut lattiamatot Teppo teki edelliseen autoon mahongista. Tällä kertaa piti keksiä jotain muuta, mutta kuitenkin erikoista.
– Innostuin kokeilemaan, tulisiko sentin paksuisesta akryylilevystä mitään. Antti Vaalama toimi pääsähköarkkitehtina edellisessä projektissa, joten tutulle miehelle oli helppo soittaa tälläkin kertaa.
Lämmitin akryylimatot haluttuun muotoon ja testailin parina iltana millä karkeudella pinnat hiotaan jotta ”mattoihin” saadaan halutunlainen valo. Asensin mattojen takareunoihin ledinauhaa ja alumiinilistaa piilottamaan pistemäisen valon. Etumattoihin piti asentaa valot myös etureunoihin, koska taivutus kojelaudan alle syö valotehoa. Efekti on lähes halutunlainen. Tosin noin kirkas epäsuora valo alkaa tuoda sisustan verhoilujen varjostumia esille. Pienikin virhe verhoilussa korostuu.
Sisustan verhoiluja suunniteltaessa ensimmäinen tekijä katosi mystisesti. Toiselta kokelaalta Teppo haki osat pois keskeneräisenä. Kolmas ja viimeinen hoiti hommaa aikansa, kunnes Teppo ehti itse verhoilla hattuhyllyn, pilarit, kattoverhoilun ja muutamia pisteosia. Lopulta vain auton kokolattiamatto on teetetty muualla.
– Koko sisusta on tehty valkoisesta keinonahasta lattioita myöten. Sisustan värinvaihtoa miettiessäni tein päätöksen kokeilla nahkamaalausta niihin osiin, joita ei verhoilla. Penkit, ovipahvit, keskikonsolit ja kojelaudan alapinnat kun olivat kuin uudet.
Aloitin maalaustyöt helpoimmista osista ajatuksena tehdä penkit viimeisenä. Kun muu sisusta oli maalattu, värjäsin takapenkin istuinosat ensin. Pari päivää myöhemmin pintaa rutistellessa ilmeni, että maali on niin kovaa, ettei se kestä venytystä.
Hinkkasin penkkejä yhden viikonlopun puhtaaksi tinnerillä. Aloin kyselemään parempaa maalia. Maahantuoja vain kertoi, ettei ymmärrä miksi homma ei onnistu.
Tässä vaiheessa kuvioihin astui Routecin Jean Paananen. Hän maahantuo saksalaista Zvizzer -nahkamaalia. Jean kiinnostui projektista ja lupautui mukaan. Sain maalattua penkit tällä kertaa hyvällä menestyksellä. Valkoinen tosin on niin huono väri peittämään, että joka ikinen osa piti maalata 10–12 kerroksella ja lopuksi lakata.
VIELÄ KUN SAIS SIGNEERAUKSEN
Ovipahvit ja keskikonsolit odottavat nyt talvea ja puhdistusta. Ne pitäisi maalata myös Zvizzerillä. Toinen merkki osoittautui jostain syystä toimimattomaksi vaikka maalaus suoritettiin maahantuojan ohjeilla.
– Peräkontin jätin suunnitellusti viimeiseksi. Koko muun auton ollessa valmis tiesin haluavani konttiin samaa sinistä puuta kaarevana pintana, lasia, lediä ja jotain. Lähteenmäen Hessu visioi mukana tätä osastoa. Smokkipaitaa, kullattua kalvosinnappia, kravatinpidikettä ynnä muuta, mitä presidentti bisnesmatkalla tarvitsee.
Teppo alkoi metsästää tuotteita lasin alle. Kelloliike Kainulaiselta löytyi kalvosinnapit ja kravatinpidike, mutta hopeisena. Ne lähetettiin kultasepälle pinnoitettavaksi, sillä vain kultainen somiste sopii teemaan. Kuin sattumalta löytyi Kajaanista Ari Kauppiselta kuusi vanhaa presidentti-juhlakolikkoa. Yhden lisää Teppo onnistui tilaamaan jälkeenpäin rahapajalta. Muutaman presidentin kolikot puuttuu edelleen.
– Etsintää täytyy jatkaa ensi talvena. Martti Ahtisaaresta ja Tarja Halosesta en ole vielä löytänyt mitään teemaan sopivaa. Toivon mukaan asiaan saadaan korjaus jatkossa jossain muodossa. Ajatuksena on käyttää kaikkia Suomen presidenttejä teemassa.
Sauli Niinistön kultaista signeerausta olen yrittänyt saada autoon. Aika näyttää toteutuuko se ennen ensi kautta. Se olisi ehkä kovin juttu saada teemaan täydennystä tämän auton kohdalla. Olisiko mitään hienompaa kuin saada näyttää autoa istuvalle presidentille, Teppo haaveilee.
Kontin kannen orkkisverhouksen Teppo muutti lasikuituiseksi ja rakensi luukkuun valaistun Blue President -logon. Kaareva puupinta on väännetty kahdesta nelimillisestä koivuvanerista, jota on vahvistettu takaa ja välistä lasikuidulla. Pinta on tehty saarniviilusta. Kaikki kontin verhoukset on tehty uretaanista ja lasikuidusta ja pinnoitettu keinonahalla.
– Talven aikana rakennan teeman mukaisen rekvisiitan auton ympärille. Toivotaan koronaepidemian laantuvan ennen pääsiäistä. Vielä jää nähtäväksi, aloitanko auton näyttelyt kotimaasta vai naapurista. Tarkoitus oli julkaista auto isona ohjelmanumerona syksyn X-treme Car Showssa Lahdessa puolentoista vuoden intensiivisen rakentamisen jälkeen. Haaveilin myös Oslo Motorshowta tälle vuodelle, mutta sekin on peruttu.
Nyt ei voi kun toivoa, että koronaan löytyy lääke ja me kaikki pysytään siihen saakka terveinä.
Lexus LS600hL -projekti 3 / 2019 – 10 / 2020:
SPEKSIT:
MOOTTORI:
Vakio 5,0 V8 + sähkö, 445 hv
VOIMANSIIRTO:
CVT-vaihteisto, jatkuva neliveto
ALUSTA:
Vakio ilma-alusta, R Spec alustansäätöboksi, säätövara 60–70 mm
JARRUT:
Vakiot, satulat maalattu teeman mukaisesti
VANTEET JA RENKAAT:
BC Forged HCA163 S 10x22”, Hankook S1 evo 265/30-22”
KORIMUUTOKSET:
Omavalmisteinen etupuskuri kopioimalla Mercedes-Benz W213 AMG:n puskurista lasikuidulla, Mercedes-Benz AMG etuspoileri ja verkot, omavalmisteinen maski, omavalmisteiset helmalevikkeet, omavalmisteiset takapuskurin kylkipalat, AMG Mersun takadiffuusori, Volvo R-Design putkenpäät, ajovalojen sisustat maalattu mustalla ja valot lakattu, auton väri vaihdettu BMW:n San Marino Blue, katto maalattu mustalla
SISUSTA JA HIFI:
Auton lattiamatto ja aurinkolipat teetetty, keinonahkaa, itse verhoillut pilarit, katto ja hattuhylly, nahkamaalatut ovipahvit, kojelaudan alapinnat, keskikonsolit penkit, kynnyslistat ja penkkien helmamuovit, itse tehdyt ”lattiamatot” 10 mm akryylistä led-valaistuksella, alumiiniset poljinpinnat, kaikki auton alkuperäiset puulistat pinnoitettu itse 0,6 mm paksulla saarniviilulla, jotka lakattu viisi kertaa, lopullinen väri sekoitettu lakan sekaan Basecolor-petsillä ja pinnat lakattu lopuksi mattalakalla, yhteensä lakkakerroksia 8–10, moottoritilan muovit tasoitettu ja maalattu, moottorin päällikoppa maalattu auton teeman mukaisesti, itse maalatut kaasujouset pellissä, peräkontti kauttaaltaan omaa tuotantoa, kontissa kaareva puinen paneeli 2 x 4 mm vanerista + välissä ja takapinnalla kolme kerrosta lasikuitua, pinnassa saarniviilu. kontin verhoilut tehty itse, kontin muodot tehty uretaanilla ja lasikuidulla, kontin kannen alapinta itse tehty lasikuidusta led-valaistulla Blue President -nimikyltillä, kiinnikkeet peitetty vanhoilla 50 pennin kolikoilla joissa leijonalogot
KIITOKSET:
Ennen kaikkea Petralle joka vuosi vuodelta jaksaa tätä hommaa, Zvizzer / Routec Jean Paananen, Automaalaamo Tenkula / Topi Komulainen, automaalit.net, Henri Kukkola, Rakennus A Piiroinen, Kelloliike Kainulainen, Rengashuolto Karjalainen, Kajaanin Huoltokeskus, K-Rauta Kajaani, petsit.fi, Sonax / Kaha, Tommy & Ritva, Kirsi & Mikael, Timo Näyhä, Tuomo Ronkainen, Ville Tauriainen, Klaus Haikkola, Janne Oikarinen, Joke Simonen, Autotalo Hartikainen Kajaani, Antti Keränen ja Heidi Kemppainen, Pauli Leinonen, Ari Kauppinen, Hezperado, Antti Vaalama, Antti Kumpulainen, Tero Vesterinen, Topi Remes, Mika Jefremoff, TS Verhoomo, Aki Härmä, Toivo Tolonen ja äiti, Harri Elfving & Kajaanin Kirjapaino, kuvauspaikka Olli-Pekka Hyyryläinen Kajaanin Kiinteistö Kulma, Sampo Valtonen Kajaanin Pörhö, ja sinä kenet unohdin
KUKA KUSKAA:
- Omistaja: Teppo Näyhä
- Ammatti: Sisustuskirvesmies
- Ikä: 39
- Instagram: @tepponayha
Muista seurata GTi-Magazinea myös somessa!
- Facebook: https://www.facebook.com/GTiMagazine/
- Instagram: https://www.instagram.com/gtimagazine/
Tilaa GTi-Magazine kotiisi osoitteesta www.gti.fi/tilaa !
EXTRA PHOTOS!
