GTi-Magazine täyttää tänä vuonna pyöreät 20 vuotta, ja juhlavuoden kunniaksi muistelemme menneitä entisten ja nykyisten lehden tekijöiden kanssa. Kaikkien tässä juttusarjassa esiteltävien henkilöiden elämään GTi on jättänyt lähtemättömän jäljen. Tervetuloa aikamatkalle suomalaisen autoharrastamisen syntysijoille.
PIKAFAKTAT
- Nimi: Jape Tiitinen
- Ikä: 46
- Paikkakunta: Kuopio
- Mukana lehden tekemisessä: Vuodesta 2005, ekat julkaistut kuvat 2/2007
- Titteli lehdessä: Päätoimittaja vuodesta 2019
- Somet: @jap3 / JTmedia / YouTube
Artikkeli julkaistu GTi-Magazinen numerossa 03 / 2020.
Milloin ja miten olet aloittanut valokuvaamisen? Entä videokuvaamisen?
– Valokuvaaminen alkoi minun kohdalla Kalis Concept -autovideoita tehdessä vuonna 2003. Tuolloin minulla oli pieni Ixus V3 -minipokkari, jolla kuvitin autoleffojen kansia ja toimitin autokuvia kavereille IRC-galleriaan. Skeittileffoja olen kuvannut todella paljon vuodesta 1989 lähtien.
Kerro lisää Kalis Concept -videoista. Mistä idea niihin syntyi ja sattuiko kuvauksissa jotain hauskaa?
– Vuosituhannen vaihteessa kun kiinnostuin autoista, halusin kokeilla, voisiko skeittileffoista tutulla konseptilla tehdä mielenkiintoista pätkää autoista. Ilmeisesti kyllä, sillä ensimmäinen Kalis Concept -leffa oli todella suosittu. Tekele ensiesitettiin elokuun lopun Kalakukko Kruisingeissa vuonna 2003 rekan lavalle seinään heijastettuna videotykillä. Jengi tykkäsi.
Jatkoa seurasi heti seuraavana vuonna. Toista leffaa poltin kotona video-CD:lle, ja sitä kautta se levisi pian kautta maan. Kolmannen videon, Kalis Concept - Remixed Rides kohdalla vuonna 2005 mukaan tuli myös bongaa.com ja GTi-Magazine, jotka mahdollistivat suuremman valtakunnallisen levikin ja markkinoinnin. Sanotaanko vaikka näin, että homma repesi aika isoksi melko lyhyessä ajassa. Tuolloin autotuningin kulta-aikaan kukaan muu ei ollut vielä tehnyt oikeastaan minkäänlaisia autovideoita Suomessa. Suosio oli taattu.
Tuohon aikaan ei ollut kuultukaan mistään Go Pro- tai muista Action kameroista, saati kameroilla varustetuista älypuhelimista, vaan kaikki piti kuvata sillä mitä sattui löytymään. Jo heti ensimmäisissä leffoissa käytin jotain pientä turvakameraa auton puskurin alla ajokuvissa. Kuva vedettiin RCA-piuhoilla videokameran inputin kautta ja äänet mikrofonilla auton konehuoneesta. Kuvanlaatu ei ollut ihan 4K, mutta saatiin sitä mitä haluttiin ja fiilis oli kohdallaan.
Kerran muistan tapauksen, kun kuvattiin Meriläisen Jonin kanssa Kuopiossa ja minulla oli ihan kohtuullisen kokoinen kamera suuren imukupin avulla kiinni auton kyljessä ja yhtäkkiä imukuppi päätti antautua. Kamera pyöri asfaltilla volttia aika huolella, mutta uskomattoman tuurin ansiosta mitään ei hajonnut. Sama kamera on ollut kiinni myös drifting-auton kyljessä Alastarolla, ja on saatu hyvää matskua ennen kun Go Pro tuli markkinoille.
Mitä Kalis Concept on tai oli ja miten se muutti suomalaista autoharrastamista?
– Kalis Concept tulee meidän kalakukkokaupungista eli Kuopiosta. Kuopiossa vaikutti vuosituhannen vaihteen jälkeen liuta autoharrastajia, jotka kuuluivat Soundpark-nimiseen kerhoon. Soundparkiin kuului jäseniä tietääkseni Pieksämäeltä, Kuopiosta ja Etelä-Suomesta. Soundpark on edelleen olemassa ja toimii Etelä-Suomessa Örrin peukalon alla. Me halusimme oman kerhon, jonka nimissä voitaisiin järjestää tapahtumia. Näin syntyi Kalis Concept. Kalis eli kalapuikko on tuttu termi savolaisittain, lopun voinee päätellä.
Kaliksen kasvaessa ja leffojen valloittaessa maan tuning-skeneä internet nousi kansan tietoisuuteen. FFp, fin-tuning.net ja muut nettiforumit saivat kilpailijan Savosta. Kalis-forumista tuli todella suosittu ja sitä kautta merkkiriippumattomat autoharrastajat alkoivat tuoda projektejaan esille, mikä vaan lisäsi vettä tuning-myllyyn. Pian Kaliksen järjestämät tapahtumat olivat koko skenen puheenaihe ja jokaisessa tapahtumassa oli useita tuhansia kävijöitä heti alusta lähtien. Autoharrastus yhdistää ihmisiä paremmin kuin Nokia 90-luvun kulta-aikoinaan.
Miten päädyit kuvaamaan GTi:lle?
– Osittain Kalis-leffojen kautta, osittain oman palavan innostukseni kautta autokuvaamiseen. Kaverini kysyi keväällä 2005, haluaisinko vaihtaa Ixukseni tuolloin aivan uuteen Canonin 350D -järkkäriin. Ehdottomasti halusin, sillä olihan tuo järkkäri monta kertaa kalliimpi kuin Ixus. Siitä se sitten lähti, nappuloiden ruuvaaminen ja itseopiskelu, mitä tapahtuu mistäkin. Opettelin kuvaamaan hirveällä innolla ja kuvasin joka päivä jotain. Lopulta lähetin toimitukselle joitakin ottamiani kuvia ja he ilmeisesti näkivät laadun riittäväksi ja päättivät antaa minulle mahdollisuuden.
Mitä tunteita heräsi, kun GTi:n uudistusta alettiin ehdottelemaan?
– Olin jo pitkään miettinyt, että mihin suuntaan lehti on menossa. Rakenteluskene eli murrosta ja erilaiset rakentelutyylit ottivat jalansijaa somen avustuksella. Tuntui siltä, ettei toimituksella ollut oikein ajatusta siitä, mihin suuntaan lehteä pitäisi lähteä viemään ja miten sitä voisi kehittää. Sen aikaiset lehden tekijät eivät olleet aivan yhtä intohimoisia autoharrastajia kuin vaikka minä ja Matti ollaan, ja sitä kautta ehkä skenen seuranta oli jäänyt vähemmälle. Omalla kohdallani intohimo autoja ja kuvaamista kohtaan oli vain nousussa, joten kiinnostus heräsi välittömästi.
Miten Getarin uusiutuminen mielestäsi onnistui?
– Uudistuminen onnistui mielestäni loistavasti. Nautin siitä tilanteesta, kun päästiin Matin kanssa suunnittelemaan uusia artikkelisarjoja ja tekemään lehteä täydellä sydämellä. Esimerkiksi Throwback-artikkelisarjan otsikon kuvituksen teko oli melko koomista. Päätettiin käyttää Paluu Tulevaisuuteen -teemaa ja hoidimme molemmat oman osamme kuvista kotona yhden mallikuvan perusteella. Tämän jälkeen rautainen taittotiimimme naulasi näistä räiskäleistä timanttisen kokonaisuuden, josta Matti tuumasi myöhemmin että ”vähän kyllä hävettää toi kuva”. Ihan hyvä se on, näitä juttuja pitää hei tehdä pilke silmäkulmassa!
Mikä on mieleenpainuvin muistosi koko GTi:n pitkän historian ajalta?
– Kyllä se on ehdottomasti kesältä 2005 ja se viikonloppu, kun Teijo Toivonen tuli kuvaamaan Kalis Conceptin autoja Kuopioon. Tuohon asti minä olin kuvannut suurimmaksi osaksi sillä pikkupokkarilla ja vasta saanut järkkärin aiemmin samana keväänä.
Teijon kuvaamista katsellessa minulle aukesi paljon uusia asioita, joista minulla ei ollut mitään hajua. Muistan kun hän kuvasi minun mustaa autoani yömyöhällä kaupungilla ja juoksi ympäri autoa salamaa välkytellen kameran ottaessa kuvaa pitkällä valotusajalla. Olin aivan myyty, kun hoksasin mitä kaikkea järkkärillä pystyy tekemään nähtyäni kuvan kameran ruudulta.
Mikä oli mieluisinta GTi:n tekemisessä?
– Ehdottomasti kuvaaminen, mielenkiintoisten autojen näkeminen, tapahtumat kotimaassa ja ulkomailla, ihmiset ja kaikki nuo yhdessä, sekä tietysti kesä ja motorsport kaikissa muodoissaan. Laskin käyneeni vuoden 2018 aikana yhdeksässä eri maassa autojen tai autotapahtumien perässä.
Millaisia haasteita vuosien aikana lehden tekemisessä on ollut?
– Yksi usein esiin nousevista haasteista on kuvausten aikatauluttaminen auton omistajan kanssa, varsinkin jos välimatka on pitkä. Ennakkoon on vaikea ennustaa, millainen sää on vaikka kahden viikon päästä perjantaina, ja onko kuvaukselle back up -vaihtoehtoa jos 300 km päässä alkaakin sataa kesken leikin. Ei olisi ensimmäinen kerta kun ropsauttaa.
Mitä olet saanut Getarin tekemisestä, mitä et mistään muualta voisi ikinä saada?
– En usko, että samoja muistoja ja kokemuksia olisin saanut mistään muusta työstä ikinä. Autoharrastajana olen ollut todella etuoikeutettu nauttimaan näistä hedelmistä mitä kenttä meille tarjoaa.
Kesällä 2010 olin Mantorpissa Ruotsissa tekemässä lehteen juttua Gatebilistä, kun näin tuttua norjalaista pro drifting-kuskia Kenneth Moenia varikolla. Hän kysyi, haluaisinko tulla kyytiin parin kierroksen ajaksi. Tietysti halusin. Tämä kyyditys jäi mieleen varsin positiivisessa mielessä. Kenneth ajeli vapaalla vuorolla blujua pokkana shortsit ja t-paita ajoasunaan, tosin oli hänellä kypärä päässään. Luisumutkien aikana hän ohitti tappisladissa viisi muuta kuskia jotka tuntuivat sunnuntaisuhareilta tämän sankarin vauhdissa. Oli kova luu jo silloin ja on edelleen.
Miten autoharrastaminen on muuttunut 20 vuoden aikana sinun mielestäsi?
– Ei itse harrastaminen ole muuttunut juurikaan, vaan sen muodot ja esiintyminen. Autoja harrastetaan edelleen samalla intohimolla kuin 20 vuotta sittenkin. Tiedon saaminen oli ennen internetin aikakautta todella vaikeaa, kun vertaa nykypäivän tilanteeseen. Tänä päivänä projektiin voi etsiä tarvittavat osat netin kautta muutamassa tunnissa, ja tutustumalla maailmalla muiden harrastajien tekemiin vastaavanlaisiin rakennelmiin omakin työ helpottuu huomattavasti.
Myös EU:n myötä tavaran vapaa liikkuminen EU-maissa on helpottanut ja nopeuttanut osien tilaamista esim eBayn kautta pitkin Eurooppaa. Tästä on ollut merkittävää hyötyä myös autoharrastajille.
Rakentelusäädökset ovat muuttuneet moneen kertaan sinne ja tänne viime vuosina, mutta nyt taidetaan olla vihdoin menossa oikeaan suuntaan ja päättäjät ovat alkaneet kuunnella harrastajia, tai ainakin toivon niin.
Miltä tulevaisuus näyttää mielestäsi autoharrastajan silmin?
– Autoja tullaan harrastamaan niin kauan kuin maan päällä on elämää, se on varmaa. Ja niin kauan kun polttomoottoriautoja valmistetaan, uskon niiden pitävän pintansa sähköisten autojen rinnalla. Autoharrastus pohjautuu kuitenkin fiiliksin, joita sähköauto ei pysty ainakaan minulle tarjoamaan. Äänettömästä autosta katoaa sielu.
Kerro hieman omasta harrastamisestasi, mitä kaikkea olet puuhannut vuosien aikana autojen parissa?
– Minä olen ollut kiinnostunut autoista aina hiekkalaatikkoleikeistä lähtien. Moottorivehkeiden kanssa puljaaminen alkoi 13 vuoden iässä kun sain mopon, punaisen Honda Monkeyn. Mankiin ei ollut niin hyvin osaa tarjolla kuin PV:hen, mutta kyllä minä sain sen silti yli 70 km/h kulkemaan.
En pidä itseäni kovana ruuvaajana, vaan annan vähänkin vaativammat työt aina ammattilaiselle. Muutaman kokeilun jälkeen olen todennut, että halvempaa on teettää työt ammattilaisilla. Jälkeenpäin olen miettinyt monesti, että olisi sittenkin pitänyt mennä autolinjalle eikä puusepän oppiin. Päivääkään en ole kyllä puusepän töitä tehnyt, että sikäli.
Nautin silti kovasti kokonaisuuden suunnittelusta ja osien etsinnästä. Se on melkein kutkuttavimpia vaiheita autoprojektissa.
Mistä autoharrastuksesi on alkanut?
– Seurasin edesmenneen serkkuni autojen rakentelua läheltä vuosien ajan jo alle 10-vuotiaana ja vaikutuin suuresti hänen autoistaan ja näyttävistä usein toistuvista burniksista. Baarumi paloi aina kun mahdollista. Kipinä syttyi jo tuolloin.
Ensimmäinen rakennettu autoni oli vuonna 2000 Nissan Primera P10, jota heti alkuun madallettiin ja alle tuupattiin 17-tuumaiset ylikokoalumiinivaluvanteet. Alle vuodessa vakiopuskurit olivat vaihtuneet lasikuituisiin ja kontti oli täynnä subbareita ja lasin taakse asennettuja vahvistimia.
Vuonna 2004 aloin etsiä autoa kriteereillä turbo, neliveto ja farmari. Tarjonta rajoittui aika pitkälti Audin B5-korisiin A4:iin, joihin kynsi juuri ja juuri ylsi. Tästä alkoi taival audiharrastajana, joka on kantanut aina tähän päivään saakka.
Entäpä tällä hetkellä, mitä tallistasi löytyy ja miten käytät vapaa-aikaasi?
– Tallista löytyy tällä hetkellä Audi RS4 B5, jonka Miko Mäenpää maalasi viime kesänä Vegas Yellow -keltaiseksi. Toisena harrasteena on vasta hankittu Audi RS4 B7 ja käyttöauton virkaa toimittaa Audi A6 Competition.
Kaikki se vähäinen vapaa-aika mikä jää työnteolta menee joko kuntosalilla, valokuvatessa, lasten kanssa touhutessa tai auton osia netistä etsiskellessä. Pyrin nauttimaan harrasteautoista läpi vuoden, koska life´s too short. Käyn myös edelleen satunnaisesti skeittaamassa ajan puitteissa. Enemmänkin tekisi mieli käydä, mutta se aika. Lasten ja perheen kanssa puuhaillaan vapaina viikonloppuina perhejuttuja.
Kesäisin vapaat viikonloput pystyy laskemaan yhden käden sormilla, sillä olen aina jossain autotapahtumassa. Poikani on onneksi yhtä lailla kiinnostunut autoista ja kuvaamisesta kuin minä, joten hän lähtee aina mielellään mukaan oman kameralaukkunsa kanssa.
Mitä odotat tulevaisuudelta autojen parissa?
– Odotan tulevaisuudelta lukemattoman paljon ehjiä kilometrejä harrasteautojen kanssa. Toivon myös, että saamme nauttia vielä pitkään polttomoottoreilla varustetuista autoista ennen kuin kaikki kiva kielletään.
Jos autoja ei olisi keksitty, mitä tekisit elämässäsi?
– Olisin luultavasti aika rajusti elämän kovettama skeittari. Autoharrastuksen ja perheen myötä rullailu on jäänyt viime vuosina vähemmälle. Luultavasti tästä syystä kävelen vielä omin jaloin.
Haluatko lähettää terveisiä GTi:n lukijoille?
– Todellakin. Pitkä kuuma kesä on taas tulossa, joten nähdään autotapahtumissa ja kuvausten merkeissä.
Muista seurata GTi-Magazinea myös somessa!
- Facebook: https://www.facebook.com/GTiMagazine/
- Instagram: https://www.instagram.com/gtimagazine/
