Aleksi Walling halusi harrasteautokseen sellaisen kamppeen, jonka rakentaminen ei ole pelkkää bolt-on -osien asentelua. Pitkällisten tutkimusten jälkeen päädyttiin Mazda RX-7:aan, josta valmistui muutaman rakenteluvuoden jälkeen varsin herkullinen kokonaisuus.
PIKAFAKTAT
-
Kone: 13B-REW
-
Vanteet: BBS LM 17”
-
Teho: 512 hv / 528 Nm
Auto esitelty GTi-Magazinen numerossa 09 / 2021 ja auto oli kyseisen numeron kansiauto · Kuvat: & Teksti: Jape Tiitinen @jap3
Heti ajokortin saatuaan Aleksi halusi hankkia projektiautoksi hyväkuntoisen aihion, jonka hän voisi purkaa ihan tyhjäksi ja aloittaa tekemään auto uudelleen aivan alusta.
Tuolloin luotto omaan tekemiseen ei ollut vielä sillä tasolla, että Aleksi olisi ollut valmis ryhtymään näin mittavaan hankkeeseen. Hän seurasi kuitenkin aika ajoin Japanin huutokauppoja, ihan vaan tietääkseen missä hintaluokissa autojen hinnat liikkuvat. Tuolloin hänellä oli mielessä vain Nissanit, koska kaikilla muillakin oli sellaisia.
Ehti mennä noin viisi vuotta, kun myyntihinnoissa alkoi tapahtua rajua nousua, ja kävi selväksi, että jos meinaa hankkia vähääkään mielenkiintoisen auton Japanista järkevään hintaan, se olisi tehtävä pian.
Kesäkuussa 2016 Aleksi alkoi lukea nettipalstoilta muiden harrastajien kokemuksia ja ongelmia monien eri valmistajien yleisimpien automallien kanssa. Alkuun tuli heti ilmi, että jokainen harrastaja tekee suurin piirtein kaikki samat jutut suunilleen samoilla osilla ja poikkeaa harvemmin yleislinjasta.
– Tuntui vähän oudolta hommata erikoinen auto, mutta tehdä siitä kuitenkin samanlainen kuin muilla, Aleksi kertaa.
RX-7
Sitten Aleksilla välähti, ja hän keksi Mazda RX-7:n.
– Sehän on ihan nätti, mitähän porukka on saanut aikaan näiden kanssa? RX7Club auki ja heti pläräämään FD langat auki. Forumilta löytyi pitkät listat kysymyksiä, kun perusjutut eivät tahdo millään toimia tai kestää, sekä keinoja kuinka poistetaan erilaisia vakio-osia ilman että auto muuten alkaa temppuilemaan.
Forumin kautta selvisi nopeasti, että pari vuosikymmentä tekee aika lailla hallaa melkein kaikille osille, mitä tehdas on laittanut pyörien väliin. Samalla selvisi, mitä näistä kannattaa laittaa ensiksi kuntoon, ihan kaiken varalta.
15 metriä alipainelinjoja, niille puolen tusinaa venttiiliä – kun ne vuotaa kuitenkin läpi – ja maitopurkin kokoinen välijäähdytin vaihtoon. Kaikki vain sen takia, että saa vakiot tulpanjohdot toimimaan oikein, unohtamatta itse moottoria, joka tuskin on enää entisissä voimissaan.
Toisin sanoen, auto tarjoaa Aleksille aika vapaat kädet: kun jokin osa hajoaa, ei sinne kannata laittaa enää samanlaista palikkaa tilalle, varsinkin kun bolt-on -osien tarjonta on aika mitäänsanomattoman pieni. Tässä kohtaa Aleksin mielenkiinto Mazdaa kohtaan heräsi nimenomaan siitä syystä, että autosta saa tehtyä juuri sellaisen kuin itse haluaa.
OPINTOLAINA
Aleksi seurasi seuraavat kolme kuukautta pelkästään RX-7:n huutokauppoja selvittääkseen, missä hinnoissa suhteellisen hyväkuntoiset yksilöt liikkuivat.
Kiikarissa oli mahdollisimman hyväkuntoinen vakio, suhteellisen hyvällä kuntoluokituksella oleva yksilö. Marraskuussa vastaan tuli valkoinen, 75 000 km ajettu Grade 4. RX-7.
– Ainoa ongelma oli akuutti rahanpuute. Onneksi olin samaan aikaan aikuispuolella kouluttautumassa yrittäjäksi. Tein opintolainahakemuksen ja nostin koko summan kertaheitolla. Minulta ei kannata kysellä sijoitusvinkkejä. Sitten alkoi tuskainen huutokaupan seuraaminen, maksimihinnaksi olin laittanut ¥650.000. Voitin auton huutohintaan ¥649.000, eli noin 5 000 €.
Vähän aikaa huutokaupan jälkeen Japanin päässä oleva firma lähetti minulle sähköpostiin vähän lisää kuvia ennen laivaan lastausta, saatesanoin: “I'm done with pictures”. Selvästi oli valioyksilö kyseessä.
Auton saapuminen Kotkan satamaan kesti kaksi kuukautta, ja sen ajan Aleksi käytti muutamien pisteosien hankkimiseen tulevaa rekisteröintiä varten.
– Helmikuussa 2017 hain Mazdan satamasta, tein siihen tarvittavat muutokset valoihin, suhteellisen ison perushuollon, ja toukokuussa rekisterikilvet olivat paikoillaan.
Reilun vuoden ajelin pitkin kyliä periaatteessa aivan vakiolla autolla, mitä nyt korjasin pikkuvikoja koko ajan ja samaa tahtia heittelin osia metalliromuun.
Heinäkuun 27. päivä 2018 tuli mitta täyteen ja alkoi se kuuluisa jälleenrakentaminen.
REBUILD
Syy koneen nostoon oli katkennut vesitiiviste. Jäähdytinjärjestelmään kertyi painetta ja etummaisen kammion sisälle vuoti vähän nestettä.
– Moottorin onkiminen konetilasta onkin monen mutkan takana, kun alun perin koko moottoria ei edes näe, mutta alusta asti oli tiedossa, että mitään alkuperäistä ei sinne takaisin tule.
Nopeuttaa muuten aika paljon purkua, kun ei tarvitse merkata tai katsoa, että mihin mikäkin menee.
Wankel pukkiin ja heti auki. Yllättävä määrä tiivisteitä ja jousia, mutta silti tietyllä tavalla yksinkertaisen näköinen kapine. Kaikkien osien pinnat olivat suorat ja tehtaan toleransseissa, eli ainut vika oli ollut se katkennut tiiviste.
Kun kaikki osat oli katsottu läpi ja puhdistettu vanhasta rähmästä ja karstasta, niin alkoi imu- ja pakokanavien porttaus. Imupuolelle tuli Racing Beat Full bridgeport ja pakopuolelle Pineapple Racing EP5A. Isoimmat sapluunat mitkä löysin, mikä tuotti myöhemmin pieniä ongelmia. Porttauksen jälkeen sai kone jäädä odottelemaan uusia tiivisteitä ja sekä muita isoja osia. Seuraavaksi keskityin sisustaan ja koriin.
RAL 1018
Alun perin Aleksin oli tarkoitus säästää alkuperäiset johtosarjat ja karsia niistä vain turhat pois, mutta kun sisusta oli purettu ja hän otti ensimmäisestä johtonipusta kiinni, koko sarja alkoi katkeilla käsissä.
– Tässä kohtaa purkaminen nopeutui huomattavasti, kun leikkasi vaan läpivientien juuresta johtosarjat poikki. Kaikki johdotukset tulikin sitten tehtyä kokonaan uudelleen.
Kun korista oli purettu aivan kaikki pois, oli pohjatyöt ja itse maalaus vähän helpompi homma, kun ei tarvinnut varoa mitään. Keltaista autoa en ollut ennen omistanut ja väriksi tuli RAL 1018.
EFR 9274 JA APINAHÄKKI
Koko 2018 talvi ja sitä seuraava kevät Aleksilla meni korin pohjia tehdessä, sisustan paneeleja verhoillessa ja autoa maalatessa. Samalla hän mietti, mitä kaikkea autoon voisi nyt asentaa.
Pian maalauksen jälkeen BorgWarner toi markkinoille uudet EFR-ahtimet, joista Aleksi päätyi 9274-malliin.
– Moni suosi pykälää isompaa, mutta itse halusin ahtimen, joka herää alhaalta. Saapuessaan turbo oli vähän ruma, koska kompressoripesä oli hirveän karhea valuprosessin jäljiltä, ja se tuli kiillotettua jo samana päivänä. Samalla kun katselin tyhjää koria, niin huomasin, miten paljon siellä on tilaa turvakaarille.
Hitsarina Aleksi ei luota omiin kykyihinsä niin paljon, että alkaisi itse hitsaamaan turvavarusteita. Pian hänelle suositeltiin lähiseudulta hyvää pajaa, jossa kaarien hitsaus onnistuisi.
– Soitto firmaan, sovittiin aika milloin kori viedään verstaalle, ja kaaritarpeet oli siten tilattu. Mutta sitten kun tarvikkeet saapuivat, niin ei enää ollutkaan aikaa hitsata niitä autoon kiinni. Kuulemma toinen isäntä soittaa ja sovitaan uusi aika. Ei ole kuulunut. Sitten meni kuukausi miettiessä, että hitsaanko sittenkin riskillä itse vai etsinkö toisen firman, kun ei enää kehdannut putkia takaisinkaan lähettää. Onneksi Joensuusta löytyi ReWoN Motors ja putkihässäkkä saatiin kunnialla loppuun.
BALANSSIA
Kun apinahäkki oli paikallaan, niin yllättäen konetila ei enää miellyttänytkään: etummaiset sisälokasuojat olivat muovia ja uusien hankkiminen kuulosti hölmöltä idealta, koska ne olisi pitänyt kuitenkin leikellä sopivammaksi. Lirpakkeiden jättämät aukot Aleksi vaihtoi peltiin, ja samalla koko konetila tuli maalattua uudestaan, ja myös sisusta ja pyöräkotelot saivat uuden maalin lavapinnoitteella. Nyt koko kori oli kasausta vaille valmis.
Talven aikana kaikki pyöräntuennan osat, apurungot ja muut tuet oli jo hiekkapuhallettu sekä jauhemaalattu. Ne löysivät paikkansa heti ensimmäisenä, jotta Aleksi voi aloittaa uusien jarrujen ja linjojen tekemisen.
– Valmiita isoja jarrusarjoja tähän koriin on tarjolla pilvin pimein, mutta melkein kaikki valmistajat keskittyivät enemmän satuloiden kokoon ja mäntien lukumäärään kuin jarrubalanssiin. Yksikään tarjolla olevista ei myöskään olisi mahtunut 17” vanteiden sisään ja vannekokoa en halunnut yhtään isommaksi.
Mazda oli tehnyt FD:n tuotannon loppupuolella muutaman erikoismallin, joissa etu- ja takajarrut olivat halkaisijaltaan suuremmat. Kaikki jarrujen osat olisi saanut uutena, mutta hinta alkoi olla jo suurempi kuin muut firmat pyysivät omista tekeleistään, joten ainoa järkevä vaihtoehto oli valita muiden autojen levyt.
Pienen katalogien selailujen jälkeen löytyi sopivat lätyt, keskireiän jouduin vaan sorvaamaan isommaksi. Mersun levyt eteen, alkuperäisiä satuloita piti vähän jyrsiä jotta niihin sai tehtyä sovitteet. Takalevyt löytyivät Australiasta, Holdenin Astrasta, ja ne kävivät suoraan uusilla rungoilla parin prikan kanssa.
OHJEET YOUTUBESTA
Loppuvuosi meni kaikkien muiden nippeleiden jauhemaalaukseen, sisustan sipistelyyn ja osien haalimiseen, ja viimeiset tiivisteet moottoria varten saapuivat joulukuussa 2020. Koneen kasaus oli kampiakselin sekä vastapainojen tasapainotusta vaille valmis.
– Kaikki pyörivät osat kainaloon, pois lukien kiertomännät jotka punnitsin jo valmiiksi puntteja varten, 17 gramman heitto. Suunnaksi Helsinki ja Kanus Motors. Koko nippu tasapainotettiin 10 000 rpm asti ja jo viikon päästä kävin hakemassa ne takaisin Helsingistä.
Siinä välissä kasailin ja putsasin kaikki muut koneen osat valmiiksi niputusta varten.
Ennen moottorin kasausta tuli katsottua YouTubesta aika monta eri kasauspätkää ja Mazdan oma huolto-opas tuli plärättyä läpi useaan kertaan. Se käsittää periaatteessa koko auton eri kohdat aika kattavasti.
Kuitenkin itse kone on periaatteessa vakio, johon on laitettu vahvemmat pinnapultit, joilla sai suuremman kiristysmomentin, vahvemmat yksiosaiset kohdistustapit, jotka eivät ole niin taipuisat, ja öljypohjan muotoinen koneen korsetti, joka vähentää kiertymistä. Sen ansiosta koneen kasaus sujui jouhevasti, kun seurasi vain valmiita ohjeita, Aleksi muistelee.
Kun vauhtipyörä ja kytkin löysivät lopulliset paikkansa, pystyi Aleksi viimein säätämään hydraulisen painelaakerin etäisyyden kohdalleen. Kyseessä on hieno bolt-on -osa, joka tuli suoraan alkuperäisen haarukan ja laakerin paikalle. Oli vain yksi ongelma: se oli 25 mm liian korkea, joten kytkinkoppa ei enää mennytkään paikalleen.
– Alkuperäinen kytkin oli vetävä, joten sen haarukkaa ei voinut käyttää. Siihen piti tehdä itse käypä sovite. Laakerin karkaistu sisäputki piti lyhentää ja halkaisija sorvata samanlaiseksi kuin vakiossa painelaakerissa. Yksi lukitusmutteri vaihdelaatikon puolelle, ja nyt uusi painelaakeri mahtui uuden kytkimen kanssa paikalleen riittävän säätövaran kanssa.
7´S DAY
Kun paketti oli istutettu konetilaan, sai Aleksi tehtyä putkiston: koko matkalta 3,5 tuumaa kahdella vaimentimella. Screamerkin oli harkinnassa, mutta kahdella ulkoisella hukkaportilla melu olisi ollut jäätävä ja ratkaisu olisi ollut Aleksin mielestä aivan liian helppo tehdä, joten molemmat ulostulot menevät takaisin pakoputkeen.
– Ruostumattomasta teräksestä valettu pakosarja oli harvoja bolt-on -osia mitä ostin, ja se istui sekä toimi niin kuin luvattiin. Sen parhaimpia etuja on suipot runnerit, mikä nopeuttaa pakokaasujen poistumista ja parantaa virtausta. Samanlaista tuskin olisin saanut hitsattua, ainakaan lämmön keston osalta, +1000°C jatkuva.
Putkiston jälkeen viimeistelin konetilan puolella olevat jarruputket ja tein valmiista hiilikuitumutkista ahtoputket, joissa oli alumiiniset päädyt kiristystä varten. Toinen niistä valitettavasti hajosi, joten ne vaihtuivat alumiinisiin.
Tavoite oli saada RX-7 käyntikuntoon 2020 heinäkuuhun mennessä, jolloin oli Suomen wankel-harrastajien oma yksityinen miitti 7’s day. Aikaa oli kolmen kuukauden verran.
Seiskasta puuttui sillä hetkellä enää renkaat, ohjaustehostin, koko polttoainejärjestelmä, kaikki nestelinjat ja koko auton uudet sähköjohdot. Renkaiksi tuli perusvarmat R888R semislicksit, joihin tuli suoraan Kiinasta rengastekstit, koska pitää ryhmän teksti jossain lukea, mutta yhtään tarraa en halunnut itse autoon liimata.
Tehostin oli helpoin, purkaamolta halvin Opelin sähköinen tehostimen pumppu, ja se sai osakseen täyspurun ja kunnostuksen. Sen sai hienosti piilotettua eturenkaan etupuolelle puskurin taakse, mistä oli lyhyin matka raidetankoon.
PUMPPU
– Alun perin oli tarkoitus laittaa polttoainepuoli kerääjäsäiliön kanssa takakontin puolelle, mutta en halunnut laittaa niitä samaan tilaan kuskin kanssa tulipaloriskin takia.
Aleksi oli tehnyt jo aikaisemmin vaihtokauppaa erään LS-swapatun FD:n kanssa bensatankista, jossa oli ulkoiset lähdöt suoraan pohjassa. Pumpuksi tuli Fuelab Prodigy -sarjan suurituottoisin hiiliharjaton verme, koska nyt tarvittiin käyttää vain yhtä isoa pumppua. Pumppuun sai oikeilla liittimillä suoraan sekä karkean että hienon suodattimen, joten turhat liitokset jäivät pois ja siitä tuli puhdistuksen kannalta sopivan pieni paketti.
Polttoainekiskot tehtiin valmiista profiilista, mutta tarkoitus oli ajaa myös etanolilla. Raaka alumiini ja E85 ei ole hyvä kombo, jos aine jää pitkäksi aikaa seisomaan kiskon sisälle, joten molemmat suutintukit Aleksi anodisoi itse, ilman lisäväriä.
VUODEN KOHOKOHTA
Miittiin oli aikaa enää yksi kuukausi. Piuhoihin Aleksi ei ollut vielä uskaltanut edes vilkaista ja polttoainelinjat ja -liittimet hän joutui tilaamaan pariin kertaan valmistusviiveiden takia.
– En halunnut kierrettäviä liitoksia, ja tavoitteena oli saada prässättävät liittimet joka päähän. Päätin, että ei kannata turhaan kiirehtiä tapahtuman takia, jos en edes saa tarvittavia osia heinäkuuhun mennessä.
Loppukuun hiekkapuhalsin ja jauhemaalautin osia. Kiristin kaiken varalta kaikki pultit ja mutterit, jos jotain olisikin unohtunut. Sitten lastasin auton traileriin ja suuntasin kohti Imatraa. Perillä sai taas hyviä ideoita, miten jatkaa, ja vähän lisää motia tekemiseen, mistä ei tosin vielä ole ollut puutetta.
Rotary Garagen kesken on pidetty vuodesta 2017 asti oma kokoontuminen, jossa katsotaan mitä muut ovat vuoden aikana saaneet aikaan, jutellaan niitä näitä, kysytään neuvoja ja totta kai kovaa ajoa. Hyvää ajanvietettä. Oikeastaan koko vuoden isoin autojuttu, joka minua kiinnostaa.
LINJAT KUNTOON
Kotimatkan aikana Aleksi päätti, että nykyiset ajovalot eivät enää kelpaa. Hän oli tehnyt ne jo seitsemän kertaa uusiksi ja nyt paikallaan oli sleek-ajovalot. Luukkulamput oli pakko saada, mutta alkuperäiset valot oli jo tärvelty ja niistä pystyi käyttämään uudelleen vain moottorit.
Käytettyjä valoja on kuitenkin vielä tarjolla ja Suomesta löytyi sopivat aihiot. Kirkkaat tarvikeumpiot tulivat Taiwanista, ja valot Aleksi teki sillä mentaliteetilla, ettei niitä tarvitse toista kertaa tehdä. Kaikki pultit vaihtuivat titaanisiin, rungot sekä moottorit jauhemaaliin, uudet johdot kolvattiin punossukan kera ja muovihelalliset säätövarret hän teki itse uniball-nivelillä.
– Polttoainelinjat saapuivat lokakuussa, AN8-paluulinja ja AN10-menolinja. Halusin tehdä auton pohjan kautta kulkevan linjaston alumiiniputkesta, mutta tavara saapui kiepitettynä ja näytti suoristettuna sen verran rumalta, että tyydyin vetämään kaikki vedot letkuna, minkä sitten koteloin suojaan.
Toive saada kaikki liitokset prässättyä piti hylätä, 180° liittimet eivät mahtuneet tarjolla olevien leukojen sisään, joten ne joutui lopulta tekemään kierrettävillä liittimillä. Kiukuttaa.
SÄHKÖÄ
Jäljellä oli enää johtosarjojen teko. Siihen Aleksi varasi viikon loman ja päätti tehdä korin piuhat kerralla, ettei vahingossakaan unohda mitään matkan varrella.
Kaikki vedot piti myös saada piiloon, koska verhoiluja ei enää ollut. Starttia sekä korin sähköjä ohjaa moottoripyöriin tarkoitettu PDM, jonka kanssa ei tarvinnut releitä, ja ainut sulake tuli päävirran väliin.
Samalla hävisivät viikset ja virtalukko rattiakselista; ne vaihtuivat omiksi katkaisijoiksi. Johtosarjat Aleksi kasasi auton ulkopuolella, valmiit niput hän pujotteli helmakoteloiden ja takakaarien sisältä, ja lopuksi kaikki näkyvät kohdat on sukitettu nätimmäksi. Koko urakka vei noin sata tuntia.
– Nyt kun kaikki valot toimi ja mittaristoissa näkyi numeroita, piti tehdä enää moottorin johtosarja. Valmista sarjaa ei MaxxEcuun saa, joten tein oman Flying Leads -johtosarjasta. Jälkeen päin mietin, että olisi kannattanut hommata pelkät liittimet, koska ECU on sen verran kattava omaan käyttöön, että suurin osa valmiista johdoista piti joka tapauksessa poistaa.
Pohjakartan kopioin Haltecin omasta, ja pienen konffauksen jälkeen kone lähti käyntiin yllättävän helposti. Marraskuun lopussa ei ollut vielä lunta maassa, joten karttoja sai hierottua alustavasti kohdalleen maantiellä, ja sai selvitettyä tulevat mahdolliset ongelmat.
Parin päivän säätelyjen jälkeen päätin kokeilla, miten se nyt rupeaa ahtamaan ja kiihtymään.
VÄLILLÄ VASTUSTAA
– Boost cut päälle 0,20 bar kohdalle ja sopiva suora pätkä tietä. Kierrokset ehti nousta vähän yli 2 000 rpm, ja sitten kuului tuntuva pamahdus. Ensin luulin että cutti siellä vaan laulaa, vaan ei. Vakio Torsen-lukkoperä päätti pudottaa muutamat hampaat, ja ajoin hitaasti takaisin hallille kovan perän jyskytyksen kera.
Pudotin perän pois ja purin sen pöydälle. Tässä aukesi hyvä tilaisuus vaihtaa LSD tilalle ja vähän tiheämpi välitys. 4.44 välitykset kävi suoraan RX-8:n perästä, jonka olin haalinut jo aikaisemmin, ja lukon hommasin uutena.
Ikinä ennen en ollut tasauspyörästöön koskenut, mutta pienen perehtymisen ja lukemisen jälkeen se oli nipussa uusilla osilla. Oikealla hammaskosketuksella, välyksillä, laakereineen ja stefoineen. Ei ole vielä hajonnut.
Kun uusittu perä oli valmis ja paikallaan, niin sovittiin Samulin kanssa penkityspäivä huhtikuun alkuun. Nyt jäi sopivasti koko alkuvuosi aikaa etsiä loput lastentaudit, ettei rullilla ilmenisi mitään vakavaa.
Ainoa isompi ongelma ilmaantui päivää ennen Alajärvelle lähtöä, kun kaasuvaijerin kuori suli viimeisen shakedown-ajon aikana. Uutta ei vuorokaudessa saa, joten pikavisiitti kylille vanhan pätkän kanssa ja tein varaosaliikkeessä uuden vastaavan. Se vaan unohtui voidella kunnolla ennen asennusta.
Seuraava päivä penkissä sujui melkein ongelmitta, mutta reilun tunnin jarruttelun jälkeen kaasu rupesi hirttämään. Onneksi se korjaantui pikaisella voitelulla. Sytytyksen signaali hävisi välillä, mutta se korjaantui myöhemmin siirtämällä asentoanturit lähemmäksi triggeripyörää.
Loppulukemiksi laskennallinen teho koneelta oli bensalla 416 hv ja 421 Nm, etanolilla 512 hv ja 528 Nm. Auto traileriin ja suunta takaisin Kinahmoa.
Seuraavalla viikolla oli tarkoitus lähteä katsastuskonttorille, mutta matka päättyi muutaman kilometrin jälkeen. Ensimmäisellä kunnollisella suoralla konepelti katkesi saranoiden ympäriltä, eli konetilaan tuleva ilmavirta ei näköjään poistunutkaan riittävän nopeasti.
Peitto oli kasattu kahdesta osasta, joista ulkopuoli oli hiilikuitua ja sisäpuoli lasikuitua. Ne oli liimattu toisiinsa jollain CA-liiman tapaisella tökötillä, ja koko tuulilasin puolella oleva reuna petti.
Niittasin puoliskot takaisin yhteen vetoniiteillä ja vähän pienemmällä vauhdilla ajelin takaisin kohti konttoria. Katsastuksessa meni kaikkien papereiden sekä muutoksien kanssa melkein koko päivä, ja jälkitarkastuksen jälkeen Mazdassa oli taas puhdas leima, kolmen vuoden tauon jälkeen.
JUTTUSEURAA TIEN VARRESSA
Konttorijumpan jälkeen Aleksi päätti, että carbon-peitto sai luvan lähteä ja tilalle tuli vakio konepelti. Yllättäen vakio olikin kevyempi ja varmasti tukevampi entiseen verrattuna, koska on kokonaan alumiinia.
Nyt kun kori ei putoa ympäriltä ajon aikana, niin viimein Aleksi pääsi kokeilemaan mitä muuta hajoaa seuraavaksi. Näköjään tulpanjohdot.
– Helpoin keino olisi ollut taas tehdä vaan uudet, mutta mielekkäämpi ratkaisu oli hävittää turhat johdot kokonaan. Puoli vuotta aikaisemmin muut harrastajat olivat ruvenneet käyttämään Nissanin VR-38, suoraan sytytystulpan päälle tulevia puolia, ja muissa moottoreissa ne ovat jo melkeinpä normi. Looginen ratkaisu ja yksi osa vähemmän, jota tarvitsee korjata.
RX-7 stage 1 oli valmis, 2021 kesä meni cruisinkien parissa ja muuten vaan ajellessa ilman määränpäätä. Pääpäivä oli taas perinteinen heinäkuun miitti, ja tällä kertaa pääsin paikalle ihan ajamalla, miedolla 34 l / 100 km keskikulutuksella.
Kotimatkalla ulkolämpötila riehui lähempänä 40°C ja ylimitoitettu pumppu sai polttoaineen kiehumaan tankissa. Paluulinjassa lämpö oli parhaimmillaan yli 70°C ja tiensivussa ei ollut mitään muuta jäähdytyskeinoa kuin odottaminen.
Himmailu kului kuitenkin nopeaan, kun joka pysähdyksen kohdalla joku muu tienkäyttäjä pysähtyi ja tuli kyselemään tai juttelemaan niitä näitä, mikä tuli vähän yllätyksenä.
RAKENNETAAN VÄLILLÄ
Loppukesän aikana Aleksin mielenkiinto ajaa tai miettiä koko autoa hävisi jostain syystä kokonaan. Aleksin mielestä auton ensimmäinen vaihe on valmis, ja mitään pieniä muutoksia ei oikein kiinnosta tai voi edes tehdä.
Tavoite oli kuitenkin tehdä mahdollisimman simppeli kokonaisuus, ja jos kaikki varusteet on jo poistettu, niin siitä on vähän vaikea jatkojalostaa pienellä työllä, mikä on aivan totta. Elokuun alussa hän laittoi ensimmäiset osat nettiin myyntiin, ja tämän kauden tekniikka on jo purettu pois autosta.
– Siis pitäähän näitä aina välillä rakentaa, Aleksi virnistää.
SPEKSIT
MOOTTORI:
13B-REW 1,3L, Racing Beat Full Bridge port, Pineapple Racing EP5A pakoportit, Pineapple Racing Solid dovel tapit, RST öljypohjan tuki, kone tasapainotettu, Atkins Rotary Viton jäähdytinnestetiivisteet, Auto Craft delrin moottorityynyt, öljynpaineen säätimet shimmattu, Mazdan kilpalaakerit päätyrattaissa ja kiertomännissä, Turblown Engineering moottorin pinnapultit ja mutterit, Turblown Engineering 347SS pakosarja, 3,5” rosteriputkisto, Vibrant rosterinen 3,5” välivaimennin, SPEEDFACTORY LT-5 -päätevaimennin, DEI Titanium lämpökääre putkistossa, Black satin -pinnoite pakopesässä, downpipessa ja pakosarjassa, Turbosmart Gen V WG40 -hukkaportti 2kpl, BorgWarner EFR 9274 -turboahdin, BorgWarner D 1.05 A/R Twinscroll -pakopesä, Go Fast Bits DVX Bov-venttiili, FEED avarrettu kaasuläppä +4mm, FEED ahtokaula, REV9 välijäähdytin 635 X 305 X 89mm, Franklin Performance Billet vesipumpun adapteri, Franklin Performance Billet öljyntäyttökaula, Franklin Performance Billet puolien telineet, Nissan GTR VR38 COP puolat, Mazda RX-8 nakutusanturi 2kpl, MaxxECU-RACE ECU, Mocal 19-Rivinen öljynjäähdytin 2kpl, Mocal OT/2G öljytermostaatti, Davies Craig EWP150 sähköinen vesipumppu, Billet termostaatti 85°C, alumiininen jäähdytinnesteen laajenemissäiliö, Mishimoto alumiinisyyläri, Injector Dynamics ID 2000 suuttimet 4kpl, KKD profiilista tehdyt polttoainekiskot, Fuelab Prodigy 750 lph polttoainepumppu, XRP ProPlus polttoainelinjat ja liittimet, Radium Engineering karkea ja hieno polttoaineen suodatin, Radium Engineering FPR-D bensanpaineensäädin, Pipercross ilmansuodatin
VOIMANSIIRTO:
Billet 1045 vauhtipyörä omilla mitoilla, automaatin vastapaino ARP-pulteilla, Tilton OT-II 2-levyinen kytkin ja 7.25” asetelma, Tilton TIL-75-750U kytkin pääsylinteri, Tilton Hydraulinen kytkimen työsylinteri, B&M vaihdevälinlyhennin, KAAZ 1.5 LSD, Mazda RX-8 4.44 perävälitys
ALUSTA:
TEIN Flex Z Coilover alustasarja, Tanabe etu- ja taka kallistuksenvakaajat +2mm, KTS taka-alatukivarret, Hellman uretaanipuslat, Hellman perän tuki, kallistuksenvakaajan säädettävät koiranluut, taka-aurausvarret Pillowball, ARP pinnapultit, SuperPro raidetangon puslat, Titaaniset pyöränmutterit, Opel Astran sähköinen ohjaustehostin, apurungot ja kaikki pyöräntuennan osat hiottu puhtaaksi jäysteistä sekä jauhemaalattu
JARRUT:
Mercedes Benz W220 330 mm jarrulevyt edessä, Holden Astra PJ 315 mm jarrulevyt takana, Mazda RX-7 FD3S Type RZ takasatulan rungot, RST jarrulinjat, Mazda 929 jarrusylinteri, jarrutehostin poistettu, satulat jauhemaalattu
VANTEET JA RENKAAT:
Edessä BBS LM069 8x17” ET33, takana BBS LM068 9x17” ET30, Ronal Titaani-kehäpultit, KORREK Pro Ceramic TFC Cure pinnoite, renkaat edessä TOYO Proxes R888R 255/40-17”, takana TOYO Proxes R888R 225/45-17”, rengastekstit
KORIMUUTOKSET:
Turvakaaret, kaikki reiät silotettu pois, custom led-valot, hiilikuituiset ajovalojen kannet, takana bash bar tunkkauspisteellä, lokasuojapeilit, etuparkki- ja suuntavalot poistettu, AeroCatch konepeltilukot, alumiiniset ovenkahvat
SISUSTA:
Sisusta riisuttu, Sabelt SW-733 ratti, Sabelt Titan penkit, Takata MPH-341 6-pistevyöt, alumiiniset ovipahvit, hiilikuituinen pulloteline öljyille, kojelauta ja ovipahvit verhoiltu, keskikonsoli ja kaikki kojelaudan muovit silotettu, PDM katkaisijapaneeli keskikonsolissa, Canchecked MFD32S -mittaristo, Levy Rotor Corp alumiininen kaasupoljin, ohjauspylväästä poistettu virtalukko ja viikset, Greddy ahtopainemittari (Retro), Motogadget mo.unit blue PDM korisähköille, sisusta maalattu U-Pol Raptor -lavapinnoitteella, kaikki eristeet poistettu, ovenkahvat ja lukot vaihdettu remmeiksi
KIITOKSET:
Rotary Garage, Maalaamo Lehikoinen, ReWoN Motors, KBC Garage, Tuned By Samuli
KUKA KUSKAA:
- Omistaja: Aleksi Walling
- Ammatti: Renki
- Ikä: 27
- Instagram / Tiktok: @turborulla
Muista seurata GTi-Magazinea myös somessa!
- Facebook: https://www.facebook.com/GTiMagazine/
- Instagram: https://www.instagram.com/gtimagazine/
Tilaa GTi-Magazine kotiisi osoitteesta www.gti.fi/tilaa !
EXTRA PHOTOS!
