Matias Mäenpää osti viime syksynä täysin uuden Toyota GR Yariksen, tilasi auton kanssa samaan aikaan Japanista korisarjan, ja kun auto saatiin tallille, upotti kylkeen puukkosahan. Auton rakennusta seurattiin projektin harvinaisemman lähestymistavan johdosta myös GTi-Magazinen sivuilla, eikä turhaan. Lopputulos on ällistyttävän hieno!
PIKAFAKTAT
- Korisarja: Aito japanilainen Pandem
- Vanteet: Volk Racing 21C 18x10,5"
- Aihio: Uutena kaupasta ostettu!
- Internet-pisteet: 6,5 / 5
Auto esitelty GTi-Magazinen numerossa 06 / 2021. Auto oli kyseisen numeron kansiauto.
Autoprojekteja on monenlaisia, ja aina on yhtä iloista huomata, kuinka asioita voi lähestyä niin monelta eri kantilta. Yleisin harrasteautoaihio on se 1900-luvun puolella rakennettu klassikko-kori jota on himoittu pidemmän aikaa. Näiden rakentamisessa on omat hommansa aina pohjalla, esimerkkinä mainittakoon suomalaisen ilmaston aiheuttamat jokseenkin aina eteen tulevat ruostetalkoot.
Joskus projekteihin kuitenkin lähdetään täysin eri kantilta kuin yleensä, ja niin teki myös hämeenlinnalainen Matias Mäenpää. Kun Matias rakenteli edellistä JDM-projektiaan, lehden sivuillakin esiteltyä Toyota Progresia, ei vielä tätä tuoreinta projektiautoa ollut esitelty Toyotan toimesta.
– En itse asiassa ollut edes kartalla tästä mallista niihin aikoihin, kun Toyota GR Yariksen esitteli, Matias aloittaa.
Kun vuoden 2019 lopulla Toyota esitteli ensimmäiset vedokset GR Yariksesta, Matias ajeli BMW:llä, jonka oli ostanut myytyään Progresin pois. BMW:tä rakenneltiin miedosti ympärivuotiseksi käyttöautoksi ja siihen laiteltiin lisävalojen lisäksi ilma-alustaa ja vannetta sekä paranneltiin hieman suorituskykyä.
– Kaverini halusi ostaa BMW:n pois, mutta minulla ei ollut halua sitä myydä. Kauppaa oli kuitenkin helpohkoa käydä, kun kaveri lupasi maksaa autosta pyyntihinnan. Samalla vaakakupissa painoi myös arvonalenema, joka oli ilmeinen kyseisessä automallissa.
Matiaksen piti ostaa Bemarin jälkeen klassikkourheiluauto eli esimerkiksi 911 Porsche tai jokin muu hieman klassisempi auto.
– Pandem julkaisi sitten renderin tuosta GR Yariksen korisarjasta, ja ei siinä oikeastaan mennyt kuin hetken aikaa, kun lueskelin automallista artikkeleita netistä ja lehdistä, mutta informaatio kyseisestä mallista oli kohtalaisen kapeaa. Soitin sitten Hämeenlinnan Toyotalla töissä olevalle kaverille, jolta kysyin autosta lisätietoja.
Välikommenttina mainittakoon, että kyseinen Toyota-myyjä oli pari vuotta aiemmin ostanut Matiakselta moottoripyörän ja tingannut siitä hintaa sen verran pois, että oli samalla luvannut myydä Matiakselle joskus uuden Toyotan hyvällä diilillä. Siihen aikaan uuden Toyotan ostaminen tuntui Matiaksesta kuitenkin lähinnä utopistiselta, mutta pari vuotta myöhemmin homma alkoikin kiinnostamaan.
KOPPASETTI TILAUKSEEN
Jo ennen auton ostamista Matias oli yhteydessä Jenkkien Pandemille ja kyseli korisarjan toimitusaikaa.
– Enhän minä autoa olisi tilannut, jos korisarjaa ei olisi saanut samoihin aikoihin auton kanssa. Lopulta korisarja tuli jo ennen autoa tontille, ja autokin tuli luvatun tammikuun sijasta jo joulukuun puolella, joten projektia päästiin aloittamaan hieman aiottua nopeammin.
Silloin kun Matias oli autoa tilaamassa, niin hirveästi ei ollut valinnanvaraa varusteiden suhteen.
– Autoon oli tarjolla pari eri varustepakettia sekä neljää eri värivaihtoehtoa, joista kolme oli niin sanottuja lisävarustevärejä ja tämä valkoinen ainoa ilmainen väri.
Koska projekti oli vielä tilausvaiheessa suunnittelupöydällä sen verran kesken, ei värinvaihdonkaan mahdollisuutta vielä ollut suljettu pois. Tässä tapauksessa oli siis turhaa maksaa lisävarusteväristä, kun yksikään niistä ei iskenyt niin kovin, että väri oltaisiin lukittu kokonaan etukäteen.
– Ajatuksissa oli, että auto voisi muutenkin olla täysin valkoinen, kunnes projektin edetessä tutuksi tullut vanhempi valtiomies Junnu yllytti teippauksiin.
Auton laskeuduttua Hämeenlinnaan, Matias ajeli sillä pari viikkoa, kunnes oli aika aloittaa projektointi. Tässä välissä myös GTi-Magazine kävi ottamassa tyypit autosta.
VÄRIÄ PÄÄLLE
Projekti aloitettiin sillä, että korisarja ns. kuivakasattiin auton päälle. Tällä tavoin voitiin varmistua siitä, että kaikki tarvittavat osat ovat tosiaan saapuneet, ovat ehjiä ja istuvuus koriin on sopiva. Kun kaikista edellisistä oli varmistuttu, oli aika tehdä se, mitä kovin moni ei tekisi 400 kilometriä ajetulle autolle.
– Pekka Lehdon kanssa hommaa toteutettiin, ja Pekka sai kunnian laittaa ensimmäisen reiän kylkeen.
Koesovitetun korisarjan perusteella tehtiin merkit, kuinka paljon alkuperäisiä kaaria leikattaisiin auki, ja näiden merkkien perusteella kyljille näytettiin puukkosahaa ja rälläkkää isolla kädellä. Tilaa tehtiin todella reilusti mentaliteetilla ’mitä enemmän pois, sitä parempi’.
– Näin jälkikäteen ajateltuna takaa olisi voinut ottaa vähän enemmänkin, mutta nyt vähän jäykemmillä jousilla homma toimii kyllä hyvin. Pekka tosin meinasi, että ensi talvena otettaisiin vähän lisää pois, mutta minun mielestäni ei kyllä tarvitse.
Korin leikkely oli loppuviimein kohtalaisen straight forward -henkinen hanke, eikä matkan varrella tullut mitään suurempia ongelmia. Etulokareista ei tarvinnut leikata kuin pätkät pois ja leikattua kohtaa hieman käsitellä, ettei se lähde ruostumaan. Myös helmoista joutuu silpomaan edestä osia pois, jotta ne eivät törrötä omituisesti levikkeiden alta.
– Vaikeinta oli käsittää se, että miten esimerkiksi takalevikkeen takareunasta näkyvä osa pitäisi tehdä.
Monessa muussa vastaavassa korisarjassa alkuperäistä koria ei pääse näkemään levikkeiden alta, mutta tässä takaosat ovat avonaisia ja leikatut kohdat näkee ilman auton alle ryömimistä.
– Takakaari leikattiin kulmikkaaksi niiltä osin kuin se näkyy, jotta se olisi siistin näköinen. Levikkeet maalattiin sisäpuolelta mustaksi ja takalevikkeiden alle jäävä osa korista teipattiin mustaksi, jotta alle jäävät osat eivät suoraan paista silmään.
Kun kori oli leikelty ja kokonaisuus hyväksi todettu, siirrettiin korisarja Turkuun Niilo Hakalan maaliruiskun alle. Se maalattiin valkoiseksi ja reunoihin tehtiin ns. muovikaari-lookki, eli korisarjan reunoihin tehtiin tekstuuri, joka näyttää alkuperäiseltä muovilistalta, vaikkei sitä olekaan.
– Näin ennen maalausta tästä myös sellaisen version, jossa korisarja oli muuten valkoinen mutta mustat osat oli kiiltävän mustalla maalattu, ja siitä oli helppo huomata, että niin sitä ei ainakaan tehdä. Näin myös versioita, jotka olivat kokovalkoisia, eivätkä nekään oikein iskeneet. Myös liveryiden kanssa korinmuodot katosivat monessa jo valmistuneessa autossa, joten näiden perusteella oli helppo tehdä ratkaisu tästä tyylistä.
Pandemin omassa renderissä helmat ja etulippa ovat kokomustat, mutta Junnun kanssa asiaa visioidessa päädyttiin ratkaisuun, jossa helmatkin maalattiin osittain valkoisiksi, jolloin valkoinen flow jatkuu koko auton läpi.
– Myös spoilerin väriä tuli mietittyä paljon. Periaatteessa sivuprofiilista valkoinen spoileri toimi ihan kivasti, mutta takavinkkelistä katsottuna se ei toiminut mielestäni ollenkaan, joten päädyttiin maalaamaan spoileri mustaksi.
LIVERYN SUUNNITTELUA
Pitkän linjan autoharrastaja Janne "Junnu" Thusberg tuli Matiakselle tutuksi tämän projektin kautta. Junnu on rakentanut jos jonkinlaista peliä vuosien aikana ja on tunnettu kovasta Toyota- ja JDM-tuntemuksestaan.
– Olin hakemassa käyttis VW Amarokiin Junnulta uutta rattia, ja kaverihan pisti sitten kahvit porisemaan. Alettiin juttelemaan niitä näitä ja puhetta tuli myös Yariksesta. Junnu sitten tarjosi myös omia näkemyksiään ja palveluitaan auton suhteen, eikä siitä voinut tietenkään kieltäytyä, kun tietää Junnun historian.
Muutamien hetkien jälkeen Junnu heitteli ilmoille omia visioitaan auton suhteen, ja hommassa oli ajatuksena, että tuodaan vanhaa Toyota-henkeä uuteen autoon, joka on kuitenkin vähän kumarrus vanhan suuntaan. Tällä ajatuksella myös liveryä alettiin suunnittelemaan.
– Kun näin Junnun tekemät kuvat aiheesta, niin olin vähän varauksella, sillä vedoksesta puuttuivat logot ja muut. Mutta ajattelin, että ei se kyllä voi huonokaan olla oikeasti, ja varsinkin sitten kun tehtiin autoon kaikki viimeisetkin silaukset, niin lopputulos on kyllä erinomainen.
Teippaus on siis Junnun suunnittelema, ja itse teippien asennuksen suoritti OA Hyvönen, joka on myös Matiaksen Progresin teipannut aikoinaan. Logojen ja kaikkien muiden tarpeiden tulostukset hoiti Luolaja Creativen Ville.
– Ennen teippausta pinnat tietenkin puhdistettiin ja myllytettiin läpi. Teippauksien jälkeen vielä kaikki ulkopinnat, vanteet ja jarrusatulat pinnoitettiin. Näissä kiillotus- ja pinnoitushommissa suureksi avuksi oli JM Detailing. Kiitos vain kaikille osallistuneille!
EI UNOHDETA SISUSTAA
Vaikka ulkokuori onkin tässä jutussa jo käsitelty, on selvää, ettei sisusta jäänyt koskemattomaksi. Auto on vakiona vähän Toyota, kuten arvata saattaa, ja asialle oli hyvä tehdä jotain.
– Sehän lähti siitä, että silloin kun tilasin auton, niin ei ollut sisustan suhteen mitään ajatusta. Tai lähinnä se ajatus, että ei kerkiä tai ei riitä varmaan rahkeet tehdä mitään.
Lopulta kohtalo puuttui peliin, ja lumipalloefekti oli valmis starttaamaan.
– Vanteiden toimitusajan piti olla pari kuukautta, ja lopulta tuli ilmoitus että se onkin puolisen vuotta. Tässä kohtaa olikin yhtäkkiä sitten aikaa, joten sisustan tekeminen oli mahdollista.
Jo BMW:n aikaan Matias halusi, että auto olisi mahdollisimman motorsport-henkinen niin sisältä kuin päältäkin, vaikka kyseessä onkin täysin katuauto. Bemarin kohdalla ajatus ei ikinä muuttunut todellisuudeksi, joten nyt oli hyvä sauma toteuttaa tämäkin visio.
– Ulkokuoreen levikkeiden alle käytettyä mustaa epoksia jäi yli, joten mietittiin, että miksipäs ei käytettäisi sitä sisustaan.
Niinpä Matias päätti, että etupenkeistä taaksepäin kaikki saa olla riisuttua ja lähinnä mustaa. Takapenkit irrotettiin ja kaikki näkyvät vaaleat osat maalattiin mustaksi, ja ylimääräiset osat poistettiin.
– Tässä välissä auto kävi myös Martelius Exhaustilla Laitilassa, jossa siihen tehtiin catback-putkisto. Tätä varten jo riisuttua sisustaa jouduttiin vähän kasaamaan takaisinpäin, jotta siirto onnistui. Kun auto palautui putkistoreissulta, tehtiin kaikki maalaukset takaosastoon.
Tässä vaiheessa myös valikoitui etupenkeiksi Matiaksen motorsport-visioon sopivat Atechin kuppipenkit, jotka löytyivät puolestaan projektissa auttaneen Pekan varastosta. Jotta kuppipenkkien kanssa käytettävien kuusipistevöiden kiinnityspisteet olisivat oikeasti kestävät, päätettiin takaosastoon tehdä myös puolikaaret. Nämä kaaret neppailtiin kasaan, ennen kuin takaosaston maalaus suoritettiin.
– Kaaret maalattiin kaverin toimesta, ja väriksi valittiin klassinen vannehopea. Katsottiin ensin toki, että minkä värisiä kaaret ralliautoissa ovat, ja hopeathan ne näyttivät useassa olevan!
Väri sopii hyvin yhteen myös vaihdekepin paikalle vaihdetun CAE:n shifterin kanssa.
– Lehto heitti jo itse asiassa autoa tilattaessa, että pitäähän manuaaliautossa nyt olla CAE-shifteri. Sitten kun auto tuli, niin CAE olikin suunnitellut jo mallikohtaisen shifterin, joten ajattelin että onhan se nyt ostettava, kun kerta saa suoraan bolt-on -osana hienon näköisen kepin!
ALUSTA JA VANTEET
Jo aiemmin mainittiin, että vanteiden kanssa kävi hieman ohraisesti ja toimitusaika venyi. Matiaksella kävi useampiakin vaihtoehtoja mielessä, ja lopulta kaikista valittiin Volk Racing 21C -vanteet.
– Kun haetaan japanilaiseen varmasti toimivaa japanilaista vannetta, niin monta merkkivaihtoehtoa ei ole. Volkilla ei varmasti voinut mennä vikaan, ja samalla myös näiden puolesta puhui se, että kyseessä on vanhasta uudelleen suunniteltu malli. Alkuperäinen on vielä Toyotan kilpa-autoihin suunniteltu malli, joten ajatuksenakin tämä oli mielenkiintoinen. Lisäksi onhan noi nyt hienot!
Vanteiden lisäksi myös alustahommat olivat alkuun hieman kysymysmerkkinä. Tämän auton henkeen ja tyyliin ei ilma-alusta sopinut, joten tällä kertaa Matias päätti heti, että auto tulee olemaan jousilla, eikä palkeilla.
– Alustahommien puolesta valintaa vähän arvottiin, sillä hintalappu oli melkoisen kova monella valmistajalla, ja tarjonta kasvoi jatkuvasti, kun auto oli vielä niin tuore.
Lopulta mitään ei keretty tilaamaan, kun BC Racing Finlandin puolesta oltiin Matiakseen yhteydessä ja ilmeni, että myös BC Racingillä oli alustasarja kehitteillä GR Yarikseen. Yhteistyö tuntui luontevalta ja aikataulu sopivalta, joten lyötiin kättä päälle ja jäätiin odottelemaan alustan saapumista.
– Kun alusta saapui, istui se paikalleen niin hyvin kuin kuuluukin. Itse vaihtaminen oli melkoisen simppeli toimenpide ilman mitään ihmeellisyyksiä.
Alusta ruuvattiin suoraan tehdas-asetuksessa alle ja tällä korolla lipasta oli noin 12 cm maahan.
– Otettiin suoraan 7 cm pois ja ajateltiin että 5 cm maavara on ihan hyvä. Alusta painui sen verran, että lopulta etulippa jäi nelisen senttiä maasta.
Ensimmäisten koeajojen jälkeen päädyttiin myös vaihtamaan taakse jäykemmät jouset, jotta matala ajoasento ei tuota niin paljoa haasteita.
– BC Racingiltä löytyi suoraan hyllystä jäykemmät jouset ja sopivasti saatiin kotiinkuljetuskin järjestymään vielä samana iltana, joten ei voi kuin kehua palvelua sieltä suunnalta.
Lähitulevaisuuden osalta ei ole jarrulevyjen lisäksi muita suurempia suunnitelmia. Ensi talvelle on kuitenkin jo suunnitelmia olemassa esimerkiksi tekniikan osalta.
– Motec suunnittelee esimerkiksi plug-in moottorinohjainta tähän malliin, ja paljon muitakin ostamisen arvoisia tuotteita olisi tarjolla. Nyt taitaa lähinnä lompakko määrittää, mitä ensi kesälle saadaan tehtyä!
SPEKSIT:
MOOTTORI:
G16E-GTS, maailman tehokkain kolmisylinterinen sarjatuotantomoottori tällä hetkellä. Toistaiseksi vakio.
VOIMANSIIRTO:
CAE-shifteri, muuten vakio. Racing-paketissa mukana tulleet Torsen-lukot edessä ja takana.
ALUSTA:
BC Racing BR -alustasarja, taakse vaihdettu jäykemmät jouset.
JARRUT:
Vakiojarrut, jotka ovat jo lähtöjään isot. Kaksiosaiset kelluvat levyt tilattu.
VANTEET JA RENKAAT:
Volk Racing 21C 18x10,5" ET15 edessä ja ET0 takana.
Renkaina Toyo R888R 295/30R18 joka nurkassa.
KORIMUUTOKSET:
Täysi aito Pandem-korisarja custom-maalattuna ja alkuperäiset lokarit silvottuna. Livery by Junnu.
SISUSTA:
Atech läpälliset kuppipenkit, Schrothin kuusipistevyöt, puolikaaret by Pekka Lehto aka Koljalan billetti, ja etupenkeistä taakse kaikki riisuttu.
KIITOKSET:
Pekka Lehto, Junnu, BC Racing, Martelius Exhaust, JM Detailing, OA Hyvönen, Luolaja Creative, OP Yritysrahoitus Oy, Nelipyörä Hämeenlinna ja kaikki muut projektissa tavalla tai toisella auttaneet. Ennille isot kiitokset jaksamisesta!
KUKA KUSKAA:
- Omistaja: Matias Mäenpää
- Ammatti: Rakennusalan yrittäjä
- Ikä: 26
- Instagram: @sladias_vlnt
Muista seurata GTi-Magazinea myös somessa!
- Facebook: https://www.facebook.com/GTiMagazine/
- Instagram: https://www.instagram.com/gtimagazine/
Tilaa GTi-Magazine kotiisi osoitteesta www.gti.fi/tilaa !
EXTRA PHOTOS!
